Kotiteollisuus - Murheen mailla 1996-2007

(Johanna Kustannus)

9Kun Kotiteollisuus tekee miehen työn ja julkaisee 47 kappaleen ja kolmen cd-levyn odotetun kokoelman sinkuistaan ja niiden harvinaisuuksista, niin mitä tekee suomalaiskansallinen vastaanottaja? Ottaa palasista kootun KT-sammon kiitollisena vastaan, posmottaa itkussa silmin karjalaisia virsiä siitä hyvästä, että saa vihdoin kuullakseen ne kipaleet, joita ei ole kymmeneen vuoteen missään näkynyt?

Eikä helvetissä, ylpistyvät vielä moisesta. Parempi aloittaa äänekkäillä haukuilla. Vuh, sanoi Musti.

Enempää haukkumista ei sitten löydykään, koska triplalevykokoelma sisältää liveraitoja ja muutamia kokopitkillä julkaistuja ralleja lukuunottamatta kaikki EP:t ja sinkut. Kuten yhtye itse triptyykkiään kotisivuillaan kuvailee: "Ensimmäisellä levyllä on kaikki ep:illä olevat biisit livevetoja lukuunottamatta. Toisella levyllä on kaikki singleinä julkaistut kappaleet. Ja kolmannella on näiden sinkkujen ns. b-puolet lukuunottamatta niitä biisejä, jotka löytyvät varsinaisilta levyiltäkin."
Kakkoslevy on ylipäätään ns. sinkkuhittilevy, joten "ne on myyneet ittensä" -epatot voivat vaikka sahata kokoelman palasiksi, jakaa kakkoslevyn malttamattoman kuumankosteana odottavalle sisarpuolelleen ja lukkiutua itse kellariin tappelemaan muiden turskien aikamiespoikien kanssa, kuka saa ensimmäisenä pyöräyttää b-puolia.

Yleisönpalvelu ei lopu tähän, sillä kakkoskiekolta löytyvät sekä ennenjulkaisematon Valomerkki että vain radiopromona liikkeellä ollut Kadonneet. Jos verkko tarkoittaa muutakin kuin salarysää Airistolla, niin KT:n kotisivuilta löytyy kokoelman oma minisivu, jossa on mahdollista kuunnella yhtyeen ihkaensimmäistä, sadan kappaleen kasettipainoksena levinnyttä demoa vuodelta 1993.

Kohta ne varmaan vielä nöyrtyvät ja julkaisevat Hullu Ukko ja Kotiteollisuuden uudestaan, jotta Miksi kompostissa ei ole valoja? -kappale näkee mullaksi maatuneen päivänvalon. Sitä odotellessa on aika herkutella yhtyeen vakavamielisimmällä ja moniosaisimmalla luomuksella: Trilogia bassolle, rummuille, kitaralle ja laululle: poliisivaltio-elämä-kaljaa kioskeihin.

Jussi Lahtonen