Filth

Ohjaus: Jon S. Baird

* * * *

Skottilaisen elämänmenon karvaisempaa puolta kuvaavia Irwine Welshin romaaneja on pidetty mahdottomina sovittaa elokuvamuotoon – kunnes Trainspottingista tuli menestys. Bairdin tulkinta romaanista Filth (suom. Paska) on lähes yhtä onnistunut näkemys, vaikka kopioikin hiukan häiritsevästi samoja visuaalisia kikkoja kuin Trainspotting.

Vähän arkaaisempikin kerronta olisi riittänyt, sillä katsoja tajuaa  muutenkin, ettei konstaapeli Bruce Robertson (aivan mahtava James McAvoy) ole tasapainoinen tapaus. Hän astelee vankin askelin kuningastietään kohti ylennystä ja sysii syrjään kaikki kilpailevat kollegansa, koska uskoo tietävänsä näiden heikkoudet. Hän tekee lähestulkoon jokaisen häntä lähestyvän elämästä yhtä helkkaria.

Mutta Bruce on jo puolitiessä matkalla alas ja lujaa, vaikka häneltä kestääkin paljon katsojaa pitempään tajuta se. Oma näppäryys sortaa konstaapelin yhä syvemmälle saastaan, eikä kiihtyvä päihdeongelma ainakaan helpota tilannetta.

Welshillä ei taida olla erityisiä sympatioita poliisivoimia kohtaan, ja sen saa Filthin päähenkilö tuntea nahoissaan ja liiveissään. Kirjassa yhtenä kertojana on Robertsonia sisältä kaluava lapamato, jonka elokuva tulkitsee enemmän henkistä laatua olevaksi. Vaikka hahmoa on hiottu edes lievästi sympaattisempaan suuntaan, ei oikein pysty asettumaan hänen puolelleen. Ei edes sillioin kun Robertson yrittää hakea synninpäästöä yhden ja ainoan oikeamielisen tekonsa ansiosta.

Aivan Danny Boylen kerronnan sujuvuuteen Baird ei yllä, mutta pitkälti kiitos erinomaisten näyttelijöiden, saasta toimii. Sanomaltaan kuvottava ja mustanhyytävä pahanmielen elokuva, joka silti onnistuu välillä tykittämään suoraan naurusuoneen.

Vesa Kataisto

Kommentointi on suljettu.