Rufus Wainwright

01.04.2008 Kulttuuritalo, Helsinki

Rufus Wainwrightin keikka Helsingin Kulttuuritalolla oli sydämeenkäyvän tunteikas, mutta nauratti vähintään yhtä paljon.

Armoitetun oopperapopin kuninkaan Rufus Wainwrightin soolokeikkaa oli odotettu Suomessa kuin kuuta nousevaa sen jälkeen kun herra viimeksi täällä piipahti lämmittelemässä Stingiä armon vuonna 2004. Rufus itse ei tosin tätä muistanut, vaan muisteli keikan peruuntuneen, minkä ajan hän sitten vietti juoksemalla ympäri Töölönlahtea "joutsenia katsellen". Liekö nähnyt unta.

Ne, joille Wainwright on tuttu uusimman omaa materiaalia sisältävän julkaisun, Release the Starsin myötä, saattoivat pettyä siihen, ettei paikalla ollutkaan suurta orkesteria, vaan vain mies itse kitaroineen ja flyygeleineen. Ilta saikin odotettua arkisemman, ja ennen kaikkea huvittavamman sävyn, kun kiertueensa ensimmäistä esiintymistä vetänyt Wainwright kompasteli sanoissa ja kertoili kaskuja biisien välissä, jos kohta vitsikkäät välispiikit kuuluvat aikaisemman tietämyksen mukaan muutenkin herran repertuaariin. Suomessa kun oltiin, oli sitten ihan pakko kehua Sibeliusta ja Karita Mattilaa, vaikka olisi se yleisö muutenkin Wainwrightin kädestä syönyt.

Kuitenkin täysi Kulttuuritalo suureellisen popin ystäviä tuntui nauttivan kuulemastaan. Jo illan aloittanut, massiivinen Grey Gardens rytmikkäine Tadzio-hokemineen kertoi mitä tuleman pitää. Vaikka ne viimeisimmän levyn tunnelmapalat, kuten Going to a Town ja I'm Not Ready to Love olisivatkin kaivanneet suurempaa kokoonpanoa taakseen, nämä mies ja kitara -versiotkin saivat kyllä kuulijan herkistymään. Menoa ei haitannut edes se, että biisilista piti sisällään tasaisesti lauluja kaikilta Wainwrightin levyiltä, joista osa on varmasti kuulijoille tuntemattomampia - tunnelma ei silti notkahtanut missään vaiheessa. Ja aprillipäivän tienoota kun elettiin, oli vain luontevaa kuulla myös April Fools, tuo kaikista huhtikuun lauluista kaunein.

Teksti: Marjut Mutanen
Kuva: Vesa Härkönen