Nooa

Ohjaus: Darren Aronofsky

* *

Uskonnollisväritteisiä aihelmia tuppaa ilmestymään elokuviin varsinkin epävarmoina aikoina. Puhtaasti raamatullisia filmejä puolestaan tehdään harvakseltaan. Suuremmista Raamattu-versioinneista nousee yleensä kova kohu, kuten Kristuksen viimeiset kiusaukset osoitti. Ja käärihän Passion of the Christ taalat talteen. Silti on vaikea sanoa missä tolkku on seilannut silloin, kun Nooan tarinan uusversio on päätetty laskea vesille.

Darren Aronofsky kertoo Nooan hahmon kiehtoneen häntä aina. Kun hän on päässyt käsikirjoittamaan tarinan oman kurssinsa mukaiseksi, ei Raamatun tarinoiden peruspateettisuus ole piisannut. Maanisesti jyräävän Russell Crowen suoritus Nooana ei ole mikään ekumeenisen Animalia-feissarin rooli. Tämä Nooa rakastaa itseään jopa enemmän kuin jumalaa ja on päättänyt huuhtoa ihmiskunnan sakatkin pois maan päältä. Mukaan lukien oma perhe.

Arkin rakentamisessa ja puolustamisessa ovat apuna Transformereita muistuttavat kiviukot, ”vartijoiksi” nimetty joukko langenneita enkeleitä. Täysin tietokoneanimaationa toteutettu eläinkunta solahtaa paikoilleen arkin eri osastoihin parissa minuutissa. Tämän jälkeen vesimassat ryskyvät ja kamppailu arkin hallinnasta käy armottomaksi.

Nooan merkitys jää avoimeksi. Se muistuttaa ennen muuta Taru sormusten herrasta -elokuvia, mutta jää visuaalisestikin niistä jälkeen. Vanhan testamentin tuntevakin joutuu välillä miettimään mitä oikein tapahtui ja miten tähän päädyttiin. Juonen rytmi on hukassa, usein pikakelataan ja taas kohta jumahdetaan suvantoon katsomaan joutavaa, usein tahattoman hauskaa julistamista. Edes 3D-efektit eivät piristä. Tämä arkkielokuva ei osu vaan pelkästään uppoaa.

Vesa Kataisto

Kommentointi on suljettu.