ANNIE: Anniemal (679 Recordings)

Jari Mäkelä

Norjalainen Anne Lilia Berge Strand alias Annie kohosi 2000-luvun puolivälissä intiaanidiskojen Kylie Minogueksi, jota hipsterienkin oli luvallista diggailla. Anniemal-albumin kotikuunteluunkin erinomaisesti soveltuva melankolinen discopop on trendivapaata ja ajatonta. Levy voisi olla peräisin yhtä hyvin 80- kuin 00-luvulta, eikä ajan hammas ole sitä kymmenessä vuodessa kyennyt nakertamaan.

Tuplavinyylin kanteen liimatusta tarrasta löytyy lehdistöstä napattuja mairittelevia määritelmiä kuten ”like Daft Punk doing Abba” (The Observer) ja ”the perfect Scandinavian pop princess” (The Guardian). Anniemalia on ylistetty parhaaksi norjalaiseksi elektroalbumiksi sitten Röyksoppin Melody A.M.:n (2001), mutta sillä kuuluu myös vahva suomalaispanos.

Annie Strandin melodiantaju kulkee ilmeisesti suvussa, sillä hänen isänsä oli kirkkourkuri. Isän kuoltua syöpään Annie muutti äitinsä kanssa Norjan toiseksi suurimpaan kaupunkiin Bergeniin. Vuonna 1993, kuusitoistavuotiaana Annie liittyi indiebändi Suitcasen vokalistiksi. Kun Suitcasen jäsenet halusivat ryhtyä tekemään muodikasta triphoppia, nainen erosi yhtyeestä.

Lukion jälkeen Annie alkoi tehdä dj-keikkoja ja tutustui levy-yhtiöpomo Mikael Telléen sekä housetuottaja Tore Andreas Kroknesiin alias DJ Erotiin. Myöhemmin Annie ja Kroknes alkoivat seurustella. Äitinsä luona Annie antoi luovuuden lukosta kärsineelle Kroknesille kuunneltavaksi Madonnan debyyttialbumin (1983). Kun Annie hyräili laulumelodiansa Everybody-biisistä sämplätyn taustan päälle, syntyi pariskunnan ensimmäinen single Greatest Hit (1999).

Röyksoppin Torbjørn Brundtlandin studiolla huvin vuoksi purkitetusta kappaleesta tuli nopeasti ug-hitti sekä Norjassa että Britanniassa. Annie päätti sisällyttää biisin Anniemal-albumille, koska se ei ollut hänen mielestään viidessä vuodessa lainkaan vanhentunut. Ei se ole sitä edelleenkään. Albumiversiota ei löydy YouTubesta, vain maksisingleversio.

Herättämästään hypestä innostunut pariskunta aloitti Annien albumin tekemisen, ja ehti äänittää enteellisellä nimellä varustetun I Will Get On -singlen (vuonna 2002 pikkuruinen hitti, ei albumilla). Vuoden 2000 lopulla Kroknes sairastui vakavasti ja menehtyi seuraavana keväänä 23-vuotiaana synnynnäisen sydänvian takia. Annie vaipui masennukseen eikä tehnyt mitään vähään aikaan.

Vuoden 2001 lopulla Annie alkoi pyörittää Pop Till You Drop -klubia Bergenissä dj-ystävänsä Frøken Blyttin kanssa. Naiset halusivat Op:l Bastardsin esiintymään klubilleen, mutta heillä ei ollut varaa koko bändin pestaamiseen, joten he pyysivät Timo Kaukolampea soittamaan levyjä. Tästä juontui ystävyys, jonka ansiosta Annie matkusti vastavuoroisesti dj-keikoille Helsinkiin ja lauloi Op:l Bastardsin Disko-Anne ja Karvaopelit -salanimellä levyttämällä suomenkielisellä Rokkibeibi-coverilla (2003) sekä And The Lefthandedin In The Kingdom of Shadows -albumilla (2004).

Kaukolammen panos Anniemal-levyllä on ratkaiseva. Albumin kahdestatoista raidasta hänellä on sormensa pelissä seitsemällä. Kappaleiden pohjat on pitkälti nauhoitettu Nu Spirit Helsinki- ja Giant Robot -rumpali/perkussionisti Abdissa “Black Kekkonen” Assefan luona Helsingissä, Annien vokaalit taas Bergenissä. Röyksoppin kanssa Bergenissä Annie on äänittänyt kolme biisiä, joista alakuloisen My Best Friend -kappaleen tuotantoon on Kaukolampi myöskin osallistunut.

Äänitysten perusteella Annie onnistui saamaan levytyssopimuksen The Streetsiä julkaisseen 679 Recordings -levymerkin kanssa. Vielä kaivattiin pari lisätäkyä. Mashupeillaan maineeseen noussut tuottaja Richard X oli ihastunut Greatest Hit -kappaleeseen ja pyysi Annieta vierailemaan debyyttialbumilleen Richard X presents His X-Factor Vol. 1 (2003). X tarjosi Annielle vastapalveluksen, kun albumia miksattiin Kaukolammen kanssa Lontoossa: X tuotti Anniemalille biisintekijä Hannah Robinsonin kanssa tekemänsä kappaleet Me Plus One ja Chewing Gum.

Me Plus One kertoo elämästä popmaailman huipulla. Se on vastaus Spice Girlsista sooloilemaan lähteneelle Geri Halliwellille, joka lukittui autoonsa ja kirjoitti X:lle epätoivoisen rakkauskirjeen X:n ja Robinsonin annettua Some Girls -kappaleensa Halliwellin sijasta ex- S Club 7 -vokalisti Rachel Stevensille. Kappaleella sämplätään Halliwellin Harry-koiraa!

Chewing Gum on näennäisen yksiulotteinen ja kertakäyttöinen, suorastaan raivostuttava rallatus, joka kääntää perinteiset sukupuoliroolit päälaelleen. Miehet ovat poptähti Annielle kertakäyttöisiä purukumityynyjä, jotka hän sylkee käytön jälkeen pois. Annie on verrannut kappaletta Tom Tom Clubin Genius of Love -klassikkoon. Sitä se kieltämättä muistuttaakin.

Kevytkenkäinen Chewing Gum antaa albumista hieman virheellisen kuvan. Biisi oli kuitenkin albumin ensimmäiseksi singleksi kaupallisesti erinomainen valinta. Se nousi Britannian singlelistan sijalle 25, mikä on edelleen Annien kaikkien aikojen paras listasijoitus.

Pinnallisen brittituotannon sijaan albumin pääpaino on skandinaavisessa syvällisyydessä. Kaukolammen ja Veikka Ercolan tuottama elämäkerrallinen, kupliva nimikappale oli Kroknesin ehdotus tulevan Annie-albumin nimeksi. Se lienee kuitenkin eri kappale kuin diskografioista löytyvä Henning Severudin kanssa tehdyn sadan kappaleen painoksen kuvasplitti Anniemal (2001). Tätä kirjoittaessani en ole tuota singleä kuullut.

Marraskuussa 2004 lohkaistuksi Anniemalin kakkossingleksi valittiin toinen albumin kohokohdista, Röyksopp-miesten säveltämä ja tuottama Heartbeat. Ihastumista tanssilattialla parhaiten ikinä kuvaava biisi lienee meillä tunnetuin Annie-kappale, eikä vähiten Helsingin maisemia esittelevän, MTV Nordicin ahkerasti pyörittämän promovideon ansiosta. Nettiraamattu Pitchfork valitsi pakahduttavan Heartbeatin vuoden 2004 parhaaksi singleksi, mutta Britannian singlelistalla se ylsi enää hädin tuskin viidenkymmenen myydyimmän joukkoon.

679 Recordings ei oikein halunnut tai osannut panostaa Anniemalin markkinointiin, vaan odotti hypetyksen hoituvan omalla painollaan. Seuraavat kaksi Kaukolammen kappaleista tehtyä singlepoimintaa, Happy Without You heinäkuussa 2005 ja Always Too Late syyskuussa 2005 jäivät vähälle huomiolle.

Kesällä 2005 Annie kiersi suomalaismuusikoiden kanssa Britanniaa idoliensa Saint Etiennen lämmittelijänä. Hän oli lähettänyt Saint Etiennelle Suitcasen demon vuonna 1996. Britannian jälkeen Annie keikkaili USA:ssa, missä Anniemal saatiin viimein julkaistua. Rolling Stone -lehti päätti levyarvionsa mairittelevasti: “goodbye Britney, hello Annie”. Lokakuussa 2005 Annielta ilmestyi oma kokoelma erinomaisessa DJ-Kicks -albumisarjassa.

Brundtlandin No Easy Love -kappaleessa sämplätään Shakatakin hillitysti groovaavan jazzfunk-klassikko Easier Said Than Donen taustaa. Tällä kertaa Annie lainaa poikkeuksellisesti myös alkuperäisen hitin laulumelodiaa. X:n ja Robinsonin biisejä lukuunottamatta Anniemalin kappaleet ovat syntyneet siten, että Annie on tallentanut puhelimeensa laulumelodian, johon tuottaja (Kaukolampi, Röyksopp) yhdessä hänen kanssaan on laatinut sopivan taustan.

Anniemalin tykein kappale, Kaukolammen Come Together oli pituudeltaan lähes kahdeksanminuuttisena liian pitkä singleksi. On sääli, että se on unohtunut albumin loppupuolelle. Klassista discoa parhaimmillaan (vrt. Donna Summer & Barbra Streisand: No More Tears) edustava biisi on samalla tavalla nousujohteisesti rakennettu kuin Heartbeat. Hammondia soittaa tietenkin Nieminen & Litmanen -duon Sami Nieminen.

Seuraavan Annie-albumin julkaisu viivästyi naisen urakehityksen kannalta kohtalokkaasti. Annie solmi sopimuksen Universalin alaisen Island-merkin kanssa, mutta hänen asioitaan levy-yhtiössä hoitanut henkilö siirtyi kesken kaiken EMI:n palvelukseen. Don’t Stop julkaistiin lopulta vuonna 2009 Smalltown Supersound -indiemerkillä. Tuottajina jatkoivat Kaukolampi ja X, uusina huippuniminä Xenomania ja Paul Epworth. Näillä taustavoimilla menestyksen olisi pitänyt realisoitua.

Toisin kuitenkin kävi. Berliinissä majaileva Annie on pienen piirin salaisuus, joka silloin tällöin edelleen julkaisee erinomaisia biisejä.

Edit: Tykkään Kylie Minoguesta. Hipstereistäkin, vaikka epäilen, ettei heitä taida oikeasti olla olemassa.

Jari Mäkelä

Kirjoittaja on turkulainen popmusiikkiaddikti. Tällä palstalla hän raapaisee kymmenen vuoden takaista albumiklassikkoa.

Kommentointi on suljettu.