Gaussin käyrä vai V-käyrä?

Jussi Lahtonen

Sue 2/2014

Quis custodiet ipsos custodes, kuten jo muinaiset roomalaiset höpisivät piirittäessään pientä mutta sitkeää gallialaiskylää ja niiden läpeensä doupattuja asukkaita. Kuka vartioi vartijoita? Tänä päivänä voidaan kysyä toinenkin kysymys: kuka kritisoi kriitikkoja?

Mediakeskeisessä maailmassa ei välttämättä kovinkaan moni. Pahimmillaan liian arvovaltaisiksi ja vaikutusvaltaisiksi kohonneet kulttuurikriitikot tuntuvat olevan Jumalasta seuraavia – ylöspäin. Norsunluutornista on helppo kytätä ja lytätä sekä jakaa niukasti pisteitä ja tähtiä kaikille muille paitsi kaanoniin kuuluville tai omille harvoille suosikeille. Vähintään puolet kaikesta on huonointa mahdollisinta roskaa, loppuja sitten kehutaan oman poliittisen vakaumuksen ja oikkujen puitteissa.

Toinen ääripää on sitten laskeutua norsunluutornista ja jalkautua kansan pariin, olla kaikkien kaveri ja jokaisen juomatoveri. Käyttäytymismallia kuvaa parhaiten jokeltelevan tarhaikäisen tai Facebookia käyttävän laumasielun fiksaatio peukkuun ja peukuttamiseen. Tykkään tykkään tykkään! Joka levy on vähintään kasi tai ysi, varsinkin jos niissä soittaa tuttuja ja kylänmiehiä. Lisäpisteitä heruu aina jos on kyse omasta lempparityylistä, ja ainahan ne ovat lemppareita.

Jotta välttyisi ääripäiltä, niin omaa tekemistään on aina syytä tarkkailla vainoharhaisena kuin foliohattuinen salaliittoteoreetikko. Joskus ei aina tiedä mistä aloittaa ja vahingossa sekoittaa itsetutkiskelun itsesaastutukseen. Silloin on hyvä hankkia raakaa tilastollista dataa. Hyvänä apuna ovat kaksi kuuluisaa käyrää: Gaussin käyrä ja v-käyrä.

Yksittäiset levyt ja yksittäiset kuukaudet voivat tuottaa mitä tahansa arvosanajakaumia, mutta jo vuoden mittainen seurantajakso mittaa vähän missä mennään. Kouluarvosanojen eli 4-10 välisen keskiarvon tulisi asettua sinne seiskan paikkeille. Oikeastaan jonkin verran yli koska pahnanpohjimmaisia eli nelosen levyjä tulee kyllä kuunneltua, mutta kaikki tuotantoarvot alittavasta moskasta viitsii harvoin kirjoittaa arviota loppuun. Parempi säästää paperia ja varoa, ettei nettikään tule täyteen. Ties vaikka bittiavaruus loppuisi, jos sen täyttäisi pohjasakalla.

Oma viime vuoden keskiarvoni oli noin 7,5 kouluarvosana-asteikolla. Sekä lehteen että nettiin päätyneitä arvioita oli toistasataa. Gaussin käyrälle aseteltuna asteikko asettuu aika mukavasti. Kenties se on vähän etupainotteinen ja muutamalle albumille olisi voinut antaa pykälän pienemmänkin arvosanan. Mutta minkäs sille voi, jos Black Sabbathin ja Carcassin kaltaisia yhtyeitä julkaisee huippulevyjä, joille on pakko antaa huippuarvosana? Levyvuosi oli varsin laadukas ja tasainen, joten ei hyviä arvosanoja tarvitse vältelläkään. Keskiarvot ja mediaanit ovat apuvälineitä jälkeenpäin, eivät palloja jalassa etukäteen.

Se toinen, vähemmän mainostettu tilastollinen apuväline on v-käyrä. Vitutuksessa on voimaa. Vaikka miten eri taidemuotoja ruotisi analyyttisesti, niin fiilispohjaista tunnetilaa ei ole syytä vähätellä. Jos ei kolahda niin ei kolahda, vaikka mikä suurmestari olisi teoksen tehnyt. Voisikin joskus tehdä terää poistaa kritiikeistä tähdet tai numerot ja korvata ne erilaisilla vitutuksen multihuipennuksilla.

Jussi Lahtonen

On mielessä vain V, lauloi Nykäsen Matti.

Kommentointi on suljettu.