Gravity

Ohjaus: Alfonso Cuarón

* * * 1/2

Mukavan villi idea, ja yksi niistä härvoista elokuvista, joissa 3D-tekniikka on todellakin perusteltua – ellei peräti välttämätön keino elokuvan elinedellytysten hengissäpidolle. Tapahtumaympäristönä on nimittäin avaruus, ja vieläpä pääosin ”ulkotiloissa” eli avaruusukkulan ulkopuolella.

Viimeistä lentoaan tekevä astroäijä (George Clooney) ja ensimmäistä avaruusreissuaan kokeva feminautti (Sandra Bullock) ovat romanttisella avaruuskävelyllä korjailemassa Hubble-teleskooppia, kun venäläisten räjäyttämästä venäläisestä vakoilusatelliitista (no totta kai ja tietenkin) syntynyt avaruusromuläjä tuhoaa kaksikon reissuvälineenä toimivan sukkulan.

Mieluummin olisivat sankarimme kumpikin omalla autiolla saarellaan. Niin, paitsi että niiden perinteisten autiosaarten kaukaisessa lähipiirissä ei ole tyhjiä ulkomaisia avaruusasemia, joille voisi ainakin hetkeksi pelastautua. Siis jos sinne asti vähillä happivarannoillaan nyt noin yleensäkään pystyisi pääsemään.

Huikea visuaalinen anti vie katsojan mukanaan elävän ja uskottavan oloiseen tähteinväliseen tilaan. Kun herra Nautti intoutuu sanallisesti ihastelemaan kotipallomme tarjoamia näkymiä, tuli hieman kateellinen olo – ei sen takia, etteikö itsekin olisi saanut silmiinsä samanlaista näkymää vaan siksi, ettei saa olla ihan konkreettisesti siellä jossain.

Kyseessä on trilleri, mutta vaikka se jokseenkin tulisilla hiilillä pitääkin, ei elokuva yllä psykologisesti kovinkaan kummoisiin sfääreihin. Visuaalisuus hakkaa henkisyyden sekä mennen että tullen. Suurimman osan filmin kestosta näkyy elokuvallisista tähdistämme vain osa naamasta, mikä ei kuitenkaan estä henkilöiden rakentumista sinänsä kerrassaan vakuuttaviksi hahmoiksi. Suurehko, joskin suhteellisen diibadaabainen nautinto. Tarjolla yksi nasta yllätys-pyllätys.

Markku Halme

Kommentointi on suljettu.