Finnish Rock Tour 2014, osa 2

Manzana, Peekaboo Primate sekä Luxury Toys kiertävät Eurooppaa yhdessä.

4.5. British Rockstars, Bratislava

Päivä on kuuma. Aamupalalla voi istua kolme tuntia, puistokaljaa ei tarvitse juoda, kaikki on halpaa. Pienten eksymisepisodien jälkeen kolmetoistaprosenttinen olut maistuu. Bussin edessä oli kuulemma aamulla kuvattu pornoa. Siinä sitä oli ollut teknikoilla  herätessään ihmettelemistä, tavaraa tiskillä ja täysi tohina päällä.

Anyway. Akustinen keikka British Rockstarsissa.

Akkarikeikkamestalle on bussilta matkaa pari kilometriä, ja matkaan lähtee erikoinen ihmiskaravaani. Bassari ja muuta sylissä vaeltavat nuhjuiset mutta iloiset ihmiset kantavat kamat perille, isoimmat kamat tulevat kolmella taksilla. Bratislavassa ei voi pysähtyä oikein minnekään, ja siksi roudaukset, taksinotot ja muut tapahtuvat ns. v***n nopeasti letkassa juosten, muun liikenteen odottaessa.

Illalla mestoilla sunnuntaihenkiset suht rauhalliset menot, yöllä Randalissa tähteilyä, kuvia ihmisten kanssa, bussille ja unta. “Tämä on ihmeellinen kiertue, kun kukaan ei mainosta, ja silti kaikki ovat pähkinöinä”.

Niin. Se on sitä undergroundia!

Kuva1

5.5. U Ocka, Bratislava, Slovakia

Aamupalaa, kaalikeittoa ja kaljaa. Rydi ja Dino jäävät maalaamaan remontissa olevan mestan seiniä. Työmiehen vapaapäivä! Iltapäivällä roudaamaan, soundeja ruuvaamaan. U Ockassa käy melko isojakin nimiä, täällä on oltu ennenkin. U Ocka tarkoittaa Simpsonien Moes baaria Slovakiaksi, ja kyseisiä tyyppejähän löytyy seiniltä ja flippereistä.

Paikalle alkaa tulla vanhoja tuttuja, ja edustustehtävät on otettava vakavasti. Kuvahommia, votkanapsua ynnä muuta “hell yeah I remember” -tyyppistä hauskaa toimintaa. Keikat eilisen himmailun jälkeen isolla kädellä. Jengiä kohtuullisesti paikalla, osaavat biisejä. Nimmarisessiota ja poseerausta.

Ihana Silvia Lumilinna johdattaa meidät Randaliin, joka on siis paikallinen iso mesta, ja jatkot ovat tosiasia. Revontulet, porot, lappi ja viikingit ovat slovakiattarien huulilla, ja me vaan siihen, että borealisaatiohan se siinä, on meidänkin julisteessa jäätä ja puita! Jee! Votka on hyvää.

Poistun kolmen maissa puolen kilometrin päähän bussille ja kävellessäni ihmettelen, miksei koskaan pelota hiippailla keikkakuteissa vieraiden maiden syrjäkujilla rottien ja työskentelevien naisten keskuudessa keikan jälkeen. Enemmän pelottaisi vaikka se, että luultaisiin kokoomuslaiseksi. No, ei vaan.  Ehkä sitä vain on yhtä hikinen ja epämääräinen kuin kaikki muutkin, ja kuitenkaan ei.

Oma punkka on kultainen kehto keskellä kummallisia asioita. Siellä voi askarrella päiväkirjaa ja lakkailla kynsiään kännykän kelmeässä valossa. Aamulla pitää etsiä omenapiirakkaa.

Kuva2
Soundeja U Ockassa.

6.5. Chliv, Ostrava, Tsekki

Ostrava on kaikille uusi tuttavuus. Mesta löytyy kuoppaisilla teillä pompitun yön päälle lähiötyyppisestä kaupunginosasta, oven perusteella paikkaa voisi luulla pyöräkellariksi. Näillämain on erikoinen tapa, että baareissa ei välttämättä lue mitään ovessa eli ulospäin ei voi mistään päätellä, mitä sisällä tapahtuu.

Oven takaa paljastuu iso, hyvänoloinen ja varsinkin sopivan räjähtänyt punkkiklubi. Pohjoismainen steriiliys loistaa poissaolollaan, näissä mestoissa jokaista seinää vasten voisi ottaa mailman uskottavimmat levynkannet. Koto-Suomessa sellaista mukarokkia on niveantuoksuisena tapana lavastella Pasilaan. Muistanpa eräänkin asuaan kuusi tuntia askarrelleen rokkipojan, joka juonsi erästäkin tv-ohjelmaa. Kun hän haastatteli minua, ja nostin käteni venytelläkseni, puuteripoju huudahti ihastuneena ”vittu miten punk!” ja osoitti ranteesta helmaan haljennutta paitaani. ”Oho”, minä sanoin, “Meidän ero taitaa olla se, että mä en tiennyt sitä”. Poika suuttui eikä tarjonnut kyytiä asemalle.

Erikoista näillä leveyksillä on myös se, että kaikki polttavat kaksin käsin tupakkaa ja ovet  pidetään visusti suljettuna. Savustuspänttö. Koitan avata oven viisi kertaa, ulkona on kuitenkin suomalaisittan keväinen lämpö ja pimeys. Mutta täti menee aina kiireesti sulkemaan sen.

Musa tulee ihan jörjettömän kovaa, betonimontussa hyppivä jengi on hikipäissään. Melkoiset meiningit saatiin taas aikaiseksi. Suihku sulkeutuu jostai syystä Manzanan keikan aikana, jotta ei muuta kuin meikäläiset likaisina takaisin bussiin kun lopulta pääsemme irtautumaan pitsasta ja kaljoittelujengeistä.

Bussin taakse oli keikan aikana parkkeerannut kaksi henkilöautoa, ja Johannes käänsi bussia kaksi tuntia. Ei ollut kuulemma kivaa.

Kuva3
Ostravan sisäänkäynti.

7.5. Modra Vopice, Prague, Tsekki

Kaksi keikkaa samassa kaupungissa putkeen, nyt voi ottaa hotellin. Olemme haiseva retkue, jossa siis minä rikkiniäisissä sukissani ja jättirepussani, ja Henkka puvuntakissa, jolla on nukuttu yhdeksän yötä, ja Dino läpiammutussa kirkkaanpunaisessa diilerirotsissaan, ja kintereillämme muutamia muita yön hahmoja. Kyselimme useastakin hotellista vapaita huoneita. Vastaus oli aina “we are fully booked”. Ihme touhua.

Bussista soitan uudestaan samaan hotelliin, ja tyttö tunnistaa ääneni juuri äsken käyneeksi, taas tulee “we are fully booked”. Sen jälkeen Bussi-Johannes varaa meille intterneksistä huoneet samaiseen hotelliin ja kävelemme noutamaan avaimet. Tyttö ei katso minua, kun avaa huoneen. Ihmeellinen kohtaaminen, hänellä on kauniit korot, juhlavaatteet.

Praha ikkunasta on todellakin kultainen, kukkulat kaartuvat molemmin puolin, takapihalla kasvaa pähkinöitä, pulut toistensa selässä, tulee Pasi mieleen.

Praha, kultainen kaupunki, relax, nothing is under control.  Äkkiä takaisin mestoille tuosta huolestuttavasta puhtaudesta.

Modra Vopicessa raikaa siantappometalli, joka muistuttaa sun onteloihin tehtävän kirurgian ääniä. Lattia on puuta, iso helvetin hyvä lava, pihassa valtavia kalusteita, sohvia, koiria, kokonaisen sian paistamiseen tarkoitettu ahjo. Mestan äijät paistavat makkaraa ja juustoa ja juovat kaljaa. Tyttöjä ja hevareita alkaa tulla.

Lahden pojat avaavat. Luxury Toys on hassu bändi, joskus se kuulostaa kirkkoherran kiltiltä kuorolta, joka laulaa kaulukset suorassa hienossa vireessä. Tänään mestoilta löytyy astetta likaisempi, Stones-kiiltoinen rokkibändi. Lesterillä on hallussa kaikki jumalten armoittamat  hius-perse-fraseerausasiat sekä liskokuninkaan liikeet.

Manzana kakkosena. Alkaa irrota, todellakin, jengi moshaa ja viina virtaa. Kun ei oli liian hienoa, voi keskittyä olennaiseen, paskaisella lattialla on hyvä pomppia, ja isosta mukista voi juoda paljon hyvää kaljaa. Soundit on hyvät.

Peekaboo Primate päättää ja alkaa olla kanssa mukavassa vireessä. Tesoman pojat huudattavat jengiä, “coming to get you!” Harvoin näkee mimmien moshaavan niin paljon. Naisten vessassa kuuluu “ I am going to f*** the singer”. Heheh. Voi pojat, kovia aikoja tiedossa.

No, siitähän se idea sitten lähti: jumalaton kohellus päälle, koirat juoksivat seassa, kolmelta kuului ”kantakaa se ulos”, ja siellä meni Lahden Tyler peruukki maata viistäen ja sandaalit edellä rakkaiden bändiveljiensä kannattamana kohti bussia. “First down, real party”, tytöt ovat onnessaan. Vielä kannettaessa kuuluu etääntyvää huutelua läppää auringoista ja kesän heinistä.

8.5. Orion, Prague, Tsekki

Taksiroudaus, bussia ei voi siirtää. Viidellä taksilla toiselle puolen kylää, tai siis Prahaa. Ei ihan pieni mesta kuitenkaan. Orion on kaksikerroksinen ruokamesta, alhaalla kaljapuoli. Tsekeissä kalusteet ovat raskaita, huoneet isoja ja paksua kiveä. Kaikki tuntuu jämerältä ja hyvältä. Akkarikeikat kamat lavalle, eli rummut mutta ei koneita, kevyemmät tatsit. Jengiä tuleee hyvin meistoille, eilisiä tyttöjä etupöydät tukkoon, hevijulleja, perusopiskelijatyttöä, votkaa, pari suomalaista. Paistetut juustot kupuun ja lavalle.

Luxury Toys on elementissään, koska osaa soittaa myös hiljaa. Manzana aloittaa herkästi ja akustisesti, mutta kolmen biisin päästä sitä jo löytää itsenä tuolista seisomasta ja huutamasta täyttä kurkkua. No niin, ainakin yritettiin. Peekabookin vetää “akustisesti”, ja onnistuu huutamaan hiljaa ja tuplabassaroimaan hymy huulilla, ja jengi tykkää, illasta tulee hyvä!

Karo soittaa kauhean määrä takseja mestan eteen, autot täyteen tyttöjä ja kitaroita, ja pakkohan se on jatkoille lähteä. Modraan takaisin ja terävää moukutusta aamuun. Nyt on nahkamekkoa ja  niittikorkkareita, ja votkakin on mukavan kirpakkaa.

Pihalla koira katsoo minua ymmärtäväisesti, ei ulvo, ja menee sitten omistajansa kanssa kuselle pöytien takana olevaan pöheikköön.

Kuva5
Luxury Toys, Blackland.

9.5. Blackland, Berliini

Saksan poliisi pysäyttää heti rajan jälkeen. Koppalakit katselevat bussin sekasortoa ihmeissään. “What is this? A band. All Finnish? Yes.” Poliisi kiertää bussin, lattioilla nukkuu ihmisiä. Pitsalaatikoita, tuhkaa, kuivuvia vaatteita, geishapallot, kitaroita, miljoona vesipulloa. Poliisi kääntyy lopulta, yhtäkkiä levittää kätensä ja näyttää riemastuneelta: “A Finnish band is a metal band! Leningrad Cowboys! “ Se siitä. Olemme vapaat. Pysähdyspaikan vessassa oli teräsreunat, vankilatunnelmaa.

Maisemia ja seitinohuet, Berliinin läpi ruuhkassa jättibussilla, hyvin sujuu. Mestoilla aina hyvä tunnelma. Blackland on moottoripyörämesta, miehet isoja ja karvaisia, melkoiset menopelit pihassa. Kahvia on, hyvät kamat ja tunnelmaa. Kaksi meistä pääsee jopa suihkuun. Arpaa suosii Pirreä ja Tolosta, kelpaahan tuo peseytyminen aina.

Tuttuja tyyppejä tulee mestoille jo paljon ennen keikkaa, itse asiassa kauheasti, yhtä halailua ja huutelua, Berliini on yleensä ollut täynnä, nytkään ei jengi petä. Soittajat on liekeissä, kauniit naiset, viski ja jumalaton hiki kannattaa aina, Lahden pojilta lähtee paidat ja järki, ja siitäkös nuoriso innostuu. Manzana päättelee setin sadistisella paineella, alkaa olla hurmosta ilmoilla, kun jengi hyppii koko keikan. Voi hyvänen aika tätä rakkauven määrää.

Ilta menee tuttujen kanssa paskaa jauhaessa, kaljaa juodessa, valokuvia ja nimmaiseita jaellessa, nuoriso jalkautuu paikallisen hiushelinän saattelemana keskustan pyörteisiin. Sen nyt arvaa. Blacklandin pihalla bussissa toiset jatkot jatkuvat aamuseitsemään.

Kuva6
Pirre Berliinissä.

Teksti ja Kuvat : Piritta Lumous
Livekuva: Veronika Hesounova

https://www.facebook.com/FinnishRockTour2014

Kommentointi on suljettu.