Accept, Battle Beast

27.9.2014 Tullikamari, Tampere

Accept marssii kohti tulevaisuutta perinteitä kunnioittaen.

Monien yhtyeiden kärsiessä tyrehtyneestä levymyynnistä ja puolityhjistä saleista nappasi saksalaislähtöinen Accept tuoreella Blind Rage -albumillaan ensimmäiset listaykkösijansa sekä Saksassa että Suomessa. Myös levyn nimissä pyörivä kiertue on ollut menestys. Loppuunmyytyjä keikkoja on ollut ympäri maailmaa, esimerkiksi New Yorkissa, Torniossa ja Tampereella. Suomen-keikoilla kiersi mukana kotimainen Battle Beast.

Battle Beastin aloittaessa Tullikamarin sali oli jo melkoisen täynnä. Väki oli selkeästi kiinnostunut bändistä. Yleisön määrää ja reaktioita katsellessa en pitäisi ihmeenä, vaikka Battle Beast vetäisi joskus omillaankin Pakkahuoneen täyteen. Bändi oli huikeassa vireessä eikä välittänyt siitä, että tila lavalla oli hyvin rajattu.

Vokalisti Noora Louhimossa Battle Beastilla on sellainen keulakuva, että ei paremmasta väliä. Hänen vahva ja monipuolinen äänensä antoi kyytiä Tullikamarin seinille, ja muutaman miespuolisen katsojan olemuksissa oli havaittavissa ihan oikeaa hurmosta. Ehkä he vapautuivat estoistaan, kuten Noora ennen Out Of Control -kappaletta yleisöä kehoitti tekemään. Louhimon persoonallinen ja viekoitteleva esiintyminen ei varmasti laimentanut hurmosta.

bbeast

Lopullisen sinetin yhtyeen keikkaan iskivät biisit, jotka ovat täynnä melodioita ja mukana huudettavia kertosäkeitä. Mieluusti olisi bändiltä nähnyt täysimittaisen setin, mutta porttina uudemman kokoonpanon maailmaan tämä keikka toimi täydellisesti. Acceptin ystävät olivat juuri oikea kohdeyleisö Battle Beastille. Bändi sai luultavasti paljon uusia ystäviä.

Battle Beastin keikan aikana lavaa koristaneiden mustien kankaiden alta paljastuivat melkoinen rumpuräkki ja tyylikkäästi valaistut kaiutinpinot, joissa normaalien Marshall-tekstien sijaan oli Accept-logo ristikkäisillä Flying V -kitaroilla koristettuna.

Intron nostettua tunnelmaa tarpeeksi hyökkäsivät soittajat lavalle, ja laulaja Mark Tornillo seurasi hetken päästä perässä. Jo Stampede-avausbiisissä tuli selväksi, että basisti Peter Baltes ja kitaristi Wolf Hoffman hoitavat päätanssikuviot Tornillon antaessa taustatukea. Toinen kitaristi Herman Frank tyytyi olemaan enemmän sivussa, mutta esimerkiksi London Leatherboysissa hänkin pisti kuviot kuntoon ja hymy oli herkässä. Koko bändin meininki oli hyväntuulista. Harvoin hevibändissä näkee yhtä paljon hymyileviä soittajia.

IMG_2291

Vokalisti Tornillo on synnyttänyt spekulaatioita koko bändissä olonsa ajan. Miehellä oli Acceptiin astuessaan suuret saappaat täytettävänä, mutta kyllä Tornillo on todistanut olevansa oikealla paikalla levyillä ja livenä. Tampereella hänen äänensä oli huomattavasti paremmassa kunnossa kuin edeltäjällään Udo Dirkschneiderilla nykyään. Tämä kävi hyvin ilmi vanhoissa biiseissä, kuten varsinaisen keikan päättäneessä Fast As A Sharkissa. Tosin No Shelter -kappaleen pitkäksi venynyt sooloilu antoi viitteitä siitä, että taukoja Tornillokin tarvitsee. Ei ihme, sillä kirpeällä laulutyylillä vedetty kaksituntinen keikka on varmasti kuluttava. Välispiikkeihin Tornillo ei tuhlannut aikaa, lukuun ottamatta normaaleja ”mitä kuuluu” ja ”kädet ylös” – repliikkejä.

Settilistassa Accept keskittyi jyräävämpään puoleensa. Henkeä vedettiin oikeastaan vain Shadow Soldiers- ja From The Ashes We Rise -biisien aikana. Muuten yhtye piti päällä täyttä tykitystä eikä vanha kone siitä mihinkään hyytynyt. Yhtye ei suostunut reliikkimäiseksi jukeboksiksi, sillä yli puolet illan biiseistä oli viimeisimmän paluun jälkeisiltä kolmelta levyltä. En tiedä, yritettiinkö sillä alleviivata bändin vahvaa nykytilaa, mutta se ei tuntunut haittaavan yleisöä niin paljon kuin oletin. Keikan jälkeen odotin kuulevani nostalgianälkäisten valittamista, mutta sanoipa joku vanhempi herra tulleensa paikalle pelkästään uusien biisien takia.

IMG_2299

Vanhemmissakaan biiseissä ei menty ihan helpointa tietä. Esimerkiksi Restless & Wild -levyltä (1982) oleva Ahead Of The Pack ja Breaker -albumin (1981) avausraita Starlight näyttivät olevan vieraita kappaleita osalle yleisöä. Sinällään uuden materiaalin runsaus ei ole yllätys, koska uudet biisit ovat korkeatasoisia, ja onhan tällä kokoonpanolla jo ehditty tehdä kiertue, jolla keskityttiin lähes pelkästään vanhempaan tuotantoon. Encoreissa soitetut Balls To The Wall ja Metal Heart saivat kuitenkin odotetusti aikaan ne suurimmat tanssit.

Täysi sali sai aimo annoksen metallia ilman minkäänlaisen leipääntymisen oireita. Accept on edelleen tärkeä tekijä raskaan musiikin kentällä ja oiva silta menneisyyden ja nykyisyyden välillä. Bändin tahti on ollut nykyajalle poikkeuksellisen vilkas: kolme levyä ja kiertueet neljässä vuodessa on tahti, joka ei ihan jokaiselta samanikäiseltä ryhmältä taitu. Tämän illan perusteella suosio ei ainakaan keikkojen vuoksi tule laskemaan.

Teksti & kuvat: Nikki Jääsalmi

Stampede//Stalingrad//Hellfire//200 Years//Losers & Winners//London Leatherboys//Starlight//Dying Breed//Final Journey//Shadow Soldiers//From The Ashes We Rise//Restless & Wild//Ahead Of The Pack//No Shelter//Princess Of The Dawn//Dark Side Of My Heart//Pandemic//Fast As A Shark
Encoret:Metal Heart//Teutonic Terror//Balls To The Wall

Kommentointi on suljettu.