Rokumentti: The House I Live In (Yhdysvallat, 2012)

Ohjaus: Eugene Jarecki

* * * * 1/2

Pistokokeellinen kysymys: Mikä on pisimpään, laajimmin ja ankarimmin Amerikan Yhdysvaltojen sisällä käyty sota, joka jatkuu yhä? Maan kahtia jakaneesta sisällissodasta on jo melkein 150 vuotta eikä käsimunajoukkueiden (laji tunnetaan myös amerikkalaisena jalkapallona) kannattajien välisiä kärhämiä aivan sodiksi lasketa.

Jos sen sijaan vastauksenne on huumeiden vastainen sota, ropisee taivaalta papukaijamerkkejä.

Jareckin laajalti ylistetty filmi dokumentoi miljardeja maksaneen ja elämiä viljan lailla niittäneen sodan taustoista, motiiveista ja seurauksista todella kokonaisvaltaisella otteella. Hän ei tyydy tutkailemaan mitään yksityiskohtaa puuduttavalla turhantarkkuudella vaan levittää linssiä huumesodan järkyttävän laajan vaikutuspiirin jokaiseen merkittävään nurkkaan.

Miten diilereiltä sinkoavat huumeet ovat muuttuneet ja kehittyneet viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana? Miten pitäisi suhtautua yksilöihin, jotka perustelevat diilaamisen sillä, että se pitää heidän perheensä leivässä kiinni? Miten poliitikkojen irtopistehakuisuus ja vaalitavoitteet ovat vaikuttaneet huumerikoksia koskevaan lainsäädäntöön? Millä perusteilla kyseinen lainsäädäntö jakelee tuomiota roturajojen eri puolille hajottaen tietynlaisia perheitä enenevissä määrin? Rangaistaanko huumerikollisia heidän todellisten tekojensa vai heihin liittyvien pelkojen perusteella? Mikä painaa eniten vaakakupissa, jos pyrkimykset pienentää käsiin räjähtäneitä vankilukuja sulkemalla yksityisiä vankiloita vie idylliseltä pikkukaupungilta isoimman työnantajan?

Jarecki käyttää arkistoista kaivettujen uutis- ja puhepätkien lisäksi runsaasti haastattelumateriaalia, joka on paljon tuoleissa istuvia puhuvia päitä monipuolisempaa. Kaduilla, bisnesmessuilla ja vankiloissa kiitävä kamera tuo useat lausuntonsa eetteriin kesken asianomaisen toiminnan, joka elävöittää dokkaria vahvasti. Erinomaisena yksityiskohtana ohjaaja tuo myös esille kuinka hänen oman perheensä ja heidän pitkäikäisen lastenhoitajansa suhde kuvastaa myös sitä laajempaa sosiaalisten haasteiden verkkoa, joka on huumeiden vastaisen sodan myötä levinnyt maan ympäri. Kokonaisuus on samalla hyvin tiedostava sekä viihdyttäväkin, koska samaistumispinta on helppo löytää.

The House I Live Iniä on useassa yhteydessä verrattu samaa huumekaupan ympärille muodostunutta yhteiskunnan ulostemyrskyä taidokkaasti esitelleeseen The Wire -televisiosarjaan. Ei lienekään sattumaa, että kyseisen sarjan luoja David Simon on runsaasti äänessä elokuvan aikana.

Tämä flikki on täynnä mahtavia huomioita, joista suosikkini on ehkä tämä: Älä jätä tätä dokumenttia katsomatta jos luulet, etteivät huumeet tai niiden vastainen taistelu koske sinua. Niin voi olla useammalla tavalla kuin kehtaisit kuvitellakaan.

ALEKSI AHONEN

Kommentointi on suljettu.