Anaal Nathrakh

Desideratum

(Metal Blade)

6Joka bändillä on urallaan lakipiste, jonka jälkeen taso alkaa väkisinkin hiipua kun suurin osa ideoista, innosta ja vimmasta on jo käytetty ja vähitellen niitä aletaan kierrättää uudestaan. Brittiläisellä Anaal Nathrakhilla tämä lakipiste koitti kolmoslevyllä Eschaton, joka oli loisteliaan raaka ja synkkä äärimetallialbumi täynnä black metalin, grindcoren ja muiden äärilajien repivimpiä kärkiä.

Vielä seuraava albumikin oli kova, ja hyviä hetkiä on koettu sen jälkeenkin, mutta näin äärimmäiseen ilmaisuun ja kontrasteihin tukeutuva tyylilaji ei yksinkertaisesti voi kestää kuin oman rajatun aikansa. Desideratumilla tämä aika on viimeistään koittanut, sillä 16 vuoden ja kahdeksan studiolevyn mittapuiden täyttyessä bändiä voi kuvailla yhdellä sanalla: tylsä.

Levy on tylsä ja mitäänsanomaton siitä huolimatta, että tahti on paikoitellen hirmuinen ja raivoisa raakuus vyöryy joka biisistä esille. Vielä edellinen Vanitas-albumi tarjosi vähän vaihtelua, mutta Desideratumin rankimmatkin ja kovimmat kohdat ovat vain aiemman materiaalin toistoa. Levy on kuin saman kauhuelokuvan seitsemäs jatko-osa ja toisinto, jossa veri lentää entistä enemmän, mutta jonka parissa tylsistyy entistä nopeammin.

Jussi Lahtonen

Kommentointi on suljettu.