Uusi vuosi on vanhan surma

Jussi Lahtonen

Sue 1/2014

Kalenterin kulkua ei voi estää. Vuosi vaihtuu väkisin, vaikka miten yrittäisi tarttua kuolevan vuoden rinnuksiin ja pakottaa tätä jatkamaan olemassaoloaan. Mutta ei, siihen se pirulainen taas tälläkin kertaa kuukahti ja antoi tilaa vastasyntyneelle vuodelle 2014.

Taas on kaikki aloitettava alusta ja kasvatettava uusi vuosi tavoille. Juuri kun se on jotain oppinut ja kasvanut parhaaseen kukoistukseensa kesäksi ja alkusyksyksi, niin sitten jo onkin aika odotella elinvoimien heikkenemistä ja vääjäämätöntä voimien kuihtumista. Viimeistään lokakuun alusta ollaan jo saattokotivaiheessa ja taantumassa lapseksi jälleen. Ehkäpä se on parempikin vain vetäistä piuhat irti hengityskoneesta rakettien paukkuessa taivaalla.

Sitä paitsi pianhan vanha vuosi jo muuttuu eletystä ikävästä vaiheesta nostalgiseksi, kultaisten muistojen täyttämäksi lähihistoriaksi. Kuten vanha sananlasku toteaa, niin ennenhän oli aina kaikki paremmin. Tästä voi päätellä, että tulevina vuosina kaikki tulee olemaan huonommin. Pian sitä jo muistellaan vuotta 2013 vanhoina hyvinä aikoina, jolloin kesäisin vielä järjestettiin melkoisesti metallifestivaaleja. Tänä vuonna eli 2014 tilanne on nimittäin toinen.

Niin sanotuista heikoista signaaleista voivat viisaat tehdä päätelmiä trendien kääntymisestä. Vaikka metallimusiikki onkin Suomessa murtautunut niin vahvasti valtavirtaan, että se ei tule kokemaan samanlaista notkahdusta kuin aikoinaan kammottavina grungevuosina, niin heikkoja signaaleja on ollut havaittavissa parina viime vuotena.

Viime vuonna signaalit muuttuivat varsin vahvoiksi ja kovaäänisiksi, sillä sankarikuolemia nähtiin metallifestivaalienkin saralla. Sauna Open Air oli ollut yhden vuoden tauolla ennen kuin se palasi heikon kattauksen kanssa. Lopputulos oli valitettavan väistämätön eli tasokas tamperelaisfestivaali meni konkurssiin.

Kaikki kuullut huhut eivät aina pidä paikkansa, mutta jos pitävät, niin saattaa olla, ettei Liedon kesää useana vuonna sulostuttanutta äärimetallifestivaali Hammer Open Airia nähdä ainakaan nykyisessä muodossa. Toivottavasti asiat järjestyisivät ja tapahtuma palaisi vaikkapa juurilleen. Jos HOA loppuisi kokonaan, niin Suomen suveen jäisi ammottava aukko metallifestivaalien suhteen.

Tuska on toki pitkän linjan pioneerina edelleen elossa, mutta sekin tuntuu polkevan paikallaan. Yleisömäärät ovat vähentyneet kulta-ajoista ja pääartistit tuntuvat jo kierrätetyiltä. Hyviä bändejä, mutta jo moneen kertaan Suomessa tai Tuskassa nähtyjä.
Tämän lisäksi on SteelFest toukokuussa Hyvinkäällä sekä Jalometalli-sisätapahtuma Oulussa elokuussa kesälomakauden vedellessä viimeisiään.

Kesä- ja heinäkuussa tarjonta on kuitenkin paljon aiempia vuosia vähäisempää. Jos yhä latteammat yleisfestivaalit, Tuska tai megabändien pistokeikat eivät sytytä, niin ei auta kuin karata ulkomaisiin tapahtumiin. Tai sitten voi keskittyä kesän tärkeimpään antiin eli jalkapallon MM-kisoihin. Siellä parhaat voittakoon, kunhan ne parhaat ovat joko Espanja, Saksa tai Portugali, ja kunhan vain Englanti ja Italia ovat varhain laulukuorossa.

Jussi Lahtonen

Kesään on enää viisi kuukautta!

Kommentointi on suljettu.