Sue 20 vuotta: Mission makua

Ari Väntänen

Sue 1/2014

20 vuotta. Siinä ajassa ehtii kasvattaa lapsen aikuiseksi, istua norjalaisen elinkautisen, viettää pronssihäitä ja jalostaa pienen punkzinen suureksi rocklehdeksi. Kyllä, vuosi 2014 on Suen 20-vuotisjuhlavuosi.

Ensimmäinen Sue ilmestyi syksyllä 1994. Lehden perustivat nuoret, jotka halusivat hankkia näkyvyyttä bändeille, joista kukaan muu ei kirjoittanut. Nuo varjoon jääneet yhtyeet ottivat Suen ahnaasti omakseen, ja niin lehdestä tuli vahvistin pienten indie-, rock-, punk- ja metallibändien äänille. Ensimmäistä numeroa painettiin 300 kappaletta.
Lehden teossa oli mission makua. Ensimmäisen Suen muuten tyhjää takakantta leimasi uhmakas otsikko ”Katsaus kiinnostaviin suomalaisiin rocklehtiin vuonna 1994″. Sellaisia ei ollut, joten sellainen piti tehdä. Ja mikä teki lehdestä kiinnostavan? Marginaalirock. Vain se näytti mielenkiintoiselta.

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin asiat ovat toisin. Ja eivät ole.

Mustavalkoinen pienlehti on kasvanut suureksi, värikkääksi valtakunnalliseksi julkaisuksi, jonka musiikkimaailmankuva ei enää ole mustavalkoinen. Jos kannessa on vaikkapa Indica, ei lehteä voi mitenkään pitää undergroundjulkaisuna, eikä Sue sellainen halua olla. 50 000 painosmäärä, yli satatuhatta lukijaa ja sadat jakelupisteet kertovat kyvystä puhutella suuria joukkoja.

Kun puhutaan journalistisesta sisällöstä, rockmedian kiinnostavuus ei riipu siitä, kuinka tuntemattomia artisteja se esittelee. Se on kiinnostava, jos se käsittelee artisteja kiinnostavasti. Hyvän jutun voi tehdä aivan yhtä hyvin Justin Timberlakesta kuin Deep Turtlesta. Ja on tehtykin.

Suen logon päällä lepäävä litania ”indierockpunkmetalzine” ei silti ole mikään muinaismuisto. Sue on Suomen viimeinen itsenäinen rockprinttimedia. Sellaisena se on ”indie” sanan ainoassa oikeassa, alkuperäisessä merkityksessä. Aivan kuten 20 vuotta sitten, Suessa on juttuja rock-, punk- ja metallibändeistä, joista et kenties ennen ole kuullut. ”Zinen” Suesta tekee se, että sitä tehdään edelleen rakkaudesta lajiin. Työksi mutta ei tavan vuoksi.

Suella on edelleen tehtävä. Se on ilmainen rocklehti ja helposti jokaisen saatavilla, ja jokaiselle sitä tehdään. Elitismi, nokittelu ja päteminen jääköön niille, jotka sellaisesta nauttivat. Jokainen voi poimia Suen mukaansa tai avata sen netissä. Jokainen voi löytää sen kautta uutta musiikkia tai jopa kokonaiseen uuden maailman.

Se, että joku löytää uutta musiikkia Suen kautta, tuntuu hienolta. Se, että monet saavat tästä lehdestä sisältöä elämäänsä, tuntuu vielä hienommalta. Suen tekemisessä on edelleen mission makua.

Merkkivuosi on alkanut. Juhlitaan!

Ari Väntänen

Juhlavuonna 2014 tällä palstalla puhutaan Suesta.

Kommentointi on suljettu.