9Espanjalainen Angelus Apatrida teki vaikutuksen jo edellisillä levyillään, mutta The Call tappaa talossa ja puutarhassa. Pois alta risut ja männynkävyt, sillä AA-kerhon kokoontuminen on tuottanut yhden vuoden parhaista thrash metal -albumeista, jonka edessä ei voi kuin nöyrästi kumartaa, nostaa päätään, … Lue loppuun →

7Ilmakitara keissistä pihalle ja vire timmiksi! Nevermoren entisenä kitaramaestrona parhaiten tunnettu Jeff Loomis on päässyt toisen sooloalbuminsa äärelle. Zero Order Phase (2008) esitteli monipuolisen kitaristin, jolta sujui aivorungon solmuun vetävä otelaudan käryttäminen myös instrumentaalisen metallin muodossa. Uusi levy saavuttaa samat … Lue loppuun →

8Vuonna 1986 joukko maakunnista pääkaupunkiseudulle muuttaneita punkkareita yhdistyi Fucking Worldiksi. Täydellisen aloituksen, Human Rights -ep:n, perusteella Helsingin rock-piireissä (lue: Rumba) bändistä odotettiin manttelinperijää Smackille ja Nights of Iguanalle. Huutoon ei kuitenkaan koskaan vastattu. Fucking Worldin ongelmaksi muodostui liiallinen laaja-alaisuus ja … Lue loppuun →

8Sheikkailusta sheikkailuun käy kansainvälisten humppa-agenttien tie. Quu-ukko lienee jäänyt eläkkeelle, koskapa Humppa-Aston Martinin pako- ja imuäänet kuulostavat aivan samalta kuin muutamassa edellisessä episodissa. Vaan vetreästi suoltaa humppakone tanakkaa poljentoa ja totisia tarinoita ikäihmisten elämän ihanuudesta ja kurjuudesta, kun vain polttoainesäiliössä … Lue loppuun →

6Kovinkin muikeasti etenkin kotimaansa Yhdysvaltain markkinoilla pärjänneen Shinedownin edellisopus The Sound of Madness oli kuuntelukokemuksena ristiriitaista laatua. Kahden ensimmäisen kappaleen myötä pöytään lyöty ässäkäsi vedettiin levyn lopulla käsittämättömin kääntein vessasta alas. Uuden albumin siivin ei yhtyeen pää pinnalle nouse. Sävellyksissä … Lue loppuun →

6Kuulin chicagolaisesta Maps & Atlases -nelikosta viimeksi vuoden 2008 You, Me & The Mountain -ep:n aikoihin. Mukiinmenevää, trendejä haistelevaa, tanssittavaa indierockia soittava nelikko ei herättänyt suuria tunteita silloin eikä tee sitä tällä toisella kokopitkälläänkään. Monikaan asia ei ole noista ajoista … Lue loppuun →

7Jason Piercella on ongelma. Mies on tehnyt kuusi toinen toistaan kauniimpaa levyä Spiritualized-nimen alla ja albumi albumilta matkannut kama-avaruusrokista kohti gospelsävyjä ja perinteisempää laajakangasrockia. Sweet Heart Sweet Light on jälleen kerran albumillinen Spiritualizedia, jonka tunnistaa jo ensimmäisistä tahdeista. Minuutin intron … Lue loppuun →

9Pretty Maids oli 80-luvulla kansainvälisesti tunnettu alaan vihkiytyneiden keskuudessa, mutta mainittavampaa suosiota se ei koskaan niittänyt kuin korkeintaan Japanissa. Kolmisenkymmentä vuotta perustamisestaan bändi on yhä voimissaan ja julkaisee sen kunniaksi ensimmäisen kuvatallenteensa, jonka kylkiäisenä saa nykytavan mukaisesti ääniraidan. Esiintyminen on … Lue loppuun →

7Ruotsalaisen Soenin kokoonpano herätti toisella puoliskollaan välittömästi mielenkiintoa. Laulaja Joel Ekelöf ja kitaristi Joakim Platbarzdis tuskin sanovat suurille metallimassoille paljoa, mutta rytmiosasto vaikuttaa senkin edestä. Kun yhteen lyödään Opethissa suoranaisia palvojajoukkoja kerännyt rumpali Martin Lopez ja yksi hevimaailman älyttömimpiä bassovirtuooseja, … Lue loppuun →

8Deals Death julkaisi ensilevynsä Internal Demonsin omakustanteisesti vuonna 2009 ja nauhoitti seuraavan kiekon eli Eliten valmiiksi seuraavana vuonna. Julkaisijan etsimisessä hupenikin sitten tovi, kunnes Spine nappasi DD-kalan haaviinsa ja julkaisi levyn. Hyvä oli että nappasi, sillä DD ansaitsee tulla tunnetuksi … Lue loppuun →