Polanski

Rockia omilla säännöillä

Helsinkiläinen Polanski haluaa pitää musiikkinsa vapaana kompromisseista.

Minulle lähetetään jatkuvasti musiikkia. En ehdi enkä jaksa kuunnella sitä kaikkea, eikä aina edes huvita.

Eräänä päivänä, kun tuijotin apaattisena tietokoneen ruutua ja yritin laiskasti keksiä uutta puujalkavitsiä sosiaalisessa mediassa julkaistavaksi, postilaatikkooni kolahti viesti.

Niin kuin lukemattomat muutkin saamani viestit, se sisälsi yhteydenottopyynnön ja linkin musiikkiin. Bändi nimeltä Polanski. Albumi nimeltä Between This And Hate.

Kun napautin levyn soimaan, tunsin kulmakarvojeni kohoavan. Eihän Polanskin grungehtava raskas rock mitään ennenkuulumatonta ollut, mutta se kuulosti todella hyvältä. Päätin vastata viestiin.

Haastattelupyynnöstä hämmästynyt kitaristi-laulaja Anttoni Pikkarainen kertoo bändinsä nimen olleen aluksi ”Polanski Tried to Buy My Mother”. Se oli liian hankala nimi ja vähän joka suuntaan kallellaan, joten yhtyeestä tuli Polanski.

Polanskissa ovat Pikkaraisen lisäksi kitaristi Kalle Loimula ja basisti Miika Kyyrö sekä rumpali Tyko Haapala, jonka nimi on tullut vastaan muuallakin. Pikkarainen on haluton puhumaan jäsenten aiemmista bändeistä.
– Annetaan heidän luoda omat nahkansa Polanskin kautta ilman turhia assosiaatioita muihin projekteihin. Miehistö on kadulta kasattu ja monissa liemissä marinoitu. Menneistä kokemuksista ammennetaan nyt uudella, kollektiivisella tavalla.

Laulaja-kitaristi jatkaa, että nykyinen kokoonpano on vajaan neljän vuoden ikäinen.
– Kitaristi Kallen kanssa me soitettiin jo 90-luvulla. Kun Polanski otti tämän muodon vuonna 2011, kaikki aiempi heitettiin roskiin.

Between This And Hate -debyyttialbumin on tuottanut Mikko Herranen, tuo Velcrasta, Kiltistä ja Rustista tuttu muusikko ja sooloartisti, joka myös vuoden 2012 Voice of Finlandissa kisaili.
Sonic Pump -studiolle Herrasen kanssa mennessään Polanski oli äänittänyt levynsä jo kertaalleen. Aiemmat versiot albumista hylättiin.
– Me jouduttiin kuoppaamaan ne, koska lopputulos karkasi kauas siitä, mihin me pyrittiin, Pikkarainen sanoo ja jatkaa, että Mikko Herrasen tuotettavaksi meneminen oli Polanskilta erittäin järkevää.
– Mikko oli sitä mieltä, ettei kukaan muu Suomessa voi tuottaa tätä levyä. Me tarvittiin hänen suoraa ja rehtiä innostustaan meidän musiikkiamme kohtaan visiomme toteuttamiseksi.
– Albumi on pirun lähellä sitä, mitä me toivottiinkin saavuttavamme. Lopputuloksessa on paljon sekä kauan sitten hyväksi havaittua, tämän päivän osaamista että säkää. Mikolla oli iso rooli siinä, että tähän lopputulokseen päästiin.

Se lopputulos muistuttaa matalapaineen rintamaa Luoteis-Amerikan yllä. Hyvällä tavalla.

RAKKAUDESTA LAJIIN

Grunge tarkoittaa vähän kaikkea ja ei mitään. Sana hukkasi sisältönsä, kun Green Riverin ja Tadin kaltaiset vaihtoehtoryhmät antoivat sen sateenvarjoksi keskenään erilaisten, sittemmin megasuosituiksi tulleiden bändien päälle.

Polanski puhuu mieluummin länsirannikon soundista kuin grungesta. Siihen on silti helppoa lyödä sama leima kuin Soundgardeniin, Alice in Chainsiin ja muihin Black Sabbathia kuunnelleisiin synkän, raskaan ja psykedeelisen hevirockin työstäjiin.

Anttoni Pikkaraisen mielestä Polanskin soundi ei ole oppikirjasta. Vaikutteet tulevat eri suunnista niin kuin soittajatkin.
– Mun takiani tahtipuikko huitoo Seattlen suuntaan, mutta onneksi muut jätkät eivät tunne sitä maailmaa yhtä läpikotaisesti. Tää soundi on kehitetty yhdessä soittamalla, ei kuuntelemalla kimpassa klassikkolevyjä. Ja se on vitun mielekästä.

Joka tapauksessa Between This And Hate tuo mieleen 90-luvun alkupuolen. Mitä se aikakausi teille merkitsee?
– Jokainen meistä on ottanut osansa siltä. Toiset musaa diggaillen, toiset ajan hengen mukaisesti eläen. Me alettiin huseerata soitinten kanssa samoihin aikoihin, samoissa äänimaisemissa. Sillä on suuri merkitys bändin identiteetille. Me projisoidaan sitä mihin silloin rakastuttiin.
– Mulle se aikakausi edustaa sitä, että musiikki oli hetken aikaa vapaa kompromisseista. Se on jäänyt mulle ideologisella tasolla tärkeimmäksi näkemykseksi siitä, miten tätä on mielekkäintä tehdä.

Siitä on yli kaksikymmentä vuotta. Miten Polanskin soundi sopii nykyaikaan?
– Halutaanko me sopia tähän aikakauteen? Halutaanko me mieluummin kumartaa jonkun muun ajanjakson suuntaan? Sitä me mietittiin, kun levyn yleissoundia suunniteltiin.
Kysytäänpä sama toisin: onko Polanskille tänä päivänä yleisöä?
– Tälle musiikille on ollut yleisöä jo kymmeniä vuosia. Miksei siis nytkin? Tai varsinkin nyt. Me aletaan kysyä sitä kysymystä yleisöiltä, ja sieltä me saadaan perusteellinen vastaus.
– Tähän sopii katkeransuloisella tavalla se klisee, että ”me tehdään sellaista musiikkia, jota me itse halutaan kuunnella”. Rakkaus lajia kohtaan voi saada porukan hyppäämään mukaan ja haluamaan jakaa ajatuksia siitä, mitä me tehdään. Tällainen musiikki ei ole koskaan ollut Suomessa kauhean tasokkaasti edustettuna.

Polanski sanoo netissä haluavansa täyttää tyhjiön suomalaisessa musiikissa. Mitä Suomesta puuttuu?
– Pitkään, hartaasti ja kattavasti Suomen ruohonjuuritason rockmusiikkia seuranneena olen sitä mieltä, että täältä puuttuu aika paljonkin. Eniten kaipaan asennetta. Yltiötaitavia soittajia on joka puolella, mutta sanottava ja laulunkirjoitus on kaksisella tasolla vain harvalla. Rockestetiikkakin on unohtunut, kun tällä aikakaudella keskitytään klikkauksiin ja kasvottomaan kommunikointiin.

Niin, tämä aika. Siitäkin on syytä puhua.

NYKYAJAN PELI

Maailma muuttuu, unelma ei. Musiikkiala on helisemässä digitaalisuuteen ja tietoverkkoihin liittyvistä syistä, mutta alan toimijat ja niiden tapa ajatella ovat vielä entisellään. Bändit etsivät levy-yhtiöiden joukosta varakasta mesenaattia, mutta koska musiikkia ei myydä niin kuin ennen, levynjulkaisijat eivät tohdi ottaa riskejä. Siksi yhä useampi bändi jää kiinnittämättä.

Tämä tarina on tuttu myös Polanskille, joka lähenteli levy-yhtiöitä parin vuoden ajan.
– Vastaanotto oli kirjavaa. Kiinnostusta jatkotoimiin ei löytynyt, vaikka materiaali vastausten mukaan miellytti. Eräs isompi yhtiö ilmoitti englanninkielisen rockin sainauskiintiön olevan täytetty. Mahtavaa, että hyvälle musiikille on kiintiöt, Pikkarainen tuhahtaa.
– Muissa osoitteissa valiteltiin selkeän hitin puuttumista levyltä. Se herätti vahvoja tunteita tuottaja Herrasessa, vaikka kyllä me kaikki tiedettiin jo ennen äänitysten alkua, ettei tässä olla tekemässä valmiiksi pureskeltua hittimusaa.
– Eivät levy-yhtiöt näistä lähtökohdista käsin edes osaisi hoitaa tätä bändiä oikein. Oli parempi tehdä tämä itse niin kuin me parhaaksi nähdään. Between This And Hate on kustannettu täysin omin voimin. Sinne meni omat ja muidenkin rahat.

Teknologinen kehitys on muuttanut kaiken, jopa sen kuinka musiikkia kuunnellaan. Ihmiset lataavat yksittäisiä biisejä ja hyppivät suoratoistopalveluissa biisistä toiseen, ja sen myötä koko musiikkiala on palannut albumien ajasta singlejen aikakaudelle. Ei ole ihme, että julkaisija haikailee ”selkeän hitin” perään.
– Vielä Panteran viimeistä albumia kuunneltiin haltioituneena stereoista. Sellainen on kaukana siitä, miten musiikkia nykyään kulutetaan, Pikkarainen miettii.
– Hölkätessä nappikuulokkeista kuunneltu mp3 voi tarjota uusia ulottuvuuksia, mutta ei auta ihmisiä sisäistämään levykokonaisuuksien tunnelmia. Vielä muutama vuosi sitten se puoli musiikista oli todella tärkeä. Tää on todella epämusikaalista aikaa. Musiikin sisältö on yhä kauempana tärkeysjärjestyksessä.

Olennainen on hyvä pitää etualalla myös bändissä soittaessaan. Jos tärkeintä on menestys, rock’n’roll-unelma muuttuu hyvin äkkiä rock’n’roll-turhautumaksi.
– Ne, jotka ylpeinä kumartavat omalle musiikilleen, eivät välttämättä tahdo pelata tätä nykypäivän peliä. Sen vuoksi ihmiset eivät ehkä ikinä kuule niiden hengentuotoksia, Pikkarainen pohtii ja tuntuu ajattelevan omaa yhtyettään.
– Me halutaan tuoda takaisin se hieno fiilis, kun penskana kuunneltiin nauhoitettuja kasetteja omassa huoneessa. Se on vanha virsi, mutta myös elintärkeä hyvän musiikin säilymisen kannalta.
– Me syleillään nykypäivää mutta arvostetaan samalla sitä, mistä tässä on oikeasti kyse: rockmusiikista, joka antaa enemmän kuin ottaa.

ARI VÄNTÄNEN

Polanski Facebookissa

Kommentointi on suljettu.