EARTHBOUND MACHINE

Elinvoimaista pessimismiä

Sue 1/2014

Raskasta riffistonerdoomia soittavan helsinkiläisen Earthbound Machinen resepti on kankibasso, puhdas laulu ja kantaaottavat sanoitukset.

Nyt tarvitaan sanakirjaa. Mitä ihmettä tarkoittaa Earthbound Machine? Googlen mukaan se on kone, joka on hengetön, lentokyvytön ja matkalla maata kohti oleva. Bändin basisti Jussi Myllykoski ja rumpali Ville Vierimaa, avatkaapas vähän.

– Tuo ” matkalla maata kohti oleva” olisi ehkä lähinnä oikein. Nimen takana on ajatus kalifornialaisesta joukkoitsemurhan tehneestä ufokulttilahkosta Heaven’s Gatesta. He uskoivat, että avaruudesta tulee alus, joka noutaa oikeauskoiset mukaansa ja pelastaa heidät. Tätä saa kyllä vapaasti assosioida. Me mielellämme pelastamme vääräuskoisetkin. Ja onhan meidän teemoissamme Hawkwind-viittauksiakin, Jussi ja Ville kertovat.

Earthbound Machine on aika uusi bändi. Keitäs te oikein olette?
– Me kaksi sekä toinen Jussi, kitaristimme Parkkali, olemme alunperin Kurikasta kotoisin. Olemme tunteneet toisemme lapsista asti ja soittaneet kimpassa jo 15-vuotiaina. Kymmenen vuoden erossaolon jälkeen tiet kohtasivat Helsingissä. Parisen vuotta ollaan treenikämpällä nyt kaljoiteltu ja jamiteltu. Laulaja Ilkka Haavisto löytyi erikseen. Ilkka tuli treeneihin kokeilemaan helvetin hyvin valmistautuneena ja me muut kuuntelimme suu auki, että kaveri taitaa osata laulaa. Heti meni nappiin.

Teidät määriteltiin jossain heavybändiksi. Minusta te olette paljon muutakin.
– Heavy ei tässä tarkoita hevimetallia vaan sitä, että me olemme raskas bändi, Jussi kertoo. – Soitamme riffipohjaista erittäin raskasta rokkenrollia. Paljon säröä, Orangen kaapit, puhtaat vokaalit, stonerdoomia. Siinä määritelmä. Meillä on Black Sabbath -vaikutteita. Minun esikuviani ovat Mats Huldén, Lemmy, Geezer Butler ja Cliff Burton. Minä olen Skandinavian Geezer Butler, Lord Vicarin basistinakin toimiva Jussi nauraa.

Ville on soitellut monia eri instrumentteja pienestä asti. Musamakukin on laaja, 70-luvun klassisesta progesta ja rokista doomiin ja death metaliin.

Olette hiljattain julkaisseet Hungerland-ep:n. Miksei täyspitkää saman tien?
– Teimme tämän omakustanteena. Olemme aika uusi bändi eikä meillä ollut yhtään keikkaa alla, kun menimme studioon. Tuntui tärkeältä saada materiaalia levylle, jotta päästään keikoille. Ja nyt niitä onkin ollut jo 10-15. Parhaat vedot ovat olleet Bar Loosessa Lord Vicarin kanssa ja Vastavirralla Tampereella. Oulussa Ykän pubissa punkkarit tykkäsivät helvetisti, Jussi kertoo.

EP:llä on neljä biisiä. Ne ovat keskenään aika erilaisia teemoiltaan, ja soundit kulkevat stonerin ja desert-riffin kautta doomiin ja hardrokkiin. Sanat ovat aika pessimistiset.
– Näin on. Meillä on pohjanmaalainen asenne ja maailmankuva. Hungerland kertoo Suomen historiasta ja nälänhädästä, mutta tavallaan myös tämän päivän Suomesta. Talvivaarasta, ahneudesta, maamme erityisasemailluusion murtumisesta. Reason’s Gonessa on EU:n talouskriisiä, huonoa asioiden hoitoa ja niiden vaikutusta tavalliseen kansaan. Plain Delusion on tarina masennuksesta ja epäonnistuvasta parisuhteesta. Viimeinen biisi puolestaan kertoo psykedeeleistä ja niiden vaaroista. Se on tosipohjainen tarina vanhasta ystävästä.

Raskasta ja synkkää siis. Oletteko kapinallisia vai tyytyväisiä arkeenne?
– Ei ole kyseessä kapina kapinan vuoksi. Sanoituksissa yritetään yksilöidä joku ongelma. Ja hyvä tarina on aina tärkeä, ei pelkkä valitus, Ville miettii.
– En ole tyytyväinen mihinkään, Jussi täräyttää. – Asiat eivät ole mustavalkoisia, ne ovat mustia.

Mitä Earthbound Machinelta on odotettavissa?
– Tammikuussa tehdään tukholmalaisen Goatessin kanssa pari keikkaa. Kalkkiviivoilla on myös splitti ruotsalaisen doomsludgebändi Ocean Chiefin kanssa. Sen jälkeen olisi tarkoitus vetää Saksassa kolme keikkaa.

Kuka olisi parasta kaljaseuraa?
– Elvis, Jussi heittää. – Ja Voivodin Piggy. Tai chileläinen filmiguru Jodorowski.

ANNIKA BRUSILA

Pe 17.1. Vastavirta, Tampere

Earthbound Machine Bandcampissa
Earthbound Machine Facebookissa

Kommentointi on suljettu.