Wolf of Wall Street

Ohjaus: Martin Scorsese

* * * *

Raha on ihmiskunnan keksinnöistä merkillisimpiä. Oravannahkat eivät sovi pajatsoon, mutta setelitkin ovat väistymässä historiaan. Raha on yhä enemmän pekkiä numeroita tiedostoissa, eikä kyseisiä numeroita käytetä konkreettisten hyödykkeiden hankkimiseen, vaan niitä yritetään kaikin mahdollisin keinoin muuttaa vielä suuremmiksi numeroiksi.

Nuori pörssimeklariharjoittelija Jordan Belfort sai 1980-luvulla pikakurssin Wall Streetin uudesta tyylistä, jossa juostaan jalat tukevasti ilmassa yhä suurempien optiorahasampojen perässä. Oletuksiin pohjaavat osakkeet siirtyivät tileiltä toiselle, meklarifirmojen napatessa aina välistä komissionsa oikeana rahana.

Todellisen kutsumuksensa Belfort löysi saatuaan potkut ensimmäisen laman myötä. Hän oivalsi pörssiin listautumattomien nyrkkipajojen osakkeiden arvon. Belfort perusti oman osake-torikauppansa ja ryhtyi myymään suuria lupauksia piensijoittajille.

Martin Scorsese on ohjannut Belfortin tarinasta härskin riemukkaan elokuvan, jonka pääosassa Leonardo Di Caprio tekee erinomaista työtä. Ääretöntä joulua viettävä Belfort ja hänen Stratton Oakmont -firmansa kätyrit ovat niljakkuudestaan huolimatta sympaattisia  urveloita, joille sattuu käymään valtava säkä oikealla hetkellä. Kääpiönheittokisat, armoton bailaaminen ja holtiton päihteiden käyttö olivat 1990-luvun pörssipeliveikkojen arkea.

Scorsese osoittaa, miten pienetkin rosvot ovat nousseet katuojien reunoilta titaanisiin pilvenpiirtäjiin ja vaihtaneet pyssyt puhelimiin sekä netissä tykittelyyn. Kolmetuntinen Wolf of Wall Street ei pitkästytä, vaikka viimeisellä tunnilla palataankin melko normikaavan mukaiseen ”paha saa palkkansa miinus verot” –juonikuvioon.

Seitsemänkymppinen Scorsese on hienossa iskussa, ja Di Caprio osoittaa kuuluvansa amerikkalaisnäyttelijöiden parhaaseen A-listaan.

Vesa Kataisto

Kommentointi on suljettu.