LIEKKI: Korppi (Ranka)

Jari Mäkelä

Tehosekoittimen laulusolistina vuosina 1991-92 debytoineen Janne Kuuselan parikymmentä vuotta kestänyt muusikonura voidaan jakaa kahteen osaan.

Ensimmäisen osan ensimmäisen puoliskon (1993-98) ajan Janskuksi kutsuttu lauluntekijä työsti hupsulla falsetillaan teini-iän ikimuistoisia sydänsuruja sekä kaihoisaa kaukokaipuuta Karkkiautomaatissa. Kokoonpano kasvoi punk- ja surfpop-yhtyeestä moderniksi, psykedeelisiä ja postrock-sävyjä hyödyntäneeksi bändiksi. Vuonna 1998 Karkkiautomaatti julkaisi magnum opuksensa Suudelmilla, minkä Soundi-lehti myöhemmin oikeutetusti valitsi 90-luvun parhaaksi albumiksi.

Parin vuoden kypsyttelyn jälkeen Kuusela astui yleisön eteen uuden Liekki-trionsa kanssa, jonka jäseniä olivat hänen lisäkseen Karkkiautomaatissa viimeisinä vuosina soittanut rumpali Vesa Lehto ja juuri lopettaneen Super-yhtyeen basisti Teemu Soininen. Uuden bändin luontevaksi kodiksi löytyi Suudelmilla-levynkin julkaissut Spinefarmin pop-alamerkki Hawaii Sounds.

Tänä päivänä Liekin kunnianhimoinen folkrock-debyytti, Janne Haaviston tuottama Magio (2001) näyttäytyy suorana jatko-osana Suudelmilla-levylle. Janskun aikuistuneessa laulutulkinnassa oli edelleen viehättävää ja persoonallista kouliintumattomuutta. Sisäänpäin kääntyneet sanoitukset olivat kryptisiä ja monitulkintaisia. Trion yhteissoitto oli hieman haparoivaa, mutta lopputulos kuulosti retrohenkisyydestään huolimatta raikkaalta ja tuoreelta. Vierailevien jäsenten, Superissa soittaneen kosketinsoittaja Okke Komulaisen ja huilisti Poken panos Magion soundiin oli ratkaiseva.

Magion julkaisun jälkeen Liekistä tuli superbändi. Lehto vaihtui Superin ex-rumpali Juha ”Suti” Kulmalaan ja Komulainen liittyi bändin varsinaiseksi jäseneksi. Super-miehet ja uusi tuottaja Jyrki Tuovinen toivat ryhtiä Liekin yhteissoittoon ja ruutia sovituksiin. Kitaristina petranneen Kuuselan musiikkiuran ensimmäinen kymmenvuotiskausi huipentui edeltäjäänsä tummasävyisempään Korppiin. Vuoden 2009 lopulla Sue valitsi sen 2000-luvun seitsemänneksi parhaaksi kotimaiseksi levyksi.

Uusi Liekki-kokoonpano treenasi biisejä huolellisesti ennen siirtymistään vuoden 2003 alussa äänityksiin huippubändien suosimalle Petrax-studiolle. Juuri ennen Liekkiä siellä oli omaa Grandpop-albumiaan viimeistellyt Lemonator. Äänitykset sujuivat Magiota rennommissa tunnelmissa. Korppi kuulostaa siltä, että sen soittamisesta ja laulamisesta on nautittu.

Korpin päätöskappale ja albumin vanhin biisi, koskettimien ja keveän kitaranäppäilyn kannattelema hempeä Valkoinen on enkelten yö on syntynyt jo ennen Liekki-yhtyettä. Jansku oli tarjonnut biisiä Pepe Willbergin levytettäväksi vuonna 1997. Kappale olisi helppo kuvitella myös Karkkiautomaatin viimeisen kokoonpanon esittämäksi.

Ensimmäinen uuden Liekin kappale oli albumin avaus ja yksi kovimmista klassikkobiiseistä, alunperin englanniksi sanoitettu Veit omasi lentoon. Mike Oldfieldin Tubular Bellsistä häpeilemättömästi lainattu hypnoottinen kuvio toimii kauhuelokuvakontekstistaan irroitettuna mainiosti, ja biisin loppupuolella päräyttävät instrumentaaliosuudet seuraavat toinen toistaan hengästyttävällä tahdilla.

Toinen raita Kun kattojen ylle löi (Aurinkoon) on tekstiltään täyttä dadaa, tajunnanvirtaa, johon voi halutessaan yrittää liittää merkityksiä. Kuuselan ääni on vain instrumentti ja sanoitusten järjettömyys saattaa ärsyttää. Imevä groove jaksaa viihdyttää, vaikka biisi ei kuuleman mukaan edes ollut sitä äänitettäessä valmis.

Komulaisen urkujen dominoima En voi auttaa on jälleen klassikkomateriaalia, musiikillisesti kuin David Coverdalen aikainen Deep Purple parhaimmillaan ja funkahtavimmillaan 70-luvun puolivälissä.

Nimikappale kilpailee vahvasti albumin parhaan kappaleen asemasta. Sen työnimi on ollut kuulemma Eppu Normaali, mikä aiheuttaa kiintoisia mielleyhtymiä biisiä kuunnellessa: Cocktail Bar, Pimeyden tango… ”Yötä vasten / myötävastaan / nousi korppi / nousi mustaan”. Karkkiautomaatin ex-kosketinsoittaja Jenni Ropen (joka on suunnitellut Liekin kaikkien albumien kannet) arvoituksellisessa kansikuvassa ei näy korppia.

Ovelasti rytmitetty, nimeltään hämmentävä Luulin, luulen on saanut myöhemmässä Liekin tuotannossa seuraajia; vrt. Loistaa, loistaa (2007) ja Kauan, kauan sitten sekä Seilaan, seilaan (2008). Luulen, luulen, että Liekin soittajat tuntevat tuotantonsa parhaiten biisien työnimillä.

Tikarin painostava, 60-luvun lopun opettavaisten amerikkalaisten b-elokuvien hengessä ”paha” hippitunnelma kuulostaa nyt The Doorsin kosketinsoitinvelho Ray Manzarekin nekrologien äärellä hyvin ajankohtaiselta.

Saattaja jatkaa kuolemanläheisissä, hyytävissä tunnelmissa. Kuuselan falsettiin kiipeävä laulu on Korpin komeinta kuultavaa. Biisi saattaa olla jopa albumin paras.

Suen Noora Isoeskeli kuvaili levyä arviossaan ”tummaksi ja mystiseksi”, jopa ”uinailevaksi”. ”Korppi on lyyrinen kokoelma nykypopparien tuutulauluja. Unettomien öiden troppi olkoonkin tästä eteenpäin kuuman maidon ja pekkasaurien sijaan Korppi” (Sue 5/2003).

Joidenkin mielestä Magio saattaa olla ylittämätön suoritus, toisten mielestä Liekin kokoonpano hitsautui kunnolla yhteen vasta Korpin jälkeen. Liian monet muistelevat kesäkuun 2003 horjuvaa live-esiintymistä Provinssirockin päälavalla. Useimmat lienevät yhtä mieltä siitä, että Rajan piirsin taa (2005) ja sitä seurannut Kalliot leikkaa (2007) olivat hieman liian pitkiä levyjä. Varsinaiseksi läpimurtolevyksi Universal-yhtiössä kaavailtu jälkimmäinen albumi ei sisältänyt hittimateriaalia.

Karkkiautomaatti-yhtyeen koko tuotannon julkaiseminen Kaikilla-kokoelmalla (2006) muistutti Kuuselan fanikuntaa kipeästi siitä, miten freesiltä mies oli aikaisemmassa bändissään kuulostanut.

Ammattimaistuttuaan Liekki hiipui hiillokseksi, eivätkä taiteellisesti kyseenalaiset kokeilut raskaammilla rocksävyillä tuoneet bändille suurempaa yleisöä. Janne Haaviston paluu tuottajanpallille lyhyemmällä ja ”kaupallisemmalla” Hyönteinen-albumilla (2008) osoittautui harha-askeleeksi. Hovituottaja Tuovisen kanssa äänitetty Paimen (2010) oli musiikillinen askel oikeaan suuntaan, mutta sen menestys jäi vaatimattomattomaksi.

Janne Kuuselan musiikkiuran toinen vuosikymmen on ollut ensimmäistä kivisempi, mutta uskon, että hiljaisemman jakson jälkeen mies nousee vielä uransa korkeimmalle huipulle ja tulee vain paranemaan vanhetessaan. Säveltäjänä mies on ylivertainen. Ei-niinkään-raskaan rockin lippua kunnialla liehuttanut Liekki on saanut viime vuosina arvoisiaan seuraajia monista tuoreista folk-lauluntekijöistä ja esimerkiksi Sammal- ja Hiljaiset Kallot -yhtyeistä.

Spinen Ranka-yhtiön oikeudet omistava Universal Music Group on pitänyt huolen siitä, ettei YouTubesta löydy laittomia tahi laillisia latauksia Korppi-albumin materiaalista. Liekin tuotanto löytyy kyllä kokonaisuudessaan Spotifysta tai Deezeristä. Vuoden 2011 alussa Svartin alamerkki Mustat Levyt julkaisi Korpin vinyylinä, ja Liekki soitti klassikkoalbuminsa livenä joillakin keikoilla.

Kuuselan ja akustisen kitaran duetoima kehtolaulu Tuletko niinkuin öinen maa on kirvoittanut huuliltani aikoinaan lukemattomia, harvoin tehottomiksi jääneitä iskurepliikkejä. Ehkäpä tämä albumi ja kuuma sinkkukesä 2013 innostavat uusiin yrityksiin? Korpilla biisi jää lyhyeksi hengähdystauoksi ja välipalaksi ennen albumin huippukappaletta, Liekin suurinta singlehittiä Pienokainen. Lentoteema jatkuu: ”Pois / hei lennä pois”. Poken huiluriffi on rockhistorian upeimpia.

Jari Mäkelä

Kirjoittaja on turkulainen pop-musiikkiaddikti. Tällä palstalla hän raapaisee kymmenen vuoden takaista albumiklassikkoa.

Kommentointi on suljettu.