Joose Keskitalo

Unen näkyjä

Sue 4/2013

Joose Keskitalo teki levyn muutoksesta, tulvasta ja unista.

Joose Keskitalo on erikoinen haastateltava. Hän analysoi tarkkaan tekemisiään, mutta pitää uutta levyään osittain mysteerinä itselleenkin. Ylösnousemus-nimen kasteessa saanut uusi soololevy on ensimmäinen Kolmas Maailmanpalo -yhtyeen telakoitumisen jälkeinen albumi, mutta julkaisun ja nimen korrelaatio pääsiäiseen on hänen mukaansa sattumaa, eikä hän ainakaan myönnä ajattelevansa ylösnousemusta viitteenä yhtyeensä kuoppaamisesta. Hän myös nauraa paljon ja huomauttaa haastattelun lopuksi, ettei halua missään tapauksessa tarkistaa haastattelua ennakkoon asiavirheiden varalta.

Uransa aikana Keskitalo on julkaissut Luoja auta -soololevyn (2004), nimettömän yhtyeen kanssa tehdyn Kaupungit puristuvat puristimissa -albumin (2006) sekä kolme albumia (Joose Keskitalo ja Kolmas Maailmanpalo (2008), Tule minun luokseni, kulta (2009) ja
Vyötä kupeesi ja tule! (2012)) Kolmas Maailmanpalo -bändinsä kanssa. Lisäksi katalogista löytyy erinäisiä singlejä ja EP-levyjä sekä livevedoista ja raaemmasta materiaalista koostunut Maan näkyjä (2011).

Totuttuun tapaan Keskitalon itsensä äänittämä levy syntyi Helmi Levyjen työhuoneella Roihupellossa teollisuusalueen keskellä. Äänityksiin osallistuivat Jari Paukkunen (piano, urut, viulu) sekä Arwi Lind, joka soitti samanaikaisesti sekä bassoa että polki bassorumpua ja hi-hatia.

Miten päädyit tähän levynnimeen?

– Lähtökohtaisesti se oli työnimi, joka päätyi lopulliseksi nimeksi. Määrittelin työnimen täysin intuitiivisesti. On sillä tietysti korrelaatiota levyn sisällönkin kanssa. Levy käsittelee muutosta, loppua ja uutta alkua. Ylösnousemus oli seuraus siitä, mitä olin tehnyt ja mitä ajattelin, mutta myöskin syy siitä, mitä olin tehnyt.

– Heräsin yhtenä aamuna ja tajusin, että tämä on levyn nimi. Sekin saattoi vaikuttaa, että kirjahyllyssä oli Leo Tolstoin Ylösnousemus ja otsake näytti hyvältä kirjan selkämyksessä. Mutten erityisemmin pitänyt kirjasta, eikä levyllä ole yhteyttä siihen.

MERKITYKSELLISYYDESTÄ

Keskitalo kertoo keskittyneensä viime vuoden kirjoittamiseen – ei niinkään laulujen tekemiseen tai sovittamiseen. Jostakin syystä hän ei koe tarpeelliseksi saada julkaistuksi pidempiä kirjoitelmiaan, muttei osaa toisaalta selittää sitäkään, miksi haluaa, että hänen musiikkiaan ylipäätään julkaistaan. Laulujen kirjoittamisessa tärkeintä Keskitalolle on merkityksellisyys, mutta hän ei osaa selittää, miksi jokin laulu on merkityksellisempi kuin toinen.

– Vuosien saatossa on vähentynyt tarve tehdä hyvä laulu. Kysymys on pikemminkin siitä, että tekee jotakin, mikä on itselle merkityksellistä. Ja siinä on se arvo, että laulu on merkityksellinen. Ei siinä, että laulu on hyvä. Merkityksellisyys on kuitenkin mysteeri. En pysty analysoimaan sitä, minkä takia jokin asia on merkityksellinen.

– Käytän lauluissani paljon unimateriaalia. Unissa jokin asia voi tuntua aivan käsittämättömän merkitykselliseltä, mutta kun sen kirjoittaa paperille ja lukee, tajuaa, että tämä tarinahan on aivan pöhkö. Tietenkin unet ovat hyvin visuaalisia. Unissa on silti jotakin vaikuttavuutta, eikä sitä aina osaa selittää. Laulut taas ovat välineitä, joilla voi yrittää kaapata eri asioita. Unia, elämyksiä tai merkityksellisyyksiä.

– Nykyään teksti syntyy ennen sävellystä. Aluksi pitää siis olla syy tehdä laulu ennen kuin tartun kitaraan. Vasta kun on syy tehdä laulu, voi alkaa yrittää tehdä tuotosta, joka vastaa sitä mielikuvaa tai kertomusta tai sitä syytä, että miksi halusin tehdä sen laulun. Jos sitä ei ole, se on yhtä tyhjän kanssa.

RIISUUTUMISESTA

Ylösnousemus kuulostaa valoisammalta ja elämänmyönteisemmältä kuin tekijänsä aiemmat levyt. Keskitalo itse arvelee tämän johtuvan duurisoinnuista, rytmisyyden vähentymisestä sekä leveistä pianosovituksista.

– Muoto on valittu siksi, että kertomus on haluttu nostaa enemmän esille. Minua tosin on alkanut epäilyttää se, onko tämä riisutumpaa kuin Maailmanpalo. Itse olen päätynyt päinvastaiseen lopputulokseen.

– Ensimmäisellä levyllä minulla oli tarve näyttää maailmalle, että minä olen paras lauluntekijä. Tule minun luokseni, kulta -levyllä jollakin tavalla minulla ei ollut enää sitä tarvetta; oli vain halu päästä itseni sisälle.

– Ylösnousemuksella ilmaisukeinoni ovat laajentuneet. Lyhyesti sanottuna koko artistiurani on ollut riisuutumista sekä musiikillisesti että tekstillisesti tietynlaisista itsestäänselvyyksistä. Toisaalta miksi on itsestään selvää, että itsestäänselvyydestä pitäisi edes päästä eroon? Sekin täytyy kyseenalaistaa. Ja sekin on riisuutumista.

– Itse ajattelen, että edellislevyllä tekstini olivat kansallisromanttisempia tai ainakin tyylikeinot olivat sellaisia. Tällä levyllä tekstit ovat enemmänkin kuin sodan jälkeistä modernismia.

Levyn sanoituksissa risteilevät muutos, muuttaminen, tulva sekä erinäiset talot. Talot ovat jäänne talo-aiheisesta levystä, jota Keskitalo suunnitteli ennen edellisalbumiaan. Keskitalo huomauttaa, että hänelle erityisen tärkeää on se, että lauluista löytyy helposti avautuvien pintatasojen lisäksi jotakin syvällisempää sisältöä.

– Minulla oli jossakin vaiheessa vahva idea levystä, jossa käyttäisin taloa vertauskuvana, mutta se oli vähän kuolleena syntynyt ajatus, koska en pystynyt rakentamaan isoa kokonaisuutta tämän idean varaan.

– Siinä olisi pitänyt olla myös jokin muu kuin pintatason aihe. Jokin vaikeasti sanallistettava syvempi aihe. Mutta minun olisi pitänyt keksiä se aihe, jota talo-tematiikka symboloi. Nyt talo olikin pintataso, eikä siihen voinut keksiä enää syvempää tasoa, koska eihän se toimi niin päin.

– Mielestäni hyvä taideteos on kuin talo, jossa on leveät ovet sisälle. Mutta talon sisällä on jatkuvasti pienempiä ovia, joiden taakse on vaikeampi päästä. On paljon korkeakulttuuria, jossa on valtava talo ja pienempiä ja pienempiä ovia, mutta jo talon etuovi on sen verran pieni, ettei siitä mahdu sisään. Hyvässä teoksessa se ensimmäinen pintataso on sellainen, että kaikki pääsevät ovesta sisälle. Ja jos jaksaa tutustua tarkemmin, pääsee syvemmälle. Se on vaikea laji. Monesti on niinkin, että talossa on leveä ovi, mutta talon sisällä ei ole mitään. Koko talo onkin yhtä ovea!

MIKKO TOIVIAINEN

To 17.4. Korjaamo, Helsinki

AVAIMET YLÖSNOUSEMUKSEEN

Ah ja voi ja kauhistu
– Tämä on yksi niistä syistä, miksi levy on tehty. Kappaleen pidempi tekstiversio tulee levyn takakanteen.

Katumuksen ovet
– Laulussa yritetään sanoa jotakin, mutta kun yrittää selvittää mitä se on, se ei onnistukaan. Vahvana elementtinä transsendentaalisuus.

Kerrostalonäky
– Syyllisyyden häpeä on tämän avain. Kyse on anteeksiantamisesta, eteenpäin menemisestä ja muutoksesta.

Eräs talo
– Kun asuin Savonlinnassa, tutkimme ystävieni kanssa autiotaloja. On tässä jungilainen talokin mukana.

Ah mikä varjo
– Tämän piti tulla jo edellislevylle, mutta sovitus kuulosti liikaa Maailmanpalolta.

Tämä on voitto
– Tein ensimmäisen tekstiversion Runoraatiin. Hioin siitä myöhemmin turhia asioita pois.

Pyhä Neitsyt Maria
– Kappaleeseen liittyy mysteeri, sillä luterilaisena ei ole aseita pitää yhteyttä Neitsyt Mariaan.

Jättiläinen
Maan näkyjä -levyllä oli jo tästä versio. Tämä on niitä talolauluja, joita lähdin tekemään. Uskalsin riisua konventioita ja jättää syy-seuraussuhteita tarpeeksi epäselviksi, jotta pointti tulisi esille.

Näky keittiössä
– Laulussa on kyse unesta, jonka näin.

Muuttopäivä
Muuttopäivä on visuaalisimpia näistä lauluista. Tsehovin Lokki esiintyy chansonmaisessa kappaleessa.

Suuri tulva
– Ensimmäisessä kappaleessa tulva kuvataan maailmanlaajuisena katastrofina. Tässä se on henkilökohtainen ja tulee hiipien yöllä.

Mestattiin neljä miestä
– Jos ajatellaan, että levy on kokonaan unessa, niin valveillaolohetkiä ovat Pyhä Neitsyt Maria ja tämä laulu. Laulussa on aika yksioikoinen ja jopa epä-älykäs lähestymistapa. Eli toisin sanoen ollaan valveilla!

Mikko Toiviainen

Kommentointi on suljettu.