Älä tee vinyylistä kelloa

Jarkko Fräntilä

Sue 10/2013

Olen käyttänyt lähipäivinä aivan liikaa aikaa Discogs-sivustolla. Discogs on levynkeräilijöiden oma taivas. Sivustolla aktiiviset musiikin harrastajat myyvät, vaihtavat ja ostavat levyjä välillä tähtitieteellisillä summilla. Levynkeräilystä on tullut kulutushyödykkeiden hankkimisen (kuunneltavien levyjen) sijaan statusharrastus. Toki etenkin Discogsissa levyjä ostetaan yhä kuunneltavaksi, mutta käytännössähän emme enää fyysisiä äänitteitä tarvitse.

Se ei tee Discogsista tai sen käyttäjistä kuitenkaan yhtään sen pöllömpiä ihmisiä kuin muistakaan keräilijöistä. Harrastus on harrastus on harrastus. Joku käyttää rahansa baareihin, joku vinyylilevyjen metsästykseen. Discogsista löytyy ja on myynnissä tätä kirjoittaessa kaksi miljoonaa kaksisataaviisikymmentäyhdeksän tuhatta vinyyliä ja päälle miljoona cd-levyä. Valinnanvaraa riittää.

Hauskinta puuhaa on vilkuilla omaa levyhyllyään ja ihmetellä paljonko sen uumenissa piilottelevista tuotoksista pyydetään rahaa. Discogsiin on listattu oikeastaan kaikki mahdolliset albumit niiden painosmääristä riippumatta. Löytyykö hyllystäni kenties aarre, jonka avulla voin lopettaa päivätyöni?

The Posies -miehen Ken Stringfellown sivuprojektin eli Saltinen 7-tuumaisesta Find Yourself Alone / Reveal Love -sinkusta pyydetään näköjään viisi euroa. Äh, ei kannata. Shellacin 1000 Hurts -albumia myydään halvemmalla vinyylinä kuin cd-versiona. Lähtöhinta tällä hetkellä kyseiselle vinyylille on kolme euroa. Jos et levyä vielä omista, osta.

Joskus Discogsista löytyy suoranaisia vedätysyrityksiä. Hefnerin Boxing Hefner -kokoelman vinyyliversiosta joku pyytää 50 euroa. Ottaen huomioon, että itse maksoin kyseisestä kokoelmasta Anttilassa kokonaiset 50 senttiä, on levyn arvo joko noussut melkoisesti tai… No, ei se ole typerä joka pyytää, vaan joka maksaa. Saman levyn cd-versiosta pyydetään muuten vain paria euroa.

White Stripesin Elephant ilmestyi vuonna 2003. Levyn arvostelukappale tuli tuolloin numeroituna tuplavinyylinä, ja vinyyliä painettiin vain 500 kappaletta. Albumin lähtöhinta Discogsissa on tällä hetkellä 65 euroa. Muutamia vuosia takaperin suurimman White Stripes -villityksen aikana levystä maksettiin jopa 300 euroa.

Discogs aiheuttaa omituista pakomiellettä. Vaikka vinyylisoittimeni nukkuu luultavasti ikuista unta stereolaitteistoni päällä, sivustoa selatessa sitä tulee kummallinen mielihalu tilailla levyjä, joilla ei varmasti tekisi yhtikäs mitään. Tilaaminen on kuitenkin tehty niin helpoksi, että moni heikompi ihminen sortuu.

Toisaalta sivusto on hyvä paluumatka nuoruuteen. Listauksia vilkuillessaan sitä törmää levyihin, jotka muistuttavat menneistä tyttöystävistä, niistä skeittaushetkistä siellä meren rannalla, niistä kerroista siellä Espanjassa, kun istuimme ystävien kanssa parvekkeella ja joimme vodkaa ystävien armeijasta pääsyn kunniaksi. Siitä, kun Teemu lauloi kännissä Nine Inch Nailsin Closerin ”I wanna fuck you like an animal” -kertosäettä hississä hieman liian kovaa, ja ne vastaan kävelleet ruotsalaistytöt poistuivat hissin saavuttua kerrokseen saman tien takaisin huoneeseensa.

Pahin ja paras muisto liittyy kuitenkin Mr. Bunglen debyyttialbumiin, jonka siskopuoleni osti minulle joululahjaksi vuonna 1991. Levyllä oli mukana Faith No Moren Mike Patton, ja Faith No More oli tuolloin maailman kovin juttu. Mr. Bungle kuulosti kuitenkin kammottavalta meteliltä, enkä ymmärtänyt sen musiikista mitään.

Eräs syy tähän oli siinä, että levy oli Anttilasta ostettu numeroitu kuvavinyylipainos. Jostakin syystä vinyylin kuvitus oli upottanut levyn soundit jonnekin kuvapressikerroksen alle. Kun myöhemmin sain levyn cd-version itselleni, se aukeni aivan uudella tavalla.
Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut. Huolimatta levyn surkeista soundeista ja siitä, etten ymmärtänyt sen sisällöstä mitään, oli albumi kuitenkin tajuttoman päheän näköinen. Etenkin kun keskiön porasi veistontunnilla suuremmaksi, siihen laittoi mukaan kellon koneiston ja vinyyliin porasi vielä reiän, jotta sen sai ripustettua seinälleen. Vinyylin alaosan liimasin vielä varmuuden vuoksi seinään kiinni kaksipuolisella teipillä.

Discogsin sivuilla mint-kuntoisesta vinyylistä maksetaan tällä hetkellä 70 euroa.
Pienenä vinkkinä sinulle, aloitteleva levynkerääjä: älä muokkaa vinyyleistäsi kelloa.
Sinua harmittaa myöhemmin.

Jarkko Fräntilä

Kommentointi on suljettu.