Mirel Wagner

Itsensä haastaja

Sue 5/2014

Mirel Wagner rakastaa musiikkia, sen välitöntä vaikutusta ja sen kirjoittamista.

On mulla useampikin etunimi, mutta laita siihen vain ”Mirel Wagner.” Syntymäaika? Ei kai sitä tarvita. Mä alan tulla siihen ikään, että täytyy alkaa häivyttää vuosia – 23 meni jo, en ole nuori lupaus! Hähähä! No, ei se nyt siitä ole kiinni. Ikä ja nimi vain eivät ole kovin tärkeitä mulle.

Mä teen musiikkia. Tää työ on kokonaisuus, jossa on monta osa-aluetta: biisien tekeminen, keikkailu, äänittäminen, haastattelut… Tykkään aika paljon niistä kaikista. Pelkkä laulujen kirjoittaminen tuskin olisi mulle kaikkein paras juttu, koska nautin esiintymisestä. Toisaalta taas pelkkä valmiiden omien biisien esittäminen keikoilla voisi olla tylsää ja haluaisin päästä kirjoittamaan uusia kappaleita.

Studiossa en ole vielä ollut hirveän monta kertaa, mutta olen kyllä tykännyt äänittää. Tai ei siihen ainakaan liity mitään sellaista, että vihaisin studioita tai jotain. Mun toka albumi äänitettiin Hailuodossa. Siellä oli kivaa ja rauhallista. Se oli tosi sujuva ja hauska sessio.

Tällä hetkellä mukavimmalta tuntuu ihmisille soittaminen. Tykkään siitä, että muut kuulevat kappaleitani ja että ne alkavat elää omaa elämäänsä muiden päässä. Ihmisten eteen meneminen pelottaa mua hirveästi. Samaan aikaan pidän siitä. Tykkään sellaisesta, että pelkää jotain hirveästi, mutta sitten kuitenkin menee ja tekee sen.

Ankeinta keikkailussa on logistiikka, siis matkustaminen ja kaikki se. Jonkun pitäisi keksiä sellainen kone, jolla voisi vain ilmestyä paikalle. Jos olisi teleportti, ei tarvitsisi häslätä siirtymisen kanssa. Kiertäminen varmaan olisi erilaista, jos olisin jossain bändissä.

Julkisuuteen en suhtaudu oikein mitenkään. Onhan siinä se hyvä aspekti, että ihmiset löytävät musiikkini, jos nimeni on huulilla. Ihmiset voisivat pitää biiseistäni, jos saisivat tietää niistä. Mutta julkisuus sinänsä ei ole mulle mikään päämäärä.

ILTAVIRKKU KEKSIJÄ

Mä tykkään musiikissa siitä, että se menee suoraan elimistöön. Se vaikuttaa nopeammin kuin moni muu taidemuoto. Kun kuulee kappaleen, siitä saa fiiliksiä hyvin äkkiä.
Mun eka oma biisi oli suomenkielinen. Tein sen tosi pienenä, joskus ala-asteella. Muistan vieläkin suunnilleen millainen se oli. Siinä oli pimputtelumelodia ja sanat päällä. Ekan englanninkielisen kappaleen tein 13-vuotiaana.

Biisien tekeminen tuntui heti kivalta. Oli jännää keksiä itse jotain sen sijaan, että olisi opetellut soittamaan muiden sävellyksiä. Se tuntui joltain, jota voisin tehdä sitä lopun elämääni. Pidän siitä, että biisejä tehdessä saa itse luoda oman maailman ja hahmot ja välittää niille tyypeille ajatuksia ja tunteita. Laulujen tekeminen on myös itseilmaisua. Laulan kaikesta ankeasta ja hyvästä, mitä elämässä tapahtuu.

Biisien tekemisessä on omat haasteensa. Usein jälkeenpäin tuntuu, että laulu vain jotenkin syntyi. Se kaikki vääntäminen unohtuu helposti. En ole koskaan kokeillut tehdä biisiä tilauksesta enkä tiedä pystyisinkö siihen. Luulen, että mulla pitäisi olla entuudestaan joku idea. Voisi olla hauskaa kokeilla tehdä laulu tyhjästä.

Mutta ei niiden kirjoittaminen mitään pulkkamäkeä ole. Mun on helpointa kirjoittaa silloin, kun aivoni toimivat, ja mulla ne toimivat parhaiten päivä-ilta-yö-akselilla. Toisin sanoen en ole mikään aamuihminen.

SÄVELILLÄ KOLAUTETTU

Mut adoptoitiin pienenä Suomeen, sukujuuret ovat Etiopiassa. En ole käynyt siellä sen jälkeen eikä mulla ole suhdetta sikäläiseen kulttuuriin. Olen kuullut, että etiopialainen musiikki on tarkastamisen arvoista, mutta en ole vielä perehtynyt siihen.

Meillä kotona soi useammin livemusiikki kuin radio. Meillä oli piano, jota isä soitteli. Ei mun perheessä kuitenkaan mitään klassisia muusikoita ole, vaan omaksi ilokseen soittajia.

Musiikki oli kivaa koulussakin, paitsi ehkä teininä, kun kaikki oli muutenkin ankeata. Mutta se, että sai soittaa tunneilla ja välitunneillakin, oli huippujuttu. Olen opiskellut musiikkia aika vähän. Olen soittanut viulua, mutta en osaa teoriaa kovin hyvin. En varsinkaan enää, kun paljon on unohtunut. Teorian opiskelemisesta voisi olla hyötyä nyt.

Musiikki oli mulle nuorena tosi tärkeä juttu. Jos vertasin itseäni vaikka koulukavereihin, niin eivät ne olleet musasta yhtä innostuneita kuin minä. Musiikki, joka todella kolahtaa, pysyy mukana läpi elämän. Periaatteessa myös mun musiikkini voi vaikuttaa johonkin niin vahvasti. ”Great power comes with great responsibility!”

Mun ensimmäiset omat levyni olivat sen verran ankeita, että ne eivät jääneet elämääni. Teininä, kun olin just alkanut soittaa kitaraa, Nick Draken Pink Moon oli mulle tosi tärkeä albumi, ja Nirvana oli tärkeä bändi. Vanhat bluesjutut tulivat myös tärkeiksi. Ne mä löysin kirjastosta, niin kuin monet muutkin levyt.

Olen opiskellut maalaamista vuoden verran, mutta… No, okei: mä olen tehnyt sellaisen päätöksen, että en enää mollaa omia taitojani. Eli joo, olen opiskellut maalaustaidetta. Viime aikoina olen taas vähän kokeillut maalaamista. Kyllä sen voi nähdä, että maalaukseni ja lauluni tulevat samasta päästä.

Musiikkini on vähäeleistä, mutta en valinnut sitä mitenkään tietoisesti. Mä vain soitin kitaraa ja lauloin ja tein kappaleita, ja oma juttu muotoutui omanlaisekseen. On hienoa, että kappaleet löysivät hahmonsa luonnollisesti.

RIIPPUMATON MINIMALISTI

Levyilläni pääosassa ovat laulu ja kitara. Jos joku kysyy, että mitä eroa niillä on, niin mä vastaan, että tokalla levyllä mä soitan muutaman biisin plektralla. Tykkään kontrasteista ja vähäeleisyydestä. Mua viehättää se, että vähällä voi sanoa paljon.

Ei mulla silti ole mitään lukkoja sen suhteen, mitä voin tehdä. Kaipa tässä kohta alkaa soida sinfoniat päässä ja megalomania tulee kylään.
Haluan olla riippumaton muiden mielipiteistä, olivat ne sitten kehuja tai lyttäyksiä. Jos kaikki tuntuvat tykkäävän hirveästi siitä mitä joku tekee, tekijälle voi tulla houkutus alkaa toistaa niitä juttuja, joita kehutaan. Mä mieluummin haastan itseäni.

Musiikki on aina kantaaottavaa jollain tasolla, mutta yritän välttää biisieni kiinnittämistä mihinkään tiettyyn asiaan. Mielikuvia on vaikea saada irti musiikista, kun ne on kerran siihen liitetty. Jos joku biisi on vaikka mainoksessa tai poliittisen kampanjan tunnarina, siihen kertyy ylimääräistä painolastia. On ankeaa yrittää luoda suhde kappaleeseen, jos siitä tulee jatkuvasti mieleen vaikka silmälasit.

Musiikin lisäksi mua kiinnostavat kirjat, televisiosarja ja elokuvat. Viime aikoina olen ollut törkeän innoissani Cormack McCarthyn kirjoista. Viimeksi luin Veren ääriin, ja vuosi sitten Tien. Olin niin innoissani kirjan kielestä, että olin onnellinen siitä, etten ollut lukenut sitä kirjaa nuorempana. Se nimittäin olisi kolahtanut niin kovaa, että oma tekstien kirjoittaminen olisi voinut mennä apinoinniksi, kun oma tyyli oli vielä hakusessa.
Nyt mä haluaisin päästä esittämään uusia kappaleita ihmisille. Sitten mä toivoisin, että voisin kirjoittaa tosi hyviä uusia biisejä. Ja kenties innostun kirjoittamaan jotakin enemmänkin, niin kuin vaikka Nick Cave, joka tekee leffajuttuja ja kaikenlaista muutakin.

Luulen, että teen tätä loppuikäni. En näe itseäni tekemässä mitään muuta. Mikään muu ei tunnu yhtä  mielekkäältä.

ARI VÄNTÄNEN

MIREL WAGNER
Laulaja-lauluntekijä
Albumit: Mirel Wagner (2011), vielä nimeämätön toinen albumi (2014)
Ajankohtaista: Mirel Wagner on tehnyt levytyssopimuksen SubPopin kanssa. Hänen toinen albuminsa julkaistaan elokuussa. Keikalla: 10.6.2014 Helsingin The Circus, 27.6.2014 Hailuodon Bättre Folk.

    

Kommentointi on suljettu.