Provinssirock: lauantai

19.06.2010 Seinäjoki

Gallows.

2010-luvun ensimmäinen Provinssirock oli artistikattaukseltaan monipuolinen mutta suhteellisen raskas. Kolmena päivänä lavoilla nähtiin ulkomaan suuruuksia Cypress Hillistä 30 Seconds to Marsiin ja kotimaisia nimiä  Lapkosta Chisuun. Ilmat eivät hellineet ensimmäisinä päivinä, mutta sunnuntaina musiikinystävät saivat nauttia auringonpaisteesta. Suelle Seinäjoelta raportoivat festarileidit Minna Koivunen ja Niina Linna. 

Lauantai 19.6.

Tämän vuoden Provinssirockissa bändejä nähtiin neljällä lavalla aiempien vuosien viiden lavan sijasta, ja ensimmäisten bändien soittoajat olivat myöhäisempiä. Kun ennen ensimmäiset yhtyeet aloittivat jo kahdentoista aikaan, tällä kertaa festivaalikansan täytyi siirtyä alueelle lauantaina vasta kolmelta ja sunnuntaina kahdelta. Tämä oli oikein hyvä uudistus, sillä alueella vaikutti olevan ensimmäisten esiintyjien aikaan aiempaa enemmän ihmisiä.


G-Odd.

Niin ei kuitenkaan käynyt oululaisen G-Oddin keikalla. Rumba-lavalla tiukasti soittanut trio aloitti keikkansa alle kymmenen hengen yleisön edessä. Esityksen edetessä porukkaa kuitenkin valui ihastelemaan monipuolista elektroavaruusrockia. Auringon pilkahdellessa pilvien välistä oululaisbändi tarjosi tummia soundeja ja laiskoja komppeja. Keikan loppuolella laulaja Pekka Tuomi pyysi ihmisiä tanssimaan: "Seuraava biisi on tanssibiisi, nouskaahan ylös!" Väki totteli, ja lauantain ensimmäiset bileet olivat käynnissä. Yleisö piti näkemästään sen verran paljon, että huusi bändin uudestaan lavalle, mistä soittajat olivat hämmentyneitä ja iloisia. Keikka loppui hienoon Johnny Wants to Dance -kappaleeseen. (MK)

G-Oddin lopetettua lähdin katsomaan PMMP:tä. Hämmästys oli suuri, kun päälavan edusta oli jo täynnä. Kertoo paljon bändin suosiosta, että se saa valtavan määrän yleisöä keikalleen jo neljältä iltapäivällä. Pirteisiin valkoisiin t-paitoihin sonnustautuneet laulajattaret olivat ilmiliekeissä ja tarjosivat erittäin mainion keikan. Uusi versio Rusketusraidoista ja kappaleet Pariterapiaa sekä Kesäkaverit olivat keikan parhaita hetkiä. Ei ole mikään ihme, että kaksikko bändeineen kiertää ahkerasti festivaaleja. PMMP on kuin luotu kesäfestivaalilavoille. (MK)


PMMP.

Disneyn järjestämän keikan peruuntuminen Los Angelesin House of Bluesissa liian vahvojen lyriikoiden takia lennätti brittiläisen punkrockyhtyeen Gallowsin Provinssirockiin. Uutinen tuli niin myöhään, etteivät kaikki bändin fanit ehtineet hankkia lippuja.

Gallowsin kitaristi Stephen Carter kertoi naureskellen Suelle, että bändillä on elinikäinen porttikielto Disneyn omistamiin paikkoihin.

- Biisiemme sanoitukset eivät olleet kuulemma perheystävällisiä, vaikka siellä on esiintynyt muun muassa Snoop Dogg. Meille sanoitukset ovat tärkeitä. Koimme, että meillä oli tietynlainen vastuu kirjoittaa toisella levyllämme yhteiskunnallisista ja poliittisista asioista.

Taivaan tummista pilvistä huolimatta Saarilavan eteen oli kerääntynyt faneja, joista moni oli tullut Provinssirockiin vain Gallowsin vuoksi. Omistautuminen palkittiin. Kun keikka alkoi, lavan edessä pyörähti käyntiin kunnon pitti, ja meininki oli kova. Gallowsin punapäinen laulaja Frank Carter hyppäsi yleisön sekaan ja veti monta biisiä faniensa ympäröimänä. Meininkiä ei haitannut edes se, että ensimmäisten biisien aikana alkoi sataa kaatamalla. Koko bändi oli ihmeissään ja enemmän kuin mielissään, kun suomalaiset fanit jaksoivat hillua kaatosateessa ja laulaa mukana. Turhan runsaslukuiset järjestysmiehet naurattivat bändin solistia. Loistavan keikan viimeisenä biisinä Gallows soitti vielä The Clash -coverin I Fought the Law: "Jos ette tiedä tätä biisiä, niin olette väärällä keikalla".

Stephen Carter kertoi keikan jälkeen, kuinka paljon heille merkitsi se, että ihmiset tulivat katsomaan heidän keikkaansa rankkasateesta huolimatta.

- Ihmiset osasivat biisien sanat ja lauloivat mukana! Tämä oli ehdottomasti yksi parhaita keikkojamme pitkään aikaan! Tulemme ehdottomasti klubikeikalle Suomeen, jotta kaikki fanit pääsevät keikallemme. (NL)


Chisu.

Liekö syynä juuri alkanut vesisade vai Chisun valtava suosio, X-Stage oli niin täynnä, että minun oli mahdotonta löytää kavereitani tuhatpäisen yleisön joukosta. Onneksi keikka oli sen verran mahtava, että sen katsoi kivuttomasti yksinkin. Ei tarvitse kauan miettiä, miksi Chisu on saanut puolelleen niin kriitikot kuin kuulijatkin. Tämä rautainen ammattilainen oli lavalla kuin kotonaan ja kappalemateriaali oli erittäin laajaa. Settiin mahtui niin tanssittavaa poppia kuin balladeita vakavilla sanoituksilla. Chisun keikka oli ehdottomasti viikonlopun parasta antia. (MK)

Harvoin suomalaisartistin keikalla hämmentyy siitä, että laulaja puhuu välispiikeissään suomea. Villa Nahin musiikki on kuitenkin niin kansainvälisen kuuloista, että välispiikkien suomenkielisyys ihmetytti joka kerta. Muuta hämmennystä kaksikko ei aiheuttanut. Biisit olivat juuri niin hyviä kuin Villa Nahin debyyttiä kuunnellessa on käynyt selväksi. Perjantaina alkaneet sateet jatkuivat, mutta festivaaliyleisön tunnelmaa se ei laskenut. (MK)

Neljännen levynsä toukokuussa julkaissut Disco Ensemble tarjosi perusvarman keikan. Saarilavalle oli saapunut paljon ihmisiä katsastamaan bändin livekunnon. Suurimmaksi osaksi uusia biisejä soittanut nelikko tarjosi vanhemmasta materiaalistaan muun muassa kappaleet Bad Luck Charm, We Can Stop Whenever We Want ja Black Euro. Laulaja Miikka Koivisto ilmaisi moneen otteeseen olevansa erittäin otettu vesisateesta huolimatta suuresta yleisömäärästä. (MK)

Illan odotetuimpiin artisteihin kuului Suomessa kiertueensa viimeisen keikan heittänyt Cypress Hill. Tämä 80-luvulta asti West Coast -räppiä tehnyt yhtye aloitti illan uuden Rise Up -albuminsa biisillä. Cypress Hill vieraili Suomessa viimeksi kymmenen vuotta sitten Nummirockissa, joten Provinssirockin keikka oli faneille harvinaista mutta selvästi mieluista herkkua.

Cypress Hillllä on katu-uskottavuutta vaikka muille jakaa, ja ehkä siksi bändi sai jopa Rammstein-lavan vaikuttamaan liian pieneltä. Tyylilleen uskollisesti mustiin gangsta-printtipaitoihin sonnustautuneet hiphopin legendat saivat sateessa ja mudassa rämpivän yleisön riehaantumaan vanhoilla biiseillään. Lavalla avoimesti pilveä polttelevat miehet heittivät läppää niin toisilleen kuin yleisöllekin. Lavalla nähtiin myös perkussionisti Eric Bobon ja DJ:n yhteinen skrätsäyssessio upean valoshown säestyksellä.

Tapasin Eric Bobon pressirekassa, jossa hän kertoi olevansa innoissaan Suomessa esiintymisestä.

- Viime keikasta on pitkä aika. Euroopassa keikkailu on aina kaikin puolin elämys. Uusi albumimme Rise Up on otettu todella hyvin vastaan ja olemme itsekin todella tyytyväisiä levyyn. Teimme monta vuotta omia projektejamme ja sitten vain päätimme, että on aika tehdä uusi Cypress Hill -levy. Teimme sen ilman odotuksia tai konsepteja. Levy-yhtiö oli vaihtunut, joten saimme tehdä levyn ilman paineita tai deadlineja.

Mikä merkitys bändillä on Cypress Hillin live-esiintymisissä?

- Näin perkussionistin näkökulmasta live-keikkojen soittaminen on erittäin hienoa. Olisi tylsää, jos taustalla hääräisi pelkkä DJ. Olen huomannut, että nykyään hiphopissa taustabändi on tullut entistä tärkeämmäksi, siihen myös panostetaan.

- Hip hop on muutostilassa. 90-luvulla artisteilla oli oma saundi, ja omaa juttua tuotiin esiin niin lyriikoissa kuin musiikissakin. Nykyään tilanne on muuttunut, mutta kyllähän musiikki muuttuu aina aikojen saatossa. (NL)

Teksti: Minna Koivunen & Niina Linna
Kuvat: Minna Koivunen