Monsters of Pop oli täynnä käsinpoimittuja helmiä

11.-13.9.2014 Telakka ja Klubi, Tampere

Monsters of Pop tarjoili laajan kirjon tämän hetken kiinnostavimpia yhtyeitä ja artisteja. Yhdeksättä kertaa järjestetyn pienen kaupunkifestivaalin ohjelma oli mietitty huolella. Tapahtuma osoitti, että vanhoihin genreluokitteluihin on turha jumiutua. Suomi ja ulkomaat ovat täynnä löytämistä odottavaa hienoa musiikkia. Tällaiset tapahtumat ovat hyvä paikka aloittaa tutkimusmatka.

Pienuutensa ansiosta tamperelainen Monsters of Pop on pystytty järjestämään niin, ettei yksikään esiintyjä soita toisensa kanssa päällekkäin. Mitä autuutta festivaalikansalle! Aloituspäivänä torstaina yhtyeet vuorottelivat Telakan ala- ja yläkerran välillä. Perjantaina ja lauantaina soiton päätyttyä Telakalla ohjelma siirtyi vastapäiselle Klubille. Punk, folk, rock ja suomiafrokin kotiutuivat Telakan hämyyn, kun Klubilla kaikui lähinnä popia ja elektroa. Selkeä tyylillinen jako toimi hyvin ja ulkomaanvahvistukset oli ripoteltu nätisti kaikille päiville.

KuvaAnnastiinaAiraksinenTheHearing1
The Hearing. Kuva: Annastiina Airaksinen.

Torstai oli täynnä toimivia kokeiluja

Monsters of Pop lähti käyntiin looppikoneista innostuneilla sooloartisteilla. The Hearingin kuulaan kirpsakka musiikki pohjautuu Ringa Mannerin vahvaan ääneen, koskettimiin ja rumpujen napsahduksiin. Alkuaikojen ärsyttävä häsellys pysyy nykyään onneksi kurissa. Se ilmeni enää korkeintaan suloisena epävarmuutena, kuten keikalla kuullun uuden Rehearsal-kappaleen aikana.

Yläkerrassa kanadalainen Woodpigeon puolestaan looppasi vähemmän ja nojasi lähinnä akustiseen kitaraan. Ison bändin sijaan soolona vedetty keikka ei tahtonut lähteä lentoon. Yleisö pysytteli turvallisesti muutaman metrin päässä artistista. ”In Canada we call this fuck you horse shoe”, Mark Andrew Hamilton naljaili kuulijoilleen.

KuvaAnnastiinaAiraksinenWoodpigeon1
Woodpigeon. Kuva: Annastiina Airaksinen.

Kokeellisuus ja omaleimaisuus muodostuivat torstain teemaksi. Tämä konkretisoitui parhaiten Superfjordin keikalla. Lavalle projisoitujen visuaalien seassa soittanut kuusikko kuulosti siltä kuin Sigur Rósin tontut olisivat löytäneet metsästä kärpässieniä ja ryhtyneet soittamaan bluesilla maustettua Kingston Wallia. Mielenkiintoinen ja kieltämättä toimiva yhdistelmä, kun sopivasti säästellyt kitaramöyrinät nykivät yleisöä haavemaailmasta. Keikan erikoisnumerona The Hearingin Ringa Manner hipsi looppikoneensa kanssa lavalle laulamaan.

Trooppiseksi kuumentuneen yläkerran puolella oli vuoro vaihtaa asennetta 1970-lukuun ja Hurriganesiin. Siihen suuntaan Räjäyttäjät-trion keulakuvana keekoilusta tuttu Jukka Nousiainen on uuden Jukka ja Jytämimmit yhtyeensä myötä siirtynyt. Raaka Gini ja Mara Balls -taiteilijanimillä operoivan rytmiryhmän ansiosta soitto kulki yhtä aikaa pehmeästi ja rouheasti. Mikäs siinä oli yleisön nyökytellä boogien mukana.

KuvaAnnastiinaAiraksinenJukkaJaJytämimmit2
Jukka ja Jytämimmit. Kuva: Annastiina Airaksinen.

KuvaAnnastiinaAiraksinenKaveriSpecial2
Kaveri Special. Kuva: Annastiina Airaksinen.

Moisen jytäämisen jälkeen väki alkoi arki-iltana olla hieman väsähtänyttä jaksaakseen vetää täysillä vielä Kaveri Specialin tahdissa. Bongorumpujen rytmit ja hauskat, yksinkertaiset lyriikat ovat viihdyttävää kuunneltavaa ja yhtye on onnistunut hienosti yhdistämään suomen kielen ja mielenmaiseman afrobeatiin. Se operoi suvereenisti ja ilomielellä alueella, jossa tuskin muut ovat käyneet. Höpönassu tunnelma, ammattimainen soitto ja vahva rytmiryhmä toimivat, mutta yhtyeen on pian keksittävä settilistaan uusia jippoja tai sävellettävä uusia kappaleita. Muuten se jää hytkymään paikoilleen.

Jennie Abrahamson kruunasi perjantain

Oululainen The Scenes kiipeilee pitkin lavarakenteita kohti maailmanvalloitusta. Teatraalisuuteen taipuvaisella yhtyeellä oli perustellusti paikka Monsters of Popin ohjelmistossa. Naapureille esittelykelpoisen kotimaisen tarjonnan lisäksi perjantain ohjelmisto oli kansainvälinen myös ruotsalaisen Könsförrädaren ja norjalaisen Electric Eyen myötä. Illan ehdoton kuningatar löytyi kuitenkin Klubin lavalta huppu päässä.

KuvaSariMarkusJennieAbrahamson1
Jennie Abrahamson. Kuva: Sari Markus.

Huolimaton voisi kuitata, että Jennie Abrahamson on taas yksi taitava poplaulaja Ruotsista. Väärin! Unohtakaa poptähdet. Esiintyminen oli koko yhtyeen käsissä ja kuulosti koneiden ja rumpurytmien ansiosta raikkaalta. Abrahamson kuljetti yhtyettä eteenpäin paitsi vahvalla äänellään, myös kitaran ja kosketinsoittimen kanssa. Esimerkiksi Bat For Lashesista pitävän on helppo mieltyä tähänkin. Molemmissa on samaa haikeutta, maagisuutta ja veitsenteräviä havaintoja maailmasta.

Sin Cos Tan sopi mainiosti soittamaan ennen perjantai-illan päättänyttä Jennie Abrahamsonia. Jori Hulkkosen ja Juho Paalosmaan muodostama kehuttu elektropopduo houkutteli syntetisaattorista tanssittavia sointuja ja oli teknisesti taiturimaista. Se ei jäänyt vain taustamusiikiksi screenillä pyörineille videoille, mutta livemenon toivoisi olevan nykyistä mukaansatempaavampaa.

KuvaSariMarkusSinCosTan1
Sin Cos Tan. Kuva: Sari Markus.

KuvaSariMarkusTheSplits1
The Splits. Kuva: Sari Markus.

Vielä kun The Splits oli ollut alkuillasta Telakalla kuin teiniangstista parantunut ja ilopillereitä syönyt versio Bitch Alertista, voi hyvällä syyllä sanoa perjantain olleen naisten juhlaa. The Splits on musiikillisesti monipuolisempaa kuin moni sen rinnalla ryskäävä punkbändi.

Lauantai oli sopivasti nyrjähtänyt

Viimeinen festivaalipäivä tarjoili heti alkuillasta Pöllöt-yhtyeen, jolle reportterikaksikko oli menettänyt sydämensä jo kesän keikkojen ja debyyttialbumin myötä. Turkulaisyhtyeistä tuttujen nuorten muusikoiden yhteenlyöttäytyminen superbändiksi on ollut hedelmällistä. Taitava soitto pysyi tiukasti koossa, mutta kuulosti silti rennolta. Pöllöt on groovea, vinksahtanutta suomenkielistä rokkia, jossa on itseironiaa. Kolmen laulajan reservi tuo keikkoihin vaihtelua. Telakan pienellä lavalla Jaakko Tolvi oli itseoikeutetusti keskellä ja johti suurinta osaa kappaleista. Naiiveihin sanoituksiin on ujutettu mukavan paljon kirosanoja ja Monsters of Popissa ne lisääntyivät lennosta hauskuuttamaan yleisöä.

KuvaSariMarkusPöllöt1
Pöllöt. Kuva: Sari Markus.

Pöllöjen perään päästiin toisen kohkatun tulevaisuudenlupauksen äärelle, kun Teksti-tv 666 potkaisi kepistä jykevämmän vaihteen silmään. Punkia, progea ja vähän stoneriakin sekoittava yhtye on samaan aikaan jumittavaa ja uskomattoman nopeatempoista. Tätä voi jo kutsua omaperäiseksi yhdistelmäksi. Jottei homma menisi liian väkeväksi, Teksti-tv 666 vilautteli väliin myös britti-indiekitarointia. Kiertävät ja möyrivät kitarat sekä pitkät instrumentaaliset osuudet luovat musiikkiin uhkaavaa tunnelmaa ja toivat mieleen jopa Joy Divisionin.

Leijailevaa popia soittava, kehutun ensilevynsä tammikuussa julkaissut The Wonderminers ja ihastuttava Iisa bändeineen pitivät huolen, ettei lauantaista puuttunut lempeyttä. Brittiläinen elektrobändi Labyrinth Ear puolestaan valmisteli Monsters of Popin yleisöä illan viimeisenä varsinaisena bändinä soittaneeseen Shivan Dragniin.

KuvaSariMarkusShivanDragn2
Shivan Dragn. Kuvat: Sari Markus.
KuvaSariMarkusShivanDragn1

Ennen norjalaisen Annien dj-settiä soittanut Shivan Dragn oli esiintyjä, jota moni odotti jännityksellä. Tuotantoon on päässyt tutustumaan ainoastaan livenä tai keikoilta nauhoitettujen videoiden kautta. Edesmenneen Rubikin nokkamiehenä tunnettu Artturi Taira on uudessa projektissaan siirtynyt elektronisen musiikin puolelle. Strobovalot sopivat tähän, mutta keikalla meinasi tulla niistä yliannostus. Loopiksi soitettu saksofoni sai toivomaan, että musiikki olisi orgaanisempaa. Elektroninen sointi oli yllättävän lempeää, vaikka loppukeikan nostatus oli musiikillisesti erittäin aggressiivista. Shivan Dragn on ainoita tyylinsä edustajia Suomen musiikkikentällä.

Teksti: Annastiina Airaksinen
Kuvat: Sari Markus & Annastiina Airaksinen

Kommentointi on suljettu.