Chydeone

Maltillinen radikaali

Sue 2/2014

Chydeone eli Niko Toiskallio on nähnyt suomirapin synnyn ja nousun. Matkalla hän on löytänyt oman äänensä.

Stan Lathanin Beat Street -leffa tuli Suomessa teattereihin elokuun 10. päivänä 1984. Sen näkeminen oli mulle lähtölaukaus hiphopkulttuuriin. Sitä ennen olin kuullut vain Grandmaster Flashiä, jota kaverin sisko oli tuonut ulkomailta. Ensin se kuulosti vain jännältä, myöhemmin siitä tuli mulle tosi tärkeä artisti.

Samanhenkisiä kavereita ei ollut kauheasti. 80-luvulla Turussa oli ehkä kymmenen tyyppiä, jotka tunsivat toisensa ja joita kiinnosti hiphop. Joskus jossain ostoskeskuksessa järjestettiin muotinäytös, joissa esiintyi helsinkiläisiä breikkareita. Me mentiin juttelemaan niille ja alettiin pitää yhteyttä. Sillä lailla me rakennettiin itsellemme kulttuuria.

Rap rantautui Suomeen yllättävän varhain. General Njassan I’m Young, Beautiful And Naturalia pidetään ensimmäisenä suomalaisena hiphoplevytyksenä, mutta raplevy se ei ole. Samana vuonna eli 1983 Kojo levytti Whatugonnadon, joka oli Billy Carsonin tekemä vahvasti Sugarhill Gang -vaikutteinen kappale. Se on oikea räppibiisi.

Kiinnostuin hiphopissa ensin breikkaamisesta. Se markkinoitiin 80-luvulla isolla rysäyksellä ja sitä oli helppoa alkaa harrastaa. Myös graffiteja tuli maalattua. Vuonna 1984 tai 1985 olin ekan kerran mukana dj-keikalla, ja vuonna 1986 aloin soittaa levyjä itse. Musa oli aluksi mitä sattuu, mutta me soitettiin levyjä ja huudeltiin niiden päälle, eli hiphopjuttua sekin oli. Aloin soittaa dj-keikoilla yhä enemmän raplevyjä, ja vuonna 1987 kirjoitin jo omia räppejä.

Eka sinkku tuli 1989. Me tehtiin Positive Noise Orchestra -nimellä omakustannevinyyli, yksipuolinen seiska nimeltä Smiley Stylee. Se sai vähän paikallista huomiota – enimmäkseen negatiivista, koska hiphopia pidettiin siihen aikaan pelkkänä tämän viikon höpötyksenä. Toisaalta se sinkku nostettiin näyttävästi esille Suosikissa Tapani Ripatin palstalla.

Menin yläasteen jälkeen lukioon mutta jätin sen kesken, koska se tuntui tylsältä. Sen jälkeen kävin armeijan, lyhyimmän mahdollisen palveluksen. Nyt on vaikeaa kuvitella, että yleensä menin sinne. Siviilipalvelus kai tuntui siihen aikaan ja siinä iässä liian erikoiselta ratkaisulta. Armeijassa ilmoitin ensimmäiseksi, että haluan pois sieltä mahdollisimman nopeasti. Nykyisin en tosiaankaan menisi inttiin.

Mulla on edelleen tallessa armeijan lomalappu, jonka kapteeni on myöntänyt esiintymistä varten. Silloin nimittäin alkoivat popparileikit.

KOMEETTA

Mulla oli tapana höpötellä mikkiin kaikenlaista dj-keikoilla. Kokeneemmat tyypit sanoivat, että siitä matskusta on mahdollista tehdä hitti. Ne tunsivat musa-alalla työskenteleviä ihmisiä, ja niin mä sain levytyssopimuksen. Tein pari levyä CBS:lle nimellä Nikke T.

MC Nikke T:n eka albumi myi kultaa, yli 28 000 kappaletta. Olin silloin parikymppinen, ja olihan se helvetin hauskaa. Levymyynnistä sai rahaa ihan toisella tavalla kuin nykyään, ja keikkaa oli koko ajan.

Niken levyiltä nostettiin sinkuiksi humoristisimmat biisit, mutta niillä on myös vakavia biisejä ja tekstejä. Ne totiset biisit kuulostavat minusta nykyisin vielä kornimmilta kuin ne hauskat. Koko se kuvio oli samankaltainen kuin nykyajan lapsitähtien urat. En tiennyt yhtään mihin olin menossa tai mitä olin tekemässä.

Sanotaan, että se 90-luvun taitteen suomenkielinen humoristinen rap hidasti ja vaikeutti rapin juurtumista Suomeen. Olen osittain samaa mieltä. Se oli halpa huumoriversio alkuperäisestä, ja palaute oli sen mukaista. Rocktoimittajien mielestä rap ylipäätään oli vielä silloin ihan typerä juttu. Samaan aikaan myös hiphopiin vakavasti suhtautuvat tyypit vastustivat MC Nikke T:n kaltaisia popilmiöitä.

Ensimmäinen vuosi oli mukava, mutta toisen albumin tekeminen tuntui jo väkinäiseltä. Se kuitenkin ilmestyi vuonna 1991 ja myi huonommin kuin eka. Kun Nikke-kausi päättyi, halusin lähinnä hautautua johonkin.

90-luvun alkupuolella me tehtiin Jaakko Salovaaran kanssa tosi vihaisia ja rosoisia räppidemoja. Se oli mulle terapiaa kaiken aiemmin tapahtuneen jälkeen. Niitä biisejä ei koskaan julkaistu, mutta vuosikymmenen puolivälissä mulla ja Jaakolla oli bändi nimeltä Kevyt jee. Se oli samalla lailla kaksijakoinen projekti kuin Nikke T, oli hassuttelujuttuja ja toisaalta vakavia biisejä. Musan suhteen kuitenkin tiesin jo paljon paremmin, mitä olen tekemässä.

Kevyt jee hajosi yhden singlen ja albumin jälkeen, ja Jaakko alkoi tehdä konemusaa nimellä JS16. Mä menin iltalukioon ja suoritin sen loppuun puolessa vuodessa.

RAPARTISTI

90-luvun puolivälissä suomirapin ajat alkoivat muuttua. Undergroundissa toimi paljon uusia tekijöitä, ja Fintelligens löi sen musan läpi valtavirtaan. Ne mainitsivat jossain haastattelussa, että myös turunmurreräpin kuuleminen vaikutti heidän päätökseensä alkaa tehdä räppiä suomeksi.

Vuonna 2000 aloin räpätä Ritarikunnassa nimellä Chydenius. Taiteilijanimi oli peräisin Nikke T-ajoilta. Kerran Kokkolassa Chydenius-niminen majapaikka ei päästänyt meitä sisään, kun kello oli jo niin paljon. Yksi kaveri totesi, että ”chydenius on eestiä ja tarkoittaa persereikää.” Se läppä jäi elämään ja siitä tuli mulle nimi. Teosto ei hyväksynyt Chydeniusta taiteilijanimeksi, joten minusta tuli Chydeone, Chydejäbä ja Chyde.

Voin edelleen allekirjoittaa osan 80-luvulla tekemistäni englanninkielisistä räpeistä, mutta vasta 2000-luvun alkupuolella löysin oman tyylini, jolla teen räppiä nykyisinkin. Eka sooloalbumi tuli vuonna 2003.

90-luvun lopulla opiskelin medianomiksi. Jätin ne opinnot kesken kolmen vuoden jälkeen, mutta niistä oli silti hyötyä, kun aloin tehdä YleX:lle ohjelmaa vuonna 2005. Mestarisoundi pyöri seitsemän vuotta. Se oli mulle iso onnenpotku. Sain tehdä valtakunnanverkkoon juuri sellaista ohjelmaa kuin halusin, ja siitä maksettiin ihan rahaa. Siihen aikaan tein myös kirjoitustöitä musamedioihin. Nykyisin teen ohjelmaa Bassoradiolle.

Pari vuotta sitten avasin Turussa Kulttuurispotti Aseman. Se on levykauppa, mutta myös muutakin – me tehdään videoita, studio- ja äänentoistotöitä, mainonnan suunnittelua ja graafista suunnittelua. Aseman funktio on myös sosiaalinen. Olen tehnyt DJ-keikkoja kohta 30 vuotta, ja Aseman avaamisen jälkeen niiden kysyntä on kasvanut. Soitan levyjä parina iltana viikossa.

Jos kuuntelee Ritarikunnan tuotannon ja soolotuotantoni, niin niistä kyllä hahmottuu, millainen tyyppi olen. Yritän olla uskomatta mihinkään ismeihin. Mihinkään pakettiajatteluun tai valmiisiin malleihin ei kannata lähteä mukaan.

Uusin levy Jekyll & Chyde on modernimpi levy kuin edelliset. Olen siirtynyt soundeissa 90-luvulta 2000-luvulle. Levyllä puhutaan pienistä asioista nauttimisesta sellaisessa ”en etsi valtaa, loistoa” -hengessä. Se ei ole niin hippi- tai anarkistihenkistä musiikkia kuin Ritarikunta jyrkimmillään. Se kertoo, että ääripäiden välillä on välimaastoa.

Silti ei tarvitse olla radikaali huomatakseen, etteivät asiat ole niin yksinkertaisia kuin millaisiksi ne usein esitetään.

ARI VÄNTÄNEN

CHYDEONE
Niko Toiskallio, s. 6.10.1969
Räpartisti, DJ, radiotoimittaja, tapahtumanjärjestäjä, Aseman isäntä
Asuu perheineen Turun keskustassa
Ajankohtaista: Jekyll & Chyde -albumi ilmestyy 14.2. Julkaisukeikat: 14.2. Turun Klubi/Ilta, 15.2. Kuudes Linja, Helsinki

Kommentointi on suljettu.