Telenovelas

Kornia viattomuutta

Sue 10/2013

Telenovelas uskoo, että maailmankaikkeus voi olla ääretön.

Milloin viimeksi olet lukenut bändihaastattelun, jossa mainitaan nimeltä niin suomalainen avaruustähtitieteen professori kuin yhdysvaltalainen astrofyysikkokin? Kohta olet.

– Telenovelasin maailma perustuu äärettömän maailmankaikkeuden mahdollisuuteen, aloittaa musiikkiaan scifirockiksi kutsuvan Telenovelas-yhtyeen laulaja ja kappaleiden pääasiallinen sanoittaja Von Hö££e. – Jotkut tiedemiehet kiistelevät tällä hetkellä erään yhtälön ja numeron suuruudesta ja siitä, onko se isompi kuin nolla vai ei. Lähinnä tästä riippuu, onko maailmankaikkeus ääretön vai ei.

– Jos maailmankaikkeus on ääretön, siihen mahtuu ääretön määrä kaikkea mahdollista. Mutta pointti on siinä, että juuri tuota mahdollista on vain rajallinen määrä. Palikoita voi väännellä erilaisiin asentoihin, mutta ei loputtomasti. Jossain vaiheessa on käytetty kaikki mahdolliset erilaiset vaihtoehdot kasata maailmankaikkeuden rakennuspalikat. Eli: jos jokin rakenne – vaikkapa planeetta, ihminen tai äänilevy – on mahdollinen, sen täytyy toistua äärettömän monta kertaa. Äärettömässä tilassa tulee väistämättä vastaan alue, missä kaikki alkaa näyttää tutulta ja kohtaat itsesi ja oman kopiosi. Jos maailmankaikkeus on ääretön, myös ihmisen kopioita on ääretön määrä. Ja meidän levyjä myös!

– Ja tämä ei ole siis mitään huuhaata, vaan kosmologit pohjaavat tällä hetkellä tämän tosiasian ympärille teoriansa. Tämän teorian ympärille pohjautuu myös levymme kappale Spacetrain. Se on tuokiokuva tulevaisuudesta, jolloin ihmisiä sädetetään universumimme äärilaidoille, missä hän voi tavata itsensä. Siinä mielessä musiikkimme on scifirockia mitä suurimmassa määrin.

Jos ovat kappaleiden aiheet ja sanoitukset ammentaneet tieteiskirjallisuudesta sekä avaruustähtitieteilijä Esko Valtaojan ja yhdysvaltalaisen astrofyysikon Carl Saganin aatoksista, on Telenovelasin musiikki kuitenkin huomattavasti maanläheisempiä. I Am The Destroyer -albumin syyskuussa julkaisseen bändin esikuvina ovat toimineet pitkälti 60- ja 70-luvun artistit.

Vielä tuolloin maapallolla ja etenkin Yhdysvalloissa ja Neuvostoliitossa vallitsi usko siihen, että universumista voi löytyä vielä jotain kiinnostavaa. Kuussa vierailun jälkeen suurvallat kuitenkin huomasivat, ettei avaruudesta löydy kovinkaan paljon vierailukohteita. Tuli kylmä sota, ja avaruudessa seikkailu vaihtui avaruussodalla uhkailuun.

– 70-luku on musiikillisen tietoisuuteni heräämisen aikakautta. Nauhoittelin radiosta kappaleita C-kasetille. Isäni äänitti minulle Nuorten sävellahjaa ja muita radio-ohjelmia, joissa rockia satuttiin soittamaan. Kuuntelin toisaalta ABBAa ja Boney M:iä ja toisaalta sitten myös Hurriganesia, Beatlesiä ja Elvistäkin. Jossakin vaiheessa aloin itsekin nauhoitella musiikkia kasetille. Kerran isäni tosin suuttui minulle melkoisesti, kun äänitin Peitsamon Kauppaopiston naiset -kappaleen päälle omia juttujani.

– Sen ajan kappaleissa oli monia tunnusomaisia piirteitä, joihin innostuin musiikissa. Se jykevä bassosoundi ja muhevuus tekee sen aikakauden soundista lämmintä ja kotoisaa, on kyse sitten iskelmästä, diskosta tai hevistä. Minulle noihin aikoihin tehdyssä musiikissa on sellaista kornia viattomuutta, mikä on aina viehättänyt. Toki se liittyy myös lapsuuteeni.

– Mukana oli tuolloin toki jo hieman kyynisyyttä, mutta toisaalta yhtyeet yrittivät tuolloin löytää vielä joskus epätoivoisestikin hieman uusia juttuja. Tuolloin musiikin uskottiin ihan viattomasti olevan vielä tuore ja eteenpäin vievä voima. 60-luvulla luotiin tietenkin uutta ja ihmeellistä, mutta minusta 70-luvulla oltiin musiikin suhteen elinvoimaisimpia.

Mitkä ovat sitten Von Hö££en suosikit kappaleista, jotka ovat ottaneet aihepiirinsä maapallon ulkopuolisista asioista?

– Ykkönen on ehdottomasti Rolling Stonesin vähemmän arvostusta nauttivalta Their Satanic Majesties Request -levyltä löytyvä kappale 2000 Light Years From Home. Toinen voisi olla Bowielta jotain. Starman ja Life on Mars ovat hyviä kappaleita, mutta ehkäpä Space Oddity olisi paras valinta. Kolmas valinta voisi ehdottomasti olla Black Sabbathin Planet Caravan. Sen hämyilyosasto vetoaa meikäläiseen todella hyvin.

Jarkko Fräntilä0

Pe 15.11.2013 Pikku-Torre, Turku

Kommentointi on suljettu.