Ismo Alanko Teholla

11.11.2007 Tavastia, Helsinki

Koska kirjoittaja nyykähti joulukiireisiin, jäi marraskuinen Ismo Alangon keikka Teholla pöytälaatikkoon, josta se nyt näkee päivänvalon. Kukapa menneitä jaksaisi niin kovin muistella - siksi juttu olkoon kuvapainotteinen.

Näin Ismo Alangon Teholla viime keväänä Savoy-teatterissa, jolloin se oli Kokemus isolla K:lla. Salillinen vastaanottavaista yleisöä hiljeni kuuntelemaan Ismon laulua ja soittoa sekä multitalentin Teho Majamäen soitinarsenaalista kumpuavia säveliä. Paljastui, että Alangolla onkin paljon materiaalia joka kaipaa rauhaa ja hiljaisuutta kuunnella; ja joka vaatii sellaista keskittymistä ja tilaa, jota on Tavastian kaltaisessa tungoksessa mahdotonta saavuttaa.

Siksi tämä keikka olikin pettymys. Toki se oli loppuunmyyty, ja kansa sai varmasti mitä halusi ja enemmänkin, mutta koska koko Alangon show'n set up oli ikään kuin konserttisaleille rakennettu, se väistämättä kärsi ahtaudesta ja humalaisesta älämölöstä. Katsojakin kärsi, koska taiteilijan toivomuksesta mm. lavan vieressä oleva kulkuaukko oli suljettu, ja liikennettä saliin saattoi näin olen olla vain salin takaosasta - tolkuttomassa tungoksessa.

Soittolista oli kuitenkin erilainen kuin Savoyssa, ja tällä kertaa mukana oli vähän vieraampaakin materiaalia. Konsertille tunnusomaisesti tämäkin keikka oli kuitenkin jaettu kahteen osaan väliaikoineen kaikkineen. Ensimmäisen osan kolme ensimmäistä biisiä, 7 päivää, Kuka puhuu ja Tällä tiellä maestro vietti tiiviisti valkoisen pianonsa takana, kunnes Elintason noustessa löytyi jo kitarakin käteen. Sitä seurasi mm. jylhästi koliseva Vallankumous, aina yhtä kaihoisa, mutta silti vahva Risteys ja Paratiisin puu. Ja tietenkin Rakkaus on ruma sana, Säkenöivä voima, pakollinen itketysnumero Rakkaudesta, ja monet, monet muut.

Alangolla on materiaalia mistä ammentaa, ja varsin kattavasti sitä kuultiinkin miehen koko uran varrelta. Ja vaikka paikka oli mikä oli, on aina iso ilo nähdä kaksi taitavaa muusikkoa keskustelemassa musiikillisesti keskenään sellaisella intensiteetillä kuin mitä Tehon ja Alangon välillä oli korvin kuultavissa ja silmin nähtävissä. Konserttikiertueen nimi antoi ymmärtää, että Teho olisi ikään kuin taustavoimana, mutta kyllä lavalla mielestäni seisoi kaksi verrattain tasavahvaa, toisiaan täydentävää tekijää, joiden tulevaa levyä innolla odotan.

Teksti: Marjut Mutanen
Kuvat: Vesa Härkönen