Aatteen miesten eriskummalliset edesottamukset

Jussi Lahtonen

Sue 6/2014

Toukokuussa mätkähti kuusi vuotta kakkua herralle nimeltä Tim Lambesis. Lambesis oli yrittänyt palkata palkkamurhaajan hoitelemaan päiviltä ex-vaimonsa. No, sellaista sattuu paremmissakin piireissä. Onkin oikeastaan ihme, ettei useampi avioero pääty palkkamurhaajien värväämiseen molemmilla puolilla. Puhutaanhan sitä vihkivalassakin, että ”kunnes kuolema erottaa.”

Vihkivala taisi olla Lambesikselle muutenkin tärkeä juttu ainakin ulkoisesti, sillä hän toimi vakaumuksellisesti kristityn metalcore-yhtyeen As I Lay Dyingin laulajana. Metalcoresta ei mitään hyvää seuraa, kuten vanha viidakon sananlasku toteaa, eikä seuraa korostetun vakaumuksellisesta uskonnollisuudestaan. Hurskastelua parhaimmillaan, hengenvaarallista pahimmillaan.

Tapaus on traaginen, mutta siihen liittyy varsin absurdeja piirteitä. Sielunhoitoa steroideilla korvannut Lambesis kun sai kuningasidean kysellä kuntosalinsa porukoilta, josko joku sattuisi tuntemaan sopivan murhamiehen. Missä vaiheessa personal trainerin toimenkuvaan on kuulunut salamurhaajien järjestäminen? Kuka ylipäätään saa idean kysyä punttisalinsa bodarilta, voisiko tämä hommata alamaailman torpedon kesken lihasryhmäharjoitteiden? Kas kun ei sentään kysynyt kirkosta.

Mikään kello ei edelleenkään raksuttanut armoitetun metalcore-sankarin päänupissa, kun sopiva keikkamies ilmoittautui. Nimekseen ”Red” ilmoittanut assassiini sattui olemaan liittovaltion peiteagentti, joka pisti jämptisti Lambesisin poseen kun tämä lykkäsi Redille kirjalliset ohjeet tappokeikasta talon ovikoodeineen. Jos tarinassa on opetus, niin se on se, että huutelemalla hormonipäissään hengenriistäjiä apuun ei kannata aloittaa punttisalilta.

Mutta osataan sitä uskonnollisen spektrin toisessakin päässä. Kesäkuun 18. päivä Deiciden basistilaulaja Glen Benton täyttää 47 vuotta. Paljon onnea vain ja hyvää syntymäpäivää, Glen, mutta sinähän olet vetänyt yliaikaa nyt 14 vuotta. Mikset sinä ole kuollut?

Uransa alkuvaiheissa Bentonilla oli nimittäin kohua aiheuttaneita kerskailuja siitä, kuinka hän tappaisi itsensä 33-vuotiaana eli iässä, jossa Jeesus kuoli – ihan vain silkan antikristillisyytensä takia. Tästä kertoi myös kivenkova klassikkoralli Sacrificial Suicide.
Umpikahjo lähtö tästä maailmasta olisi ainakin sinetöinyt Deicidelle legendaarisen maineen sen sijasta, että bändi olisi tehnyt 2000-luvulla yhä uusia albumeita, joista valtaosa on ollut vaisuja ja parhaatkin kaukana yhtyeen parhaista levyistä. Itsari olisi ollut toki typerä tempaus, mutta vähintäänkin Deicide olisi voinut päättää bändinä päivänsä.

Samaa voisi suositella monelle muullekin bändille, jonka parasta ennen -päivä meni viime vuosituhannella.

Muutama vuosi sitten Benton toki perui puheitaan ja totesi, ettei nyt niin tosissaan ollutkaan, heh heh, leikkiähän tässä laskettiin. Lievää ideologisen hyytymisen makua on ollut myös Glenin jälkikasvussa. Ensimmäinen poika sai rehvakkaasti etunimekseen Daemon, toinen poika on arkisemmin Vinnie. Ei kovinkaan perkeleellinen nimi, tuo Vinnie. Ei oikeastaan yhtään yllättäisi, jos Bentonin otsaansa polttama väärinpäin oleva risti osoittautuisi jonain päivänä vain erikoiseksi tavaksi hoitaa vakavaa aknea. Vaikka tuskallisemmaltahan tuo kuulostaa kuin Clearasil.

Jussi Lahtonen

Setä Jussi etsisi murhametodeita lähimmästä lähikirjastosta, dekkarihyllystä. Kysy rouva Christietä.

Kommentointi on suljettu.