Nine Inch Nails

Valoa päin

Sue 4/2014

Kun Trent Reznor muuttuu, Nine Inch Nails muuttuu. Hän ei halua päälleen visionäärin viittaa, mutta ei myöskään palata eiliseen.

Trent Reznor on Nine Inch Nails on Trent Reznor. Niin on ollut ensimmäisestä demosta lähtien. Muut soittajat ovat useimmiten olleet paikalla vain siksi, ettei bändin multi-instumentalisti-johtajalla ole riittävästi raajoja jokaiselle soittimelle. Reznor on aina ohjannut yhtyettään yksinäisen yksinvaltiaan ottein, ja se on tuonut hänelle misantroopin ja arvaamattoman erakon maineen. Taipumus eristäytyi ei kuitenkaan tule niinkään miehen kylmyydestä kuin hauraudesta.

– Se, että olen työskennellyt yksin suurimman osan elämääni, on johtunut itseluottamuksen puutteesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta, Reznor sanoo pohdiskelevalla äänellään. – Ellen ole tuntenut löytäneeni juuri oikeita tyyppejä, olen mieluummin ollut yksin. Se on tuntunut helpommalta ja mukavammalta.

Musiikissasi on paljon yksityiskohtia. Se tarkoittaa, että sinun on tehtävä paljon päätöksiä. Eikö niitä olisi helpompaa tehdä yhdessä muiden kanssa?
– En osaa sanoa, mutta tämä on luontevaa minulle. Ei tarvitse riidellä kenenkään kanssa. Ei politiikkaa, ei yhteisiä asioita, ei tarvetta selventää omaa pointtia muille.

Nine Inch Nailsin levyjen välillä on usein kulunut jopa viisi tai kuusi vuotta. Onko albumin tekeminen sinulle suuri ponnistus?
– Siinä täytyy kaivella tunteitaan ja ajatuksiaan. Sitten täytyy tarkastella sitä mitä on löytänyt ja yrittää luoda siitä mittava taideteos. Se on raskainta mitä tiedän.

Julkaisujasi on useimmiten seurannut pitkä kiertue. Miten se on vaikuttanut biisien tekemiseen?
– En osaa tehdä musiikkia kiertueilla. Keikat ovat minulle fyysisesti ja emotionaalisesti näännyttäviä. Jatkuva väsymys ja hotellihuoneiden välillä häslääminen ei sovi yhteen luovuuteni kanssa.
– Yksi syy harvaan julkaisutahtiin on myös se, että olin ennen huumekoukussa. Addiktin elämä syö kovasti aikaa. Olen myös pelännyt uuden musiikin kirjoittamista. Ajatuskin siitä on saanut oloni epämukavaksi.

Musiikki on Reznorille hyvä ja paha uni, ja se on ollut hänen elämässään aina.

ROOLIN ETSINTÄ

Toukokuussa 1965 Pennsylvaniassa syntyneen Michael Trent Reznorin varhaisia lapsuusmuistoja säestää musiikki. Hän oli vain viisivuotias, kun isoäiti patisti hänet pianotunneille. Pikkupoika osoittautui luontaiseksi lahjakkuudeksi. Reznor muistaa nauttineensa pianon soittamisesta kovasti.
– Oli upeaa hallita instrumenttia. Pidin siitä, että osasin muuttaa päässäni soivan musiikin oikeiksi ääniksi.

Muutamassa vuodessa Trent oppi niin hyväksi, että häntä alettiin ohjata klassisen pianistin uralle. Siinä vaiheessa hän kuitenkin oli jo löytänyt jotakin coolimpaa: rockin.
– Löysin isäni Jimi Hendrix- ja Partidge Family -levyt. Sitten seisoinkin jo tv:n edessä ja katselin kuvajaistani sammutetun ruudun pinnasta, soitin puukeppiä kuin kitaraa ja leikin olevani lavalla. Pianon pimputtaminen frakki päällä ei ollut minusta yhtä siistiä kuin Kississä soittaminen. Kun isä osti minulle sähköpianon, sulkeuduin kavereiden kanssa kellariin soittamaan rockia. Olimme huonoja mutta tunsin, että jotain sellaista minä haluan tehdä.

Kun tuli aika tehdä valintoja elämässä, Reznor piti rockilla elämistä enemmän fantasiana kuin realistisena mahdollisuutena. Hän kuitenkin jatkoi soittamista kehittyäkseen muusikkona.
– Olin mukana muutamissa yhtyeissä, joiden tasosta voi olla monta mieltä. En tiennyt, mikä roolini lopulta olisi. Olisinko sivuhenkilö bändissä? Olisiko minusta biisintekijäksi?
– Ajan mittaan tulin siihen tulokseen, että olin parempi muusikko kuin yksikään bändikaverini. 80-luvun lopulla päätin lopettaa muiden kanssa soittamisen ja ottaa selvää, mitä sanottavaa minulla olisi musiikillisesti.

Reznor löysi oman äänensä ja alkoi kutsua sitä Nine Inch Nailsiksi. 90-luvun puoliväliin mennessä se kaikui miljoonissa kodeissa kautta planeetan.

IHANTEENA PUHTAUS

Nine Inch Nailsin ensimmäinen albumi Pretty Hate Machine ilmestyi vuonna 1989. Bändin 25-vuotisen uran käänteitä ovat väännelleet tuliset julkiset riidat levy-yhtiöiden kanssa. Reznor ei suostu sätkynukeksi. Tai sitten hän ei kykene yhteistyöhön.
– Kaikki ongelmani levy-yhtiöiden kanssa voi kiteyttää yhteen pyyntöön: ”Älkää sekaantuko siihen, mitä minä teen.” En halua tehdä kompromisseja, Reznor sanoo.

Mitä ajatuksia sana ”musiikkibisnes” sinussa herättää?
– No, en kuvittele musisoivani autiolla saarella. Musiikin maailma pyörii sen toiveen ympärillä, että ihmiset haluavat kuluttaa musiikkia. Toivon, että ihmiset kuuntelevat, mitä olen saanut aikaiseksi. Koska myyn taidettani äänitteillä ja konserteissa, teen kaupallista musiikkia.
– Kaupallisuus ja taide ovat kietoutuneet toisiinsa tiukemmin kuin koskaan, eikä ala ole yhtä helppo hahmottaa kuin ennen. Ennen roolit olivat selvät: artisti valmisti maailman parasta musiikkia ja levy-yhtiö myi sitä. Nykyisin muusikon toimenkuvaan kuuluu tuoda itseään esille. Ja levy-yhtiöt… En tiedä, mitä ne oikein tekevät. Niitä ei välttämättä tarvita. Toisaalta riippumaton artisti joutuu kantamaan epäseksikästä taakkaa, kun musiikki pitää esitellä maailmalle.

Year Zero -albumin ilmestyttyä vuonna 2007 ryhdyit julkaisemaan musiikkiasi omalla levymerkilläsi. Mihin pyrit sillä?
– Teknologia oli sekoittanut koko alan, ja halusin selvittää, miten sekä muusikot että musiikin kuluttajat voisi pitää tyytyväisinä tässä ajassa. Jotkut ideoistani toimivat, jotkut eivät. Tulin siihen johtopäätökseen, että paras ratkaisu olisi oikein tehty striimauspalvelu.

Nine Inch Nailsin uusimman albumin julkaisi taas monikansallinen yhtiö. Miksi et jatkanut omillasi?
– Olin todistanut itselleni, että pystyn toimimaan täysin itsenäisesti. Musiikin voi lähettää maailmalle nappia painamalla, mutta toisessa kädessä pitää olla laskukone. En halua olla mikään vitun markkinointimies. Haluan keskittyä musiikkiin.
Reznorin tapauksessa se tarkoittaa keskittymistä itseensä.

MINÄ JA MUUT

Trent Reznor sanoo, että hänen musiikkinsa on hänen heijastuksensa, kuvajaisensa. Säveltäminen on hänelle totuuteen tarttumista. Hän miettii, että taipumus eristäytyä on ollut myös pyrkimystä päästä kosketuksiin minuuden kanssa.

Taiteilijan viimeisin omakuva on elokuussa 2013 julkaistu Hesitation Marks.
– Olen lukenut joitain arvosteluja, joissa toivottiin, että olisin tehnyt jatko-osan The Downward Spiralille, Reznor hymähtää. – No, minä en ole enää samassa mielentilassa kuin vuonna 1994. En aio palata sinne, mistä olen vieraantunut. Se olisi vilpillistä eikä edes nostalgista vaan kuin vedessä polkemista. Onneksi en ole se henkilö, joka olin 20 vuotta sitten. Minulla oli silloin tosi kurja olo.

Yksi Hesitation Marksin teemoista on ajatus mielen pimeän puolen hallitsemisesta. Olen ymmärtänyt, että nykypäivän Trent Reznor on entistä valoisampi mies.
– No joo, minä olen… ok. Minulla on kaksi pientä poikaa ja mahtava vaimo. Sallin itseni nykyisin nauttia sellaisista asioista kuin perhe. Olen nostanut sen kaltaiset jutut jalustalle, jonka ne oikeasti ansaitsevat.

Olet siis muuttunut. Onko se vaikuttanut siihen, miten teet töitä?
– Muiden kanssa työskenteleminen on alkanut tuntua minusta mukavalta vasta äskettäin. Luotan itseeni enemmän kuin ennen. Olen tajunnut, mitä yhteistyön voimalla tarkoitetaan. Joskus osien summa voi olla oikeasti enemmän. Ymmärrän sen vasta nyt.

Milloin olet luovimmillasi?
– Parhaat työni syntyvät, kun pääsen hiljaiseen paikkaan, jossa saan olla yksin ja pystyn ajattelemaan. Minulle on tärkeää saada rakentaa päivän rytmi sellaiseksi, että ehdin päästä mielentilaan, jossa antennini ottavat vastaan. Haluan, että jää aikaa pohdiskelulle. Pidän pitkistä kävelyretkistä.

Sinua on sanottu ”visionääriksi”. Koetko olevasi erityisen näkemyksellinen ihminen?
– Yritän vain tehdä parhaani. Se siitä. En tavoittele arvonimiä. Toisaalta en myöskään pidä siitä, että asiat pysyvät ennallaan. Teen ratkaisuja selvittääkseni jonkun ongelman tai löytääkseni vastauksia, en vaikuttaakseni visionääriltä.

ARI VÄNTÄNEN

To 8.5.2014 Hartwall Arena, Helsinki

FANIEN KÄSISSÄ

Trent Reznorin musiikki on hänelle itselleen hyvin henkilökohtaista mutta ei sentään niin pyhää, etteikö siitä saisi tehdä tulkintoja. Nine Inch Nails -johtaja on useaan otteeseen ojentanut musiikkinsa digitaaliset moniraitakakut nettiteitse faneilleen ja antanut näiden tehdä omia remiksauksia.
– Jos itse olisin päässyt aikoinani tekemään jotain sellaista omien idolieni musiikille – siis päässyt näkemään, mitä kaikkea johonkin hienoon biisiin on äänitetty ja vieläpä saanut muokata siitä oman teokseni – mieleni olisi luultavasti räjähtänyt, Reznor perustelee.
– Ajattelin myös, että ehkä tuollainen kädenojennus saa jonkun astumaan uudelle polulle elämässään. Tai että ehkä joku tulee edes pikkuisen paremmaksi muusikoksi.

Reznor kertoo, että vaikka fanien miksausten joukossa oli roskaa, siellä oli myös paljon mielenkiintoisia ratkaisuja. Sen vuoksi idea tuntuu edelleen mielekkäältä.
– Mietin juuri tänä aamuna, että Hesitation Marksilla on paljon sellaista, jota voisin antaa fanien käsiteltäväksi. Pitäisi vain lakata laiskottelemasta, mennä nettiin ja ladata materiaali tarjolle.

Nine Inch Nailsin virallinen remix-sivusto on osoitteessa remix.nin.com

Kommentointi on suljettu.