Lloyd Kaufman

Tromavillen pormestari

Sue 4/2014

Legendaarisen Troma-yhtiön Lloyd Kaufman käy sotaa pienen ihmisen puolesta.

Vanhempani olivat kirvesmurhaajia. He teurastivat paljon väkeä, eritoten suomalaisia. Varsinkin äitini oli pelottava ihminen. Mother’s Day -elokuva kertoo hänestä.
Ei sentään. Tuo ei ollut totta.

Isäni oli lakimies. Hän keksi class action -sovittelun, jonka avulla pienosakas saattoi haastaa väärinkäytöksiin syyllistyneen yrityksen oikeuteen kaikkien osakkaiden puolesta.

Suomessa ollaan varmastikin rehellisiä, mutta korruptoituneiden konnien Amerikassa tuollaista tarvitaan. Isä oli siis hyvien puolella. Olen luultavasti perinyt häneltä sympatiani riippumatonta toimintaa ja altavastaajia kohtaan. Isäni puolusti pieniä ihmisiä, siis Tromavillen väkeä! Tromaville on kuvitteellinen kaupunki, johon leffani usein sijoittuvat.

Elokuvani ovat epäsovinnaisia, mutta en ole koskaan kapinoinut perhetaustaani vastaan. Kapinoin yhteiskuntaa vastaan. Vallalla on eliittien salaliitto. Suurten yritysten johtajat, poliitikot ja ammattiliittojen pomot tienaavat hyvin, mutta tavalliset duunarit joutuvat kamppailemaan elannostaan. Eliitit ovat liittyneet yhteen imeäkseen Tromavillen väen taloudellisen ja henkisen pääoman kuiviin.

Yhdysvaltain hallinto on hyväveliverkosto, joka muistuttaa Rooman senaattia. Huipulla tienaa hyvin, vaikka ei olisi koskaan oikeasti tehnyt päivääkään töitä saati luonut mitään omaperäistä. Totta kai vaikkapa Microsoftin tai Facebookin keksijät ovat oikeita visionäärejä, mutta useimmat johtajamme ovat puoliksi pellejä ja puoliksi rikollisia.
Tromavillen ihmiset tarvitsevat Toxic Avengerin kaltaisia supersankareita tai vaikka Return to Nuke ’Em High’n lesbopareja pelastajikseen. Toisinaan pienet ihmiset pelastavat itse itsensä, kuten Troma’s War -elokuvassani.

Ajatus taistelusta eliittien salaliittoa vastaan on koko urani kantava teema. Siitä kaikki elokuvani kumpuavat.

TYÖN OPETTAMA  TOISINAJATTELIJA

En ole käynyt elokuvakouluja. Opin tekemällä työtä. Olin mukana John Badhamin Saturday Night Feverin ja ensimmäisen Rockyn tekemisessä. Rocky oli pienen budjetin leffa, jonka Sylvester Stallone kirjoitti itse itselleen. Ohjaaja John G. Avildsen palkkasi minut ja ystäväni kuvaamaan Philadelphian osuudet, koska hänellä ei ollut varaa maksaa liiton määräämiä palkkoja omille työntekijöilleen. Opin siis alalle kahden lahjakkaan ohjaajan projekteissa. John-nimiset ohjaajat ovat hyviä.

Perustin Troman Michael Herzin kanssa vuonna 1974. Halusimme tehdä täysin muusta elokuva-alasta riippumattomia leffoja. Tarkoitus oli pitää itsenäinen elokuvataide hengissä ja estää jatkuvasti voimiansa kasvattavia jättiyhtiöitä tuhoamasta sitä. Me rakastamme elokuvia.

Troman budjetit ovat pieniä, ja leffat eivät aina näytä kovin hyviltä. Meillä ei myöskään ole tähtiä, limusiineja, huoria tai kokaiinia. Sen sijaan meillä on vapaus tehdä taidettamme niin kuin haluamme. Kun tekee elokuvia näin vähällä rahalla, on täysin vapaa. Voin sanoa, että Rupert Murdoch on kasa paskaa, jos minua huvittaa. Voin sanoa, että huippusuosittu Lego-elokuva on pelkkä rivo mainos. Minun ei tarvitse imeä kenenkään elintä.

Elokuviani sanotaan b-leffoiksi. Historiallisesti katsoen se on väärin. Alkuaan b-elokuva tarkoitti kaksiosaisen elokuvan jälkimmäistä puoliskoa. Troman tuotanto on enemmänkin z-elokuvaa.

Troma tekee hyviä elokuvia. Yleensä ne, jotka pitävät Troman leffoja huonoina, perustavat mielipiteensä ennakkokäsityksiin. Troma-leffa on vähän kuin Grand Canyon. Se on nähtävä ymmärtääkseen, millainen se oikeasti on.

Elokuvissani on aina vakava sanoma. Voi olla, että siksi emme ole menestyneet niin hyvin kuin olisi pitänyt. Toxic Avenger (1983) käsitteli ympäristöuhkia ja saastumista ja tuli ensi-iltaan kauan ennen kuin ympäristöasioista tuli muodikkaita. Teen siis tulevaisuuden elokuvia.

Troma-elokuva lähtee siitä, että kiinnostun jostakin sosiologisesta tai poliittisesta kysymyksestä. Esimerkki: Troma omistaa pienen rakennuksen New Yorkissa. Sen viereen muutti kammottava naapuri, McDonald’s. Sen mukana tuli pesukarhun kokoisia rottia. Pikaruoan kammottavat piirteet alkoivat kiinnostaa minua. Koska olen aina rakastanut Broadway-musikaaleja ja oopperaa – Rodgers & Hammersteinia, Verdiä ja muuta soopaa – päätin tehdä musikaalielokuvan siitä häpeällisestä aiheesta.

Toinen esimerkki: Return to Nuke ’Em High’n idea tuli siitä, että Amerikan kouluissa oppilaille syötetään roskaruokaa, jonka vuoksi 40 prosentilla heistä on paino-ongelmia, keskittymishäiriöitä tai diabetes. Siinä elokuvassa tuon esille myös sen, että pidän lesboista. Tromaa kiinnostavat myös sukupuolivähemmistöjen oikeudet.
PERHEELLINEN  KULTTIHAHMO

Minulla on paksu nahka. Sellaista tarvitsee, kun joutuu jatkuvasti ylenkatsotuksi eikä ikinä saa Oscaria. Totta kai sellainen sattuu.

Muutama kuuluisa ohjaaja on sanonut, että oikeudenmukaisessa maailmassa Poultrygeist: The Night of the Chicken Dead olisi suuri hittielokuva. Se on viihdyttävä, omaperäinen ja ajatuksia herättävä. Mutta kun sitä jakelee Troma, jolla ei ole kytkyjä suuriin ketjuihin, rahaa ei tule vaan menee.

En ole saanut palkkaa moneen vuoteen. Teen tätä siksi, että rakastan elokuvia, ja koska fanit rakastavat leffojani. Ja aion jatkaa. Troma on elokuvabisneksen herpes. Se ei koskaan lähde pois. Meillä on kulttimaine. Fanit tekevät kovasti töitä löytääkseen leffojamme. Heitä vain on kovin vähän.

40 vuoden jälkeen Troman kulttuurinen jalanjälki aletaan vihdoin tunnustaa. New Yorkin modernin taiteen museo MOMA esitti äskettäin ensimmäisen Nuke ’Em High’n Contenders-sarjassaan. Siinä oli myös Woody Allenin, Lars Von Trierin, David Lynchin, Sofia Coppolan ja Coenin veljesten elokuvia. Ja Lloyd Kaufmanin, hah!

En haluaisi kuuluttaa oma erinomaisuuttani, mutta kysykääpä South Parkin tekijöiltä, Peter Jacksonilta, Quentin Tarantinolta ja Guillermo Del Torolta kuinka paljon he rakastavat Tromaa. Moni kova tekijä, vaikkapa nyt Samuel L. Jackson, Kevin Costner, Billy Bob Thornton ja Marisa Tomei, on aloittanut uransa Tromassa. Ja montako Toxic Avenger -kopiota on tehty? Satoja!

Olen kirjoittanut kirjoja työstäni. Nimikirjoitustenjakotilaisuuksissa koulukiusatut tulevat kertomaan minulle, että päättivät olla tappamatta itseään, koska kirjani tai elokuvani antoi heille toivoa. Saan usein kirjeitä, jossa kerrotaan elokuvieni muuttaneen elämiä. Minusta tuntuu, ettei Lego-elokuvan ohjaaja kuule katsojilta tuollaista.

Olen erittäin ahkera masturboija. Muuten minulla ei ole harrastuksia. Mutta minulla on perhe. Olen ollut naimisissa 40 vuotta. Meillä on kolme mutanttitytärtä. Kun en tee elokuvia, olen heidän kanssaan. Elokuvat tietenkin ovat paljon tärkeämpiä kuin he. Se on hyvä arvojärjestys, vai mitä?

Lapsenikin ovat päättäneet lähteä viihdealalle. Se on todella lämmittävä ajatus. Pian hekin saavat asua moottoritierampin alla jääkaapin pahvisuojasta kyhätyssä majassa. Toivottavasti heillä on tarpeeksi rahaa ostaa edes Sue, tuo mainio musiikki- ja elokuvalehti, jossa on heidän isänsä henkilökuvajuttu.
Ai se on ilmainen lehti? Mikä yhteensattuma! Troma latasi juuri Youtubeen yli 200 elokuvaa ilmaiseksi katsottavaksi! Nuoret lukijat, menkää katsomaan elokuviani! Monet niistä ovat erinomaisia!
ARI VÄNTÄNEN

LLOYD KAUFMAN
s. 30.12.1945
Ohjaaja, tuottaja, käsikirjoittaja, näyttelijä, kirjailija, Troma Entertainmentin toinen perustaja
Tunnetuimpia elokuvia: The Toxic Avenger -elokuvat, Class of Nuke ’Em High -elokuvat, Poultrygeist: The Night of the Chicken Dead
Tunnetumpia kirjoja: …Your Own Damn Movie -kirjasarja
Ajankohtaista: Lloyd Kaufman vierailee Night Visions -festivaalilla Helsingissä 9.-13.4.2014

Kommentointi on suljettu.