Rattus

Rautaiset konkarit

Sue 12/2013

Vuosikymmenet vierivät, mutta Rattus se vain porskuttaa. Brasilia ja monet muut kaukomaat vannovat bändin nimeen.

Rattuksella on takanaan 35 vuotta uraa. Vilppulassa vuonna 1978 perustettu trio ei osoita hyytymisen merkkejä. Uusi pitkäsoitto putkahtaa kauppoihin ja keikkoja riittää.
– Ihan hyvältä tuntuu! Parhaamme ollaan yritetty ja katsottu sitten mihin se riittää, kertoo rumpali Vellu yhtyeensä tuoreimmista fiiliksistä.

Mutta mistä kaikki sai alkunsa?
– Punkrockin kuuntelustahan se alkoi, basisti Tomppa valottaa. – Ennen Rattusta oltiin opeteltu soittelua parisen vuotta, eli ihan nollasta ei lähdetty. Mutta harrastuspohjaistahan tuo 13-15-vuotiaille finninaamoille oli.

Rattus julkaisi kaksi ensimmäistä seiskatuumaista omakustanteena. Sitten Poko kiinnitti bändin talliinsa ja julkaisi vuonna 1981 Rattus on rautaa -EP:n. Levyn nimestä tuli eräänlainen slogan, jota karjutaan keikoilla tänäkin päivänä.

rattus1

80-luvun puolivälissä metalli vei mennessään ajan hengen mukaisesti myös Rattuksen, mistä hardcore-leireissä oltiin kovin montaa mieltä. 1988 bändin toiminta loppui yli kymmeneksi vuodeksi. Rattus heräsi henkiin Lepakon hautajaisten yksivuotisbileissä vuonna 2001.
– Se oli vahinko, Tomppa muistelee paluukeikkaa. – Oli puolipakko lähteä vetämään yksi keikka, kun joku perkele meni meille sellaista ehdottelemaan. Lupasimme harkita asiaa, jonka jälkeen asia julkistettiin muistaakseni Soundissa. Henkilökohtaisesti en ollut bassoon koskenut vuoden -88 jälkeen. Oli tulla kiire.

Lepakon jälkeen Rattus soitti seuraavana vuonna Ämyrockissa Hämeenlinnassa.
– Edellisen kerran me soitettiin siellä vuonna -85, ja silloin yleisö heitteli meitä pulloilla. Nyt ei kukaan heitellyt enää mitään, joten ajattelimme, että tämä on nyt pelkkää nousua, emmekä enää ymmärtäneetkään lopettaa, Vellu kertoo.

Rattus aktivoitui 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Se julkaisi Pokon kautta kaksi pitkäsoittoa ja kiersi keikoilla niin Suomessa kuin ulkomailla.

Uusi levy Turta tuntuu tyydyttävän kumpaakin.
– Lähtökohtana oli lähteä tekemään aggressiivisin Rattus-ulostus tällä vuosituhannella. Pari pitkäsoittoa oli jo ehditty synnyttää, 2005 ja 2007, mutta niistä jäi hiukan puolitehoinen fiilis itselle. Nyt päätettiin järjestää enemmän vaarallisia tilanteita ergonomian kustannuksella. Ihan hyvin onnistuttiinkin, vaikka taisi meistä jokainen välillä repiä hiuksiansa, Tomppa kertoo.
– Prosessi oli alkuun helppo ja loppua kohti tasaisesti tiukkeneva. Alussahan aikaa oli taas reilusti, mutta lopussa deadlinet paukkuivat ja levyn julkaisu hieman myöhästyi. Mutta fiilikset ovat hyvät. Niitä nostaa edelleen onnistunut kansi, jonka tällä kertaa loihti irlantilainen Sean Fitzgerald, Vellu kertaa.

Maailmalla Rattus on Terveiden Käsien ohella yksi tunnetuimmista suomalaisista hardcorebändeistä. Kansainvälistymisen takapiruksi kumpikin mainitsee suomipunkin kummisedän Vote Vaskon, jonka ansiosta Rattus tunnetaan ympäri maapallon. Brasilia ja Meksiko on koluttu, kuten usea maa Euroopassakin.
– Votehan maailman meille alunperin aukaisi. Asenteella on sen jälkeen koitettu mennä, Vellu sanoo.

rattus2

Perustajajäsen ja kitaristi-laulaja Jake lähti Rattuksesta vuonna 2011 perustaakseen Ahneus-nimisen bändin. Tämä ei kuitenkaan ollut Rattuksen loppu. Tilalle löytyi Jopo, ja uudistuneen kokoonpanon ensimmäinen keikka oli Mäntässä saman vuoden lokakuussa.
– Oli hienoa saada bändiin räväkämpi tekstien artikuloija. Kitaransoittotaito tuli positiivisena yllätyksenä – saimme siis jatkaa triona. Keikoilla on hienoa nähdä Jopon eläytyvän, ja itse voi sitten laiskotella, Tomppa sanoo.

Ulkomaat ovat Rattuksen hallussa. Entäpä Suomi? Onko keikkoja tarpeeksi?
– Meidän tarpeisiin on. Me tehdään Suomessa 5-10 keikkaa vuodessa. Eiköhän niille mahdu ne ihmiset, jotka meidät haluaa tsekata, Tomppa arvioi.
– Me on pyritty tekemään keikkoja siinä määrin, että homma on hauskaa ja mielekästä. Tuohon tarpeeseen ovat keikat toistaiseksi hyvin riittäneet, Vellu päättää.

Teksti:  Jouko Lehtinen
Kuva: Dusko Damjanovic

Pe 21.2. Rytmikorjaamo, Seinäjoki

Kommentointi on suljettu.