Stam1na

Kuoleman koodi

Sue 2/2014

Stam1na näyttää, että kehitys on parasta luontaisena ja kuolema luonnollisena.

SLK? Se on Stam1nan uusi levy, se nyt on selvä, mutta mitä se tarkoittaa? Mikä on SLK? ”Nettisalapoliisit, käykää toimeen”, kehottaa laulaja-kitaristi Antti ”Hyrde” Hyyrynen internetissä. No, käydäänpä toimeen. Ollaan ihan sherlockina tässä.

Näillä liksoilla googlettaa ihan mielellään. Ei tuossa ole kuin kolme kirjainta ja eihän tässä muutakaan tekemistä ole ollut päiväkausiin.

SLK… Suomen liikemiesten kauppaopisto… ei… Mercedes Benz SLK… ei…
Seurakuntien luontainen kehitys? Joo! Sehän se voi olla! Onhan Stam1nakin eräänlainen seurakunta. Ei uskonnollinen, mutta semmoinen sekalainen seuramiesjoukko. Kehittyä pitää lemiläisen hevibändinkin, ja tämän ohjelman avainarvot näyttävät sopivan siihen oivallisesti. ”Luovuus. Moninaisuus. Laatu. Prosessi. Tasapaino.”

Mutta mitä Hyyrynen oikein laulaa SLK:n nimiraidalla, tuolla albumin päättävällä biisillä? ”Salli luonnollinen kuolema”? Sitäkö tässä nyt haetaan? Ei se nyt oikein sovi.
Soitanpa basisti Kai-Pekka ”Kaikka” Kangasmäelle ja osoitan kuinka hyvin seurakuntien luontaisen kehityksen arvot sopivat Stam1nan maailmaan.

LUONTAINEN KEHITYS

Kaukana Lemillä pirisee puhelin.
– Haloo?
Suesta terve, Kaikka, minulla on tässä muutamia sanoja. Mitä niistä tulee sinulle mieleen Stam1nan yhteydessä? Ensimmäinen on luovuus.
– Jaa, luovuus… No, sitä ei ole Stam1nassa rajattu keneltäkään pois. Ellei säveltäjällä satu olemaan helvetin vahva visio siitä, miten biisin pitää mennä, niin kaikkien ideoille ollaan avoimia. Meillä sovitustyö on älyttömän luovaa toimintaa, joka tuo bändin parhaat puolet esiin. Esimerkiksi SLK:n Panzerfaust-biisi muuttui ekasta demosta täysin.

Moninaisuus. Kuinka selvät rajat Stam1nan tyylillä on?
– Meillä ei biisintekijöitä patisteta mukautumaan mihinkään. Levyä tehdessä ei ole koskaan puhuttu, että nyt tehdään sellaista tai tällaista musiikkia. Kolmen minuutin hiljaisuus -biisi on hyvä esimerkki Stam1nan moninaisuudesta. En olisi aikoinaan uskonut, että tämä bändi levyttää hitaan, säröttömän biisin, jolla vierailee Esa Pulliainen. Me halutaan kehittyä ja kokeilla uusia juttuja. Se pitää homman mielenkiintoisena.

Laatu. Kuinka itsekriittinen Stam1na on?
– Rima on korkealla. Keikan pitää olla niin hyvä, että itse viihtyisi yleisössä. Levyistä pitää tehdä niin laadukkaita kuin pystyy. Toisaalta en muista sellaisia tilanteita, että studiossa olisi mielisairaasti hinkattu jotain pätkää, joka ei ole enää tunteihin muuttunut miksikään.

Prosessi. Kuinka vakiintuneet Stam1nan toimintatavat ovat?
– Tietyssä mielessä tosi vakiintuneet. Viimeisen kuuden vuoden aikana uusi albumi on ilmestynyt aina parillisen vuoden helmikuussa, ja kiertueet on tehty samanlaiseen tahtiin. Siitä näkökulmasta prosessi on tosi vakiintunut. SLK:ta tehdessä kuitenkin kokeiltiin treenatessa uusia paikkoja ja uutta treenirytmiä.

Tasapaino. Pysyykö Stam1nan jäsenen henkilökohtainen elämä ja työelämä balanssissa?
– Kyllä tähän tottuu, kun tätä tekee kauan. Meillä viikonloppuvapaat ovat maanantaista keskiviikkoon. Muilla ne alkavat silloin, kun me lähdetään töihin. Jos tätä voi työksi sanoa.
No niin, tiesinhän minä, että tämä toimii.

LUONNOLLINEN LOPPU

Tokihan siitäkin oletuksesta voi lähteä, että tämä ”salli luonnollinen kuolema” -hokema SLK:n nimibiisissä liittyy jotenkin tuohon kirjainyhdistelmään. Jospa googletan ne sanat… ”Kuoleman lähestyessä omaisten ja potilaan kanssa voidaan kuolevan papereihin merkitä hoitolinjaus: papereihin voidaan kirjoittaa kirjaimet SLK eli sallitaan luonnollinen kuolema, jolloin hoitohenkilökunta tietää, että omaiset tai kuoleva eivät halua voittaa muutamaa ylimääräistä elinpäivää raskailla hoidoilla”, kertoo Wikipedia.

Kuolemateoriaa tukee sekin, että Stam1nan nettisivuilla sanotaan, että SLK:n kappaleet ovat lauluja päätepysäkeistä. Ei tarvitse olla vertauskuvien vesuvius käsittääkseen, että päätepysäkki on elämän lopun metafora. Sieltä ei ihmistä uusi bussi nouda. Paitsi hindut.

Mutta kerrohan, Kaikka, eikö kuolemanlauluja ole ankeata esittää?
– Kuolema on synkkä aihepiiri eikä kuolemasta laulaminen ole maailman kekseliäin juttu metallin alalla. Stam1nalle se kuitenkin on epätyypillistä. Antti sai käsiteltyä asiaa aivan omasta vinkkelistään ja kirjoitettua kiinnostavia lyriikoita, jotka voi tulkita monella tavalla.

Olen kuitenkin kuullut, ettei SLK:n tekeminen ollut teistä kovin mukavaa.
– Jossain vaiheessa studiosessioita näkyi epätoivon merkkejä. Jotkut olivat synkissä tunnelmissa. Tuntui, että osa bändistä odotti, että Stam1na tekisi tällä kertaa asiat jotenkin toisin. Meidän työskentelytyyli oli hyvin samanlainen kuin edellisilläkin levyillä.

Se metodi on toiminut tähän asti hyvin. Onko Stam1nalla paineita uudistua uudistumisen vuoksi?
– Ei kai sentään. Jos joku meistä ajatteli, että Stam1na tekee jotain täysin mullistavaa, niin siinä tapauksessa SLK meni vituiksi. Se ei ole triangeleilla soitettu akustinen levy, vaan sen ihan tunnistaa Stam1naksi. En tiedä, miksi kukaan edes olisi niin ajatellut, koska kolmen demokierroksen jälkeen oli selvää, millaisia biisejä levylle tulee. Ehkä henkilökohtaisen elämän ongelmat vaikuttivat joidenkin studiofiiliksiin.

Missä vaiheessa synkkyys hälveni, jos hälveni?
– Silloin, kun Tue Madsen lähetti ensimmäiset miksaukset Tanskasta Suomeen. Ne olivat todella hyviä ja konkretisoivat sen, että hyvää settiä tässä on taas tehty. Kuuntele levyn kosketin- ja kitarajuttuja, löydät sieltä hitosti kaikkea uutta. Pieniä nyansseja.

Vaikka SLK on jo kuudes levy, Stam1na ei kuulosta seestyneeltä.
– En osaa sanoa, onko SLK rankinta Stam1naa, mutta edellisiä levyjä äärimmäisempi se ainakin on. Hitaat kohdat ovat hitaampia, nopeat nopeampia, ja meininki on tiukempi soundeista lähtien.

Mitä tämä kaikki merkitsee? Levy, jolla lauletaan kuolemasta. Studiosessiot, joissa mietitään, pitäisikö koko tekemisen tapa mullistaa. Kiertue, jonka nimi viittaa saattohoitoon. Tekeekö Stam1na kuolemaa?
– No tota… Ei sellaista ole ääneen sanottu. Kaikkihan kyllä loppuu joskus. En usko, että Stam1nan lähdön aika on vielä.
ARI VÄNTÄNEN

SLK

Sitä luonnehtii Kaikka.

Rautasorkka
Täysimittainen, itsenäinen kappale, joka kuitenkin tuntuu levyn introlta. Hauska tunnelma.

Kalmankansa
Lähdin rakentamaan kappaletta alkuriffistä. Miulla oli epäilys, voiko Stam1na voi tehdä näin ”normaalisti” tasatahdein rullaavaa biisiä. Se kuitenkin kääntyi haluun haastaa omat tapansa. Tästä jäi se tunne, että tuli tehtyä jotakin uutta Stam1nalle säveltäjänä.

Panzerfaust
Levyn rankinta antia. At The Gatesin Slaughter of The Soulin diggailuni kuuluu tässä biisissä. Esimerkki siitä, kuinka paljon biisi voi muuttua bändin käsittelyssä. Pitäisi julkaista se demo vertailun vuoksi.

Kuoliaaksi ruoskitut hevoset
Rytmipohjaltaan perinteistä Stam1naa. Tässä kohtaa levyä vanha fani huokaa helpotuksesta, kun kuulostaa tutulta. Emil kaivoi tähän uusia kosketinsoittimia, Antti uuden laulutyylin.

Masiina
Pexi ei ole ennen säveltänyt niin hidasta biisiä. Siinä on niin paljon osia ja hidas tempo, ettei se meinannut asettua ollenkaan. Vähitellen se muotoutui bändin suosikiksi, joka esittelee meistä uusia puolia.

Heikko ehkä
Halusin tiputtaa tämän biisin helvettiin koko levyltä. Se ei tuntunut sopivan joukkoon, mutta asettui lopulta uomiinsa biisijärjestyksen ratkettua. Vinyylillä tämä aloittaisi b-puolen. Raikkautta synkistelyn jälkeen.

Dynamo
Erittäin epätyypillinen poljento Antin biisille. Treeneissä se halusi hylätä koko keskeneräisen biisin, kunnes joku kaivoi siihen yhden vanhan osan mukaan. Poppia, jossa yksikään kertosäe ei ole samanlainen kuin toinen.

Kylmä kuuma kylmä
Tämä taas on perinteisempi Antin sävellys. Ihmeellisiä rytmejä, joita sai treenikämpällä soutaa eestaas vaikka kuinka kauan. Hyvin erikoinen kappale, onneksi jaksettiin vääntää se valmiiksi.

Usko pois
Perinteistä Stam1na-osastoa. Löysi paikkansa samalla tavalla kuin Heikko ehkä. Tuo kokonaisuuteen duurivoittoista raikkautta ja lopun tuntua juuri ennen loppua.

Kolmen minuutin hiljaisuus
Tässä oli lähtökohtana musiikillisten teemojen toisto. Siitä lopusta saattaa löytää yhteneväisyyksiä levyn muihin kappaleisiin. Oli siistiä saada Pullaisen Esa vierailijaksi. Kunnioitamme häntä kovasti.

SLK
Pexin ja Antin yhteissävellys. Bläkkisriffejä, uutta ilmaisua meiltä. Jo demovaiheessa oli vahva tunne siitä, että tämä on hyvä päätös levylle.

SAATTOJA JA HOITOJA -KIERTUE, KEVÄT 2014

To 13.3.2014 Bar Kino, PorI
Pe 14.3.2014 Klubi, Turku
La 15.3.2014 Klubi, Turku
Pe 21.3.2014 Stoppari, Mikkeli
La 22.3.2014 Pakkahuone, Tampere
Ke 26.3.2014 45-Special, Oulu
To 27.3.2014 Calle Night Club, Kokkola
Pe 28.3.2014 Cafe Tivoli, Rovaniemi
La 29.3.2014 Rytmikorjaamo, Seinäjoki
Pe 4.4.2014 Bar 54, Forssa
La 5.4.2014 Hullu Pullo, Vaasa
Pe 11.4.2014 Viihdemaailma Ilona, Lappeenranta
La 12.4.2014 House Of Rock, Kouvola
Pe 25.4.2014 Lutakko, Jyväskylä
La 26.4.2014 Lutakko, Jyväskylä
Ke 30.4.2014 Virgin Oil Co., Helsinki
Pe 2.5.2014 Suistoklubi, Hämeenlinna
La 3.5.2014 Club Tapper, Tallinna

Kommentointi on suljettu.