Suede

Ruisrock 6.7.2014

Ensimmäisen elämänsä aikana Suede soitti Suomessa seitsemän kertaa. Kolmesti Helsingissä ja neljästi festareilla. Keikat sijoittuvat Sueden uran alkuun, keskivaiheille ja loppuun. Ei siis ole ihme, että toisessakin elämässään yhtye näyttäytyy suomalaisille faneille. Niitä kun riittää; sekä meitä ensimmäisen tuhoamatta jääneen sinkun ostajia kuin niitäkin, jotka eivät olleet sinkun ilmestyessä vielä edes syntyneetkään.

Suede on tämän vuoden kiertueellaan soittanut kakkosalbuminsa Dog Man Starin 20-vuotisjuhlakeikkoja, best of -keikkoja sekä näiden yhdistelmiä. Ruissalon Niittylavalle tullessaan yhtye aloitti Introducing the Band -biisin, joten heti alkajaisiksi ei tiedetty, mitä on luvassa. Kakkosbiisi Electricity paljasti, että hittiparaatissa marssitaan.

Suede on vaihdellut biisilistojensa sisältöä kiitollisen paljon, joten ennalta-arvattavuus puuttuu kokonaan. Tunnin Ruisrock-setissään Suede soitti kaikki neljä sinkkua nimettömältä debyytiltään sekä vuoden 1999 Head Musicilta. Hittilevy Coming Upilta kuultiin kolme biisiä, ja yhdellä biisillä pääsivät esille viimevuotinen Bloodsports ja synttärisankari Dog Man Star.

Parasta kuitenkin oli, että Ruissalossa kuultiin yhtyeen toiseksi paras b-puoli eli Killing of a Flashboy sekä vasta toista kertaa julkisesti kuultu Tightrope, joka lienee osa seuraavaa albumia. Rauhallisessa Tightropessa Brett Andersonia säestivät ainoastaan Richard Oakesin akustinen kitara ja Neil Codlingin maalailevat syntikat. Ensi vuosi näyttänee, johtuiko rytmiryhmä Mat Osmanin ja Simon Gilbertin huilaustauko todellisesta lepotarpeesta vaiko sovituksen keskeneräisyydestä.

suede-pieni2-pysty
Kuva: Kalle-Petter Wilkman

Täysmustiin pukeutunut viisikko oli musiikillisesti loistavassa vedossa ja tarjoili erittäin energisen setin menemättä kuitenkaan yhtään liikaa rokkitykityksen puolelle. Alun perin kosketinsoittajaksi pestattu Neil Codling oli isomman osan keikasta kitaristin roolissa. Soittaessaan hän oli reippaasti eturivissä toisin kuin vuoden 1999 Provinssirock-keikalla, jolloin kitarointi hoidettiin leppoisasti koskettimien takana istuen.

Sueden lavateho on pitkälti Brett Andersonin varassa. 46-vuotias laulaja teki useita visiittejä lavan ja yleisön väliselle alueelle eturivin faneja tervehtimään. Brettin kasvoista ja hiustenväristä näkee muutoksen vuoden 1993 kaunispoikapoppariin, mutta vartaloltaan mies on edelleen enemmän kuin sopusuhtainen ja laittaa nuoremmatkin miehet komeudellaan kateellisiksi. Arvokkaasti vanhentunut mutta nuoruutensa jäljillä oleva olemus antaa anteeksi jopa vuoden 2002 keikan Kaapelitehtaalla, jolloin lavalla oli vaaleatukkainen ja vaaleisiin farkkuihin pukeutunut mies, joka muistutti kauempaa katsottuna aivan liikaa entistä urheilijaa.

Uusi biisi Tightrope ei vielä kerro riittävästi siitä, mitä on musiikillisesti luvassa ensi vuodeksi suunnitellulla albumilla, mutta lavaolemuksen, tehokkuuden, innokkuuden ja toimivan yhteistyön perusteella tulossa on hyvä albumi. Suedelle on positiivisena painolastinaan täydellisyyttä hipova sarja 90-luvun albumeita, mutta tällekin keikalle olisi sopinut hyvin muutama lisäbiisi viimevuotiselta Bloodsportsilta sekä Obsessions vuoden 2002 albumilta A New Morning, joka on miljoona kertaa mainettaan parempi.

Aku-Tuomas Mattila

1. Introducing the Band
2. Electricity
3. Trash
4. Filmstar
5. Animal Nitrate
6. Sometimes I Feel I’ll Float Away
7. The Drowners
8. Killing of a Flashboy
9. Tightrope
10. Can’t Get Enough
11. So Young
12. Everything Will Flow
13. Metal Mickey
14. Beautiful Ones
Encore:
15. She’s in Fashion

Kommentointi on suljettu.