Ilmasto muokkaa musiikkiasi

Jussi Lahtonen

Sue 5/2014

Ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista on vängätty jo pidempäänkin eri näkökulmista. Milloin ilmasto lämpenee, milloin kylmenee. Milloin tulee kuivuus, milloin vedet nousevat ja milloin mitäkin. Yksi olennainen kysymys on kuitenkin ollut esittämättä ennen tätä päivää ja tätä kolumnia. Miten metallimusiikki muuttuu jos ilmasto muuttuu?

Esitän nimittäin hypoteesina ajatuksen, että yksi erittäin olennainen vaikuttava tekijä metallimusiikin kehitykselle ja erityisesti sen raskaampien alalajien evoluutiolle piilee ilmastollisissa tekijöissä. Keliolosuhteet ja yleinen sään vaihtelu eivät tietystikään ole ainoat vaikuttavat tekijät, mutta niillä on suurempi merkitys kuin moni tulee ajatelleeksikaan.

Jos poikkeuksen sääntöön tekevää Kaliforniaa ei lasketa, niin metallimusiikin kovin ydin on syntynyt maissa, joissa joko kylmät ja pimeät talvet tai sateisen kosteat ja yhtä pimeät kelit ovat ihmisten riesana. Näissä olosuhteissa syntyy riittävä melankolia, depressio ja turhautumisen aiheuttama aggressio. Kun ulkona joutuisi joko kärvistelemään munat huurussa tai kylmettymään Esterin perseen aiheuttamassa kaatosateessa niin on parempi sulkeutua treenikämpän suojiin raskain aatoksin ja painavin mielin.

Ei se sattumaa ole, että heavy metal syntyi Birminghamin kolkossa teollisuuskaupungin miljöössä ja britti-ilmastossa. Ei Black Sabbathin nimikkokappaleen tai War Pigsin kaltaisia tunnetiloja olisi syntynyt, jos Tony Iommi ystävineen olisi heilunut munasillaan Havaijilla ukulele kädessä.

Sekin on erittäin luontevaa, että moderni black metal kehittyi Norjan vuonoissa. Pohjoismaissa voi olla niin kylmä talvisin, että kirkkojen sytyttäminen palamaan on lähinnä luontainen lämmittelyreaktio. Liekkien lämmössä voi verrytellä sitten näppejään soittamalla pirun nopeasti.

Suomessa Keski- ja Pohjois-Suomi ovat tuottaneet melkoisen määrän metallista melankoliaa. Olisiko Sentencedin suisidaalinen soundi syntynyt Teneriffan lämmössä? Ehkeivät myöskään Eternal Tears Of Sorrown pohjoisen kylmät kyyneleet olisivat valuneet yhtä surumielisinä nandi-heimon miesten jamboreessa Afrikassa. Ja jotta ei takerruttaisi vain pohjoiselle pallonpuoliskolle, niin esimerkiksi Sepulturan ja Max Cavaleran brassirytmit kaipasivat synnyinkodikseen kuuman kosteaa Brasiliaa.

Toki nykyisin raskasta metallia syntyy joka puolella planeettaa. Kehityksen kehittyessä jokainen kuuman ilmastonalan kasvattiporukka voi olla oman elämänsä Immortal ja sulkeutua kaljamahaisena kylmäkellariin laulamaan pakkasdemoneista. Mutta siitä huolimatta on syytä miettiä hyvissä ajoin keinoja, joilla ilmastonmuutoksen aiheuttama maapallon keskilämpötilan kohoaminen saataisiin estettyä ja synkeän melankolisen metallin elämänkaarta jatkettua.

Onneksi keinot on jo keksitty, Tohtori Outolempi sen jo tiesi: siinä missä ydinvoima on ainoa järkevä energiamuoto tulevaisuudessa, ovat ydinpommit tie onneen. Muutama taktinen ydinräjähdys sopivissa maailmankolkissa nostattaisi ilmakehään sen verran hiekkaa ja pölyä, että se heikentäisi auringon lämpösäteilyn pääsyä ja katso! Keskilämpötilat eivät nouse, napajäätiköt eivät sula ja seuraavien sukupolvien blacksabbathien musiikillinen tulevaisuus on turvattu. Kuka painaisi rohkeasti punaista nappulaa?

Jussi Lahtonen

Ulkona sataa. Samaelin Rain vai Paradise Lostin Colossal Rains soimaan?

Kommentointi on suljettu.