Tuuli nousee

Ohjaus: Hayao Miyazaki

* * * *

neljä tähteä

”Lentokoneet ovat unelmia joista lentokoneinsinöörit tekevät todellisuutta”. Näin ajattelee nuori Jiro Horikoshi, josta huonon näkönsä takia ei voi tulla lentäjää, vaikka mieli niin kovasti tekisi. Niinpä hän kouluttautuu lentokoneiden suunnittelijaksi ja luo Pearl Harborin tuhon siemenen eli Mitsubishi Zero -hävittäjän. Vaikka unelmoi vain lentävien koneiden maksimaalisen lumoavasta kauneudesta.

Jiro näkee unia, joissa häntä inspiroi kuuluisa italialainen lentsikkamaakari Giovanni Caproni. Koko elokuva on täynnä huikean hienoja ja sanomaltaan mukavan syvällisiä unia, joiden sävy tasapainottaa todellisuuden hieman karumpaa arkea. Sanomaan sisältyy myös kaikkien mahdollisten tuhovoimaisten elementtien punnintaa. Sen verran painokkaasti, että kovin pienille naperoille ei tätä piirrettyä elokuvaa sovi suositella.

Elokuvan teemat ovat tasan elämän kokoisia, eli juuri sitä kautta vielä paljon elämää suurempia. Ne käyvät läpi elämän notkot ja kukkulat, vaikka aivan mounteverestiselle huipputasolle eivät ylläkään.

Mukaan on tietenkin solutettu myös rakkaustarina, joka sekin sisältää niin karuutta kuin kauneuttakin. Traagisuus ja suloisuus lyövät kättä niin lämpimästi, ettei se särje vaan pikemminkin sulattaa sydämen.

Tuuli nousee on mestari Miyazakin viimeiseksi elokuvakseen uhkaama elokuva, jossa miehen visuaalinen taituruus nousee uusiin sfääreihin. Sikäli kun muistini ei teppostele, ei Miyazaki ole aiemmin saanut aikaan yhtään näin vaihtelevan sävy- ja tyylikylläistä jälkeä. Useiden kohtausten taustakuvastot vertautuvat suurten mestarien maalauksiin. Kuten taiteilijaneromme elokuvat aina, on tämäkin vähintään kuudensadan katsomisen väärti.

Markku Halme

Kommentointi on suljettu.