Tarja Turunen - My Winter Storm

(Universal)

8Tarja Turunen ei ole lähtenyt tekemään soolouraansa hittihakuisuuden ja helppojen ratkaisujen kautta, vaan omilla ehdoillaan ja vahvuuksillaan. Levy on rakennettu ensisijaisesti klassisen musiikin periaatteiden mukaan, ja vasta toissijaisesti rock- tai heavy-lainalaisuuksien mukaan. Särmää ja raskaampaa riffiä löytyy ajoittain, mutta ei itsetarkoituksellisesti.

Albumi on kokonaisuus, ei yksittäisten hittien sikermä. Välisoitoilla eri segmentteihin jaettu albumi on rakenteeltaan kuin kolmeosainen näytelmä tai operaattinen musikaali. Lyhyen esinäytöksen jälkeen seuraa pidempi toinen näytös, ja lopulta levy huipentuu dramaattiseen finaaliin. Kappaleiden säveltäjät ovat tehneet työnsä Tarja muusanaan, ja levyn muusikot ovat kuin sinfoniaorkesterin jäseniä tukemassa päätähteään. Soittajien ammattitaito on vankka, mutta taustamuusikot ovat nimenomaan taustamuusikoita. Rock-maailmassa näin selkeä soolotähden korostus on usein hieman vieras, mutta klassisella puolella selviö. Aidolle sopraanolle "diivan" rooli sopii, ja Tarja käyttääkin kaikkia vahvuuksiaan mainiosti hyväkseen, sekä äänenkäytöltään että persoonansa voimin. Operettimaisuus korostuu Tarjan eri hahmoista, jotka saavat äänen levyn eri vaiheissa.

Välillä Tarja on Jään Kuningatar, välillä tuhkasta enemmän kuin symbolisesti nouseva Feenix-lintu, aina My Little Phoenix -kappaleen sanoituksia myöten: "you've got to get close to the flames to see what you've made of". Toisinaan Tarja on blondi Nukke, joka tuo itselleni mieleen Ian Flemingin Chitty Chitty Bang Bang -musikaalin Truly Scrumptiousin ja legendaarisen Doll on a Music Box -kappaleen.

Albumilla esiintyy myös synkeä ja mustakulmainen kuollut poika, Dead Boy, ja aiheuttaa suoran mielleyhtymän Tuomas Holopaiseen, johon "dead boy" -symboliikka on henkilöitynyt. Boy And the Ghost sekä Sing for Me -kappaleiden tunnelmat ja lyriikat kielivät molemminpuolisten erimielisyyksien aiheuttamasta pahanolontunteesta, joka kuitenkin purkautuu Tarjan kokonaan itse tekemään kappaleeseen, suomenkieliseen Oasikseen. Herkkä tunnelmointi on levyn parhaimmistoa. Sitä seuraava Alice Cooper -cover Poison toimii levyn puolivälin revittelynä, vaikka onkin hieman irrallaan muusta tematiikasta.

Välisoittoineen tunnin kokonaisuudella on yhteensä 18 raitaa, ja sekä kakkos- että kolmosnäytöstä olisi voinut tiivistää tiputtamalla yhden kappaleen pois. Loppupään railakas Ciaran's Well, Die Alive sekä dramaattinen Minor Heaven huipentavat ensimmäisen talvimyrskyn tarinat kuitenkin niin tenhoavasti, että jääkuningatar roihahtaa liekkeihin.

Jussi Lahtonen