Väärä mielipide?

Juka Kittilä

Sue 11/2013

Kuinka ei voi ajatella?

Kyseistä nimeä kantavassa Raimo Pesosen kirjassa nimen perässä ei ole kysymysmerkkiä, mutta haluan lukea sen kysymyksenä. Nimi ärsyttää. Olen kateellinen. Olisin itse halunnut keksiä tuon nimen.

Yhtä hyvä kysymys on: Kuinka ei voi kuunnella? Tai kuinka voi? On niin monta väärää tapaa kuunnella.

Väärä ei terminä istu helpolla sanan mielipide eteen. Mielipidettä on mahdotonta kutsua aukottomasti vääräksi, oli se miten pöyristyttävä tahansa. Taiteessa, jossa henkilökohtainen kokemus on ydin, tämä korostuu.

– Sulla on väärä mielipide, kuuluu toisinaan kommentti, kun on puhe musiikillisista mieltymyksistä. Väite lausutaan harvoin täysin tosissaan, mutta pinnan alla se ei ole vain vitsi.

Kartamme vääriä musiikillisia mielipiteitä. Pyrimme olemaan oikeassa. Tiedostamatontahan tämä useimmiten on, mutta läsnä musiikillisissa valinnoissamme.
Levyhyllyni kertoo, että olen harvoin väärässä. Jos nimeän jonkin levyn itselleni läheiseksi, on samainen levy yleisestikin tekijänsä keskeisiin luettu. Kuvio toistuu musiikkityylissä kuin musiikkityylissä.

Sonic Youth? Goo. The Cure? Pornography. Alice In Chains? Dirt. Anthrax? Among The Living. Cypress Hill? Black Sunday. Darkthrone? Transilvanian Hunger. Ja entäs Terveet Kädet? En ole ikinä tavannut ketään, joka vastaisi muuta kuin Ääretön joulu.

Tom Waitsin ja Neil Youngin kaltaisten urallaan paljon ehtineiden kohdalla mielipiteiden jakautuminen on oletetumpaa, mutta en minä Bone Machinen ja Zuman nimeämällä mitenkään poikkeava ole.

Morphinen kohdalla on turha edes yrittää. Nimesipä minkä levyn tahansa, osuu oikeaan.
Oikeassa oleminen on yllätyksetöntä. Se on äärimmäisen tylsää.

Killing Joken suhteen olen sentään vääräoppinen. Brighter Than A Thousand Suns on yhtyeen ylittämätön mestariteos. En käsitä, miksi niin harva tajuaa tämän.

Mutta tajuaisinko itsekään, ellei levykaupan myyjä olisi suositellut levyä muutama vuosi sitten, kun pläräsin Killing Jokeja läpi? Vannoisinko Night Timen tai debyytin nimeen? Olisiko Brighter Than A Thousand Suns jäänyt siihen muutaman Killing Joke -levyn ryppääseen, johon en ole edelleenkään tutustunut?

Toinen vääryyteni on Portisheadin Third. Moni pitää levystä, mutta harvempi nostaa sen Dummyn ja Portisheadin rinnalle. Minä nostan sen niiden yläpuolelle. Mutta hämärästi muistan ystäväni tehneen samoin ensin.

Väärässä ollessanikin olen kulkenut jonkun toisen johdattamana.

Johdateltua tai ei, musiikki on ensisijaisesti tunnereaktioiden herättäjä, kuten kaikki taiteenlajit. Ja kun tunteet ovat vahvoja, on oikealle ja väärälle sijansa. Musiikillisiin vääryyksiin ei pidä ylireagoida. Mutta niihin saa reagoida.

Eräs toinen ystäväni poistui joitain vuosia sitten anniskeluravintolasta tulistuneena kuultuaan väitteen, jonka mukaan Lamb Of God on parempi kuin Slayer. Väittäjä hämmästeli, ei kai hän tosissaan suuttunut. Minä en.

Oma väärä on ainoa oikea väärä.

Jukka Kittilä

Toimittaja ei pidä kolumneistaan. Hän toivoo mielipiteensä olevan väärä.

Kommentointi on suljettu.