BEASTIE BOYS: To The 5 Boroughs (Capitol)

Jari Mäkelä

Beastie Boysin kunnianosoitus kotikaupungilleen New Yorkille on trion rap-tuotannon vähiten tunnettu ja kenties niukimmalle kuuntelulle jäänyt albumi. Ilmestyessään levy joutui kilpailemaan trendikkäämpien pintajulkaisujen ja trion koko aiemman värikkään historian kanssa. Arkkitehti Matteo Pericolin piirtämä panoraamakansikin näytti harmaalta. Kymmenen vuotta myöhemmin ei enää ole Beastie Boysia. On aika arvostaa perinteisen vinyylialbumin mittaisen levyn tasalaatuista old school -tyylikkyyttä.

Myönnän häpeilemättä, että Beastie Boys on kaikkien aikojen hip hop -suosikkiartistini numero yksi. Moni akti on hetkellisesti noussut sen ohitse, mutta kukaan ei ole jaksanut sulkeutua suosiooni yhtä pitkäksi aikaa. Trio ei ole julkaissut urallaan yhtään huonoa albumia. Sen tuotanto on osoittautunut paljon syvällisemmäksi kuin räävittömät Beavis & Butthead -tyyliset rockhitit (You Gotta) Fight For Your Right (To Party) tai No Sleep Till Brooklyn (jossa Slayer-kitaristi Kerry King tuottaja Rick Rubinin suosiollisella myötävaikutuksella teki pilkkaa tukkahevistä) antoivat ymmärtää.

Kun 80-luvun menestyneimmän rap-albumin Licenced To Illin (1986) seuraaja, uskomattoman hieno sämple-ooppera Paul’s Boutique (1989) floppasi, oli vaikea uskoa, että novelty-aktina kuuluisuuteen noussut Beastie Boys yltäisi pitempään tai ainakin laadukkaampaan uraan kuin hardrock-riffit ja rapin ensimmäisenä naittanut Run-DMC ja entiset Def Jam -kolleegat LL Cool J ja Public Enemy. Toisin kuitenkin kävi.

Beastie Boysin monipuolisuus juontui 70- ja 80-lukujen vaihteen vapaamielisen eklektisestä alternative-skenestä, mistä Beastie Boysin jäsenet ammensivat innokkaasti vaikutteita. Sekä The Clashin Sandinistan sekametelikeitos, Public Image Limitedin ja The Slitsin postpunk, Bad Brainsin hardcorepunk että Funky Four Plus Onen ja Treacherous Threen hip hop napsivat aineksia reggaesta ja dubista.

Bändin alkupiste oli vuonna 1978 perustetussa kokeellisessa punkyhtyeessä The Young Aborigenes, jossa kolmetoistavuotias Michael Diamond toimi rumpalina, Kate Schellenbach perkussionistina ja John Berry kitaristina. Adam Yauchin liityttyä bändiin basistiksi kesällä 1981 Schellenbach siirtyi rumpujen taakse ja Diamond ryhtyi vokalistiksi. Bändi muutti nimensä Beastie Boysiksi ja lämppäsi mm. Bad Brainsia, Dead Kennedysia ja The Misfitsiä. Beastie Boys julkaisi hardcorepunkkia sisältäneen debyytti-ep:nsä Polly Wog Stew marraskuussa 1982.

Vuoden 1983 alussa kitaristi Berry erosi yhtyeestä ja hänen tilalleen liittyi bändiä lämpänneen The Young and The Uselessin vokalisti Adam Horovitz. Maaliskuussa yhtye äänitti ensimmäisen kaksitoistatuumaisen singlensä Cooky Puss. Räppiä ja reggaeta sisältäneestä maksista tuli yllättäen klubihitti New Yorkissa. Bändi otti livesettiinsä rap-kappaleita ja palkkasi keikoilleen dj:n, yliopisto-opiskelija Rick Rubinin.

Vuoden kuluessa Beastie-leirissä tapahtui merkittäviä muutoksia. Rubin ryhtyi tuottajaksi ja levymoguliksi. Hän perusti Def Jam -levymerkin yhdessä Run-DMC:n Runin veljen Russell Simmonsin kanssa. Beastie Boys vaihtoi tyylinsä punkista kokonaan räppiin ja jäsenet ottivat käyttöön taitelijanimet Mike D, MCA ja Ad-Rock. Tyylinmuutoksen myötä Schellenbach erosi bändistä, myöhemmin liittyen Beastie Boysin Grand Royal -levymerkillä debyyttinsä julkaisseeseen Luscious Jackson -yhtyeeseen.

Ensimmäinen Def Jamin julkaisema Beastie Boys -single Rock Hard (1985) sämpläsi AC/DC:n Back In Blackia. AC/DC on sittemmin kieltänyt sämplen käyttämisen, joten biisistä on tullut hyvin harvinainen. Jatko on popin historiaa. Metamorfoosi massojen naureskelun ja ihmettelyn kohteesta ja listojen kärjestä alas uudestaan kriitikoiden lemmikiksi ja taas listojen kärkeen katu-uskottavana artistina on alalla erittäin harvinainen. Hollantilaisen Urban Dance Squadin innoittamana Beastie Boys tarttui jälleen instrumentteihinsa ja kosketinsoittaja Mark ”Money Mark” Nishitalla vahvistettuna siitä tuli yksi 90-luvun kovimmista livebändeistä.

Rikkaasta populaarikulttuuriperinnöstä pilke silmäkulmassa ammentaneet Grand Royal -levymerkki ja -lehti muodostuivat viileyden synonyymeiksi. Vuosituhannen vaihteessa Beastie Boys oli osoittanut hallitsevansa suvereenisti erilaiset musiikkityylit countrysta jazziin ja funkista punkkiin. Beastie Boys Anthology: The Sounds of Science- (1999) ja Beastie Boys Video Anthology (2000) -tilinpäätösten jälkeen hip hopin jo vanhemmat valtiomiehet olisivat voineet täysin keskittyä hauskoihin sivuprojekteihinsa kuten Country Mike ja BS 2000; Yauch tiibetiläisten vapauttamiseen.

Olen Replayssa sivunnut monta kertaa New Yorkin syyskuun 2001 tapahtumia. WTC-kaksoistornien luhistumisella oli perusteellinen vaikutus populaarikulttuuriin ja myös Beastie Boys -yhtyeeseen. Bändi järjesti uhrien hyväksi New Yorkers Against Violence -konsertin lokakuussa 2001. Seuraavana vuonna Yauch perusti Manhattanille uuden Oscilloscope Laboratories -studion, missä trio alkoi työstää New Yorkille omistettua ylösrakentavaa teema-albumia. Maaliskuussa 2003 bändi julkaisi netissä Irakin sodan vastaisen In A World Gone Mad -kappaleen, josta tuli sen aikaisen netin menestynein lataus.

To The 5 Boroughsin ensimmäinen single Ch-Check It Out debytoi nuorison suosikkisaippuaooppera O.C.:n avauskauden jaksossa huhtikuun 2004 lopussa. Kappale saavutti ensimmäisenä rap-biisinä paalupaikan Billboardin kyseenalaisella ”modern rock tracks” -listalla ja sai myöhemmin Grammy-ehdokkuuden parhaasta rap-esityksestä.

Viisi vuotta ja yksitoista kuukautta kolminkertaisen platina-albumi Hello Nastyn jälkeen kesäkuussa 2004 ilmestynyt To The 5 Boroughs (kaupunginosat siis Manhattan, Brooklyn, Queens, Bronx ja Staten Island) on miellyttävää perus- Beastie Boysia. Trion oma tyylikäs tuotantojälki saa aikaan riisutumman äänimaailman kuin kertaakaan Licenced To Illin jälkeen. Luottoskrätsääjä Mix Master Mike tekee kautta linjan vakuuttavaa työtä. Albumi ei sisällä yhtään Intergalacticin tai Body Movin’:n kaltaista muodikkaan koukun avulla kerrasta päähän venkoavaa superhittiä, mikä on sen suurin puute/etu.

Ilman vuosikymmenen ajan matkassa pysynyttä tuottajaansa Mario Caldato Jr:ia Beastie Boys kuulostaa hiotummalta ja kompaktimmalta kuin ennen. Myöskään Cypress Hillin ja Beastie Boysin kanssa aikaisemmin vuorotellut perkussionisti Eric ”Bobo” Correa ei ole enää To The 5 Boroughsilla mukana.

Puhdasverisenä hip hop -albumina To The 5 Boroughs ei flirttaile punkin (An Open Letter To NYC -biisin Dead Boys -sämpleä lukuunottamatta), reggaen tai lounge-jazzin kanssa. Se on Paul’s Boutiquen 15 vuotta vanhempi, hillitympi ja aikuisempi sukulainen. Siinä missä Paul’s Boutique oli ultratrendikkäästi 70-lukulainen ja funky, To The 5 Boroughs ammentaa sämpleillään hip hopin omasta historiasta The Sugarhill Gangista EPMD:n kautta 50 Centiin asti; pääpainon pysyessä kuitenkin 80-luvun old school -sämpleissä.

To The 5 Boroughs on Beastie Boysin vakavin vokaalilevy. Perussävy on humaani ja ymmärtäväinen. George W. Bushin vastaiset protestit eivät sorru alatyylisyyksiin. Vokalistien äänetkin ovat alkaneet muistuttaa toisiaan: Mike D:n poikamainen ääni on matalampi kuin ennen, ja Ad-Rockin osuuksista riipineet ja samalla kovasti viehättäneet johnlydonmaiset kailotukset ovat tyystin kadonneet. MCA kähisee tyylikkäästi.

2000-luvun tuulisessa rap-ilmastossa seuraavasta Beastie Boys -albumista The Mix-Up (2007) sukeutui lopulta instrumentaalilevy The In Sound from Way Out! -levyn (1996) hengessä. Syksyllä 2009 julkaistavaksi suunnitellun kaksiosaisen albumin ensimmäisen osan, Hot Sauce Committee Part 1:n ilmestyminen viivästyi Yauchin sairastuttua syöpään. Ykkösosan materiaalia enimmäkseen sisältänyt, innostuneen vastaanoton saanut kakkososa Hot Sauce Committee Part 2 ilmestyi huhtikuussa 2011. Vaikka vallalla oli optimistinen arvio Yauchin toipumisesta, hän menehtyi toukokuussa 2012.

Diamond ja Horovitz ovat aiemmin ilmoittaneet jatkavansa musiikin tekemistä, koska Yauch toivoi sitä. Hot Sauce Committee Part 1:n ilmestymisen aktiivinen odottelu kannattaa kuitenkin ainakin toistaiseksi lopettaa. Diamond ilmoitti kesäkuun alussa, että Beastie Boys ei enää julkaise uutta materiaalia.

Jari Mäkelä

Kirjoittaja on turkulainen popmusiikkiaddikti. Tällä palstalla hän raapaisee kymmenen vuoden takaista albumiklassikkoa.

Kommentointi on suljettu.