Festivaalit eivät ole kriisissä – sieltä kun voi yhä saada seksiä

Jarkko Fräntilä

Sue 5/2014

Suomalaisilla festivaaleilla menee taloudellisesti heikosti. Tämä lienee fakta, jota edes festivaalijärjestäjät itse eivät yritä peitellä. Provinssirockin promoottori Juha Koivisto on kertonut, että viime vuosi oli festivaalille katastrofaalisen huono.

Hyvin ei mene muillakaan. Tällä hetkellä näyttää siltä, että ainoastaan Flow jatkaa porskuttamistaan. Hyvin toimeentuleville kaupunkilaisille on helppo myydä lippuja, sillä kyseessä on vuosi vuodelta enemmän sushiin ja kuohuviiniin keskittyvä kesätapahtuma, jossa musiikki on sivuosassa.

Flow-festivaalin profiloitumisessa tietynlaisen ihmistyypin kesätapahtumaksi ei ole mitään pahaa. Päinvastoin, se erottuu joukosta omilla vahvuuksillaan. Lievästi kasvottomia ja hahmottomia festivaaleja on yhä aivan tuhoton määrä.

On erotuttava joukosta tavalla tai toisella. Esimerkiksi Ilosaarirock on aina ollut festivaali, jonne ihmiset varaavat lippuja jo ennen kun tiedetään, mitä yhtyeitä siellä soittaa. Meno Laulurinteellä on aina mukavan leppoisaa.

Ilosaarirock ja Flow ovatkin siinä mielessä onnellisessa asemassa, että ne ovat paaluttaneet nimensä suomalaiseen festarikesään luultavasti ikuisiksi ajoiksi. Muilla on vaikeampaa. Metallimusiikki on Suomessa laskusuhdanteessa, vaikka esimerkiksi Tuska-festivaalien bändikatras on tänä vuonna parempi kuin koskaan aiemmin.

Jotain kuitenkin kertoo metallimusiikin aallonpohjasta se, että keskimääräinen ikä Tuskan päälavalla soittavien yhtyeen jäsenillä on noin 58 vuotta. Jos vähän liioitellaan.

Silti festivaalien esiintyjälistoihin on kiinnitetty aivan liikaa huomiota. Festivaaleissa kun ei loppujen lopuksi ole kyse musiikista vaan kokemuksista. Pilkkakirves heikoista yhtyekattauksista kannattaakin heittää kaivoon.

Mistä festivaaleissa sitten on kyse?

Seksistä, himosta ja mahdollisuudesta.

Jokainen festivaaleille vaatteitaan pakkaava yksineläjä elättelee toiveita siitä, että pääsee hieman liian kännissä telttaan paskalta haisevien sukkien keskelle harrastamaan sitä kauneinta asiaa 14 tunnin festivaalituttavuuden jälkeen. Mitä jos se kaveri tuleekin kesken suosikkiyhtyeensä keikan sammumaan samaiseen telttaan? Kiinnijäämisen pelko tekee seksikokemuksesta entistä jännittävämmän.

Suurkaupunkien terasseilla ja puistoissa istutaan tiiviisti omissa seurueissa, ja naapuripöytiin huutelijoita katsotaan pahasti. Festivaaleilla tällaista ei tapahdu. Kaikki tuntevat toisensa, ja vaikka eivät tuntisikaan, niin kaljakarsinassa kylki kylkeä vasten istuessaan on helppo vaihtaa pari sanaa sen vieressä aikaansa tappavan epämääräisen joukkion kanssa.

Kalja-alueen ensikontaktin jälkeen on huomattavasti helpompi yrittää päästä sen söpön pojan tai tytön pöksyihin, kunhan vain muistaa pitää nesteytyksensä aisoissa.

Festivaaleilla rakkaus roihuaa yli genrerajojen. Indiebändien keikoille tullaan katsomaan yhtyeitä ja juomaan korkeintaan kaksi tai kolme olut- tai siideriannosta. Kaikki tuntevat toisensa, eikä kontaktia siihen bändipaitaa päällään pitävään vastakkaisen sukupuolen edustajaan uskalla ottaa, sillä sehän oli kaksi vuotta kimpassa sen levy-yhtiöjäbän kanssa. Jos sitä sen kanssa sekoilisi, niin kaikkihan siitä saisivat tietää.

Festivaaleilla tätä pelkoa ei ole. Hippi voi aivan hyvin harrastaa limanvaihtoa metallimiehen kanssa ilman pelkoa siitä, että tämä olisi millään tapaa tuttu omalle kaveripiirille.
Festivaaleissa on yhä kyse samasta asiasta kuin Woodstockissa vuonna 1969. Seksi pyörittää maailmaa, ja festivaaleja parempaa paikkaan sen harrastamiseen ei ole.

Epätoivoisesti matkaan ei kuitenkaan kannata lähteä. Mikään ei ole säälittävämpi näky kuin vastakkaisen sukupuolen edustajasta toiseen kiertävä helppoheikki, joka sukupuolielimen kuvat silmissään kiertää aluetta läpi potentiaalisen partnerin toivossa. Mitä vähemmän yrittää, sitä helpommin saa.

Musiikki, pyh. Kuka sitä kaipaa? Tärkeintä festivaaleilla ovat lupaukset viipyilevistä katseista ja mahdollisesta fyysisestä kosketuksesta. Vaikka siinä olisikin lateksia välissä.
Luonnonkumi pelastaa suuremmilta ongelmilta.

Jarkko Fräntilä

Kommentointi on suljettu.