Sue 20 vuotta: Rakas Sue, tänään ajattelin sinua

Marjut Mutanen

Sue 3/2014

Kun onnettoman huonomuistista ihmistä pyydetään kirjoittamaan kuluneesta 19 vuodesta Suen parissa, tuntuu tehtävä ensi alkuun kertakaikkisen toivottomalta. En muista kuinka ajauduin mukaan Auran Panimo -yhdistykseen, Suen avustajaksi tai missä tapasin ensimmäisen kerran päätoimittaja Nurmisen. Jossain rokkiympyröissä se oli, tietenkin. Villi arvaukseni osuu Joensuuhun ja Kerubiin. Ilosaarirock saattaa myös liittyä asiaan.

Sen muistan, että olen liimaillut Nurmisen kanssa julisteita turkulaisiin sähkökaappeihin joskus yhdeksänkymmentäluvulla, Indie-iltamiin kai se liittyi – mielessäni Sue ja Indie-iltamat kietoutuvat edelleen yhteen. Muistan muutamat niinikään 90-luvun puolella haastattelemani bändit, kuten Limonadi Elohopean, Greenhouse AC:n ja Xysman, jonka haastatteleminen tuntuu tämän päivän perspektiivistä suorastaan historialliselta teolta.

Haikeaksi sen muisteleminen ainakin tekee, vaikka itse juttu jäikin julkaisematta syystä, jota en tietenkään enää muista. Aika nopeasti pidin kuitenkin parhaana jättää haastattelujen tekemisen fiksummille ja osaavammille tahoille.

Muistan nähneeni ja arvioineeni monien, monien bändien keikkoja ja notkuneeni Tavastialla sen verran, että nyt jo edesmennyt Pokla tiesi ruksia nimen listalta ennen kuin ehdin itse suutani ovella avata. Ja etenkin muistan kirjoittaneeni lukemattomia, varmaan sanan kummassakin merkityksessä, levyarvioita. Suen verkko-olemisenkin parissa olen jokusen tovin viettänyt.

Sen muistan, miksi minusta tuli Suen avustaja. Musiikki oli ollut pääasiallinen harrastukseni monessa eri muodossa 80-luvulta saakka, ja kun tilaisuus ryhtyä Suen avustajaksi tuli kohdalle, en kieltäytynyt. Sain kirjoittaa muillekin siitä maailmasta, jota rakastin!

Olen nähnyt Suen muuttuvan harrastelijapohjalta tehdystä lehdestä ammattimaiseksi ja sen tekijöiden kasvavan, tekijäkunnan kasvavan. Pidän siitä, että Suella on oma ääni, vaikka sen tekijät eivät kaikki ole ollenkaan samasta muotista valettuja. Heterogeenisuudessa tuntuu olevan ihmisiä yhteen tuovaa voimaa. Nykyisin Sue tiedetään ja tunnetaan ja se tavoittaa niin monta lukijaa, että rimakauhu uhkaa kirjoittajaa, jos sitä uskaltautuu pidemmäksi aikaa ajattelemaan.

Suurin hämmästyksen aiheeni on ollut, että myös minut on joskus harvoin tunnistettu nimenomaan Suen avustajana – minut, joka kuitenkin olen vain pikkiriikkinen osanen kokonaisuudesta ja yksi monien joukossa. Niinä hetkinä sydämeni on vallannut huikean lämmin ylpeyden tunne. Ei itseni, vaan tämän lehden takia, joka on monelle muullekin tuttu ja rakas.

Sue on tänä vuonna 20-vuotias, ja on tullut itsellenikin yllätyksenä, että olen sen pitkäaikaisin avustaja. Minä, joka en jokapäiväisessä arjessani ole kovinkaan rock, joka en elä ja hengitä musiikkia, vaikka siitä virtaa saankin. Mutta merkkiuskollinen taidan olla, ja Sue on sen minulle sallinut. Viihdyn siellä, missä tuntuu hyvältä. Suessa on tuntunut.

Marjut Mutanen

Kommentointi on suljettu.