Michael Schenker

Ongelmilla siunattu

Sue 4/2013

Michael Schenker on päässyt vastoinkäymisten kautta onnelliseen paikkaan.

Olen kirjoittanut elämästäni kirjan. Tein sen 1990-luvun alussa. Se oli hyvin terapeuttista puuhaa. Kirjoittaessa sai käsiteltyä monenlaisia asioita ja purettua paineita.

Te ette ole lukeneet sitä kirjaa, koska sitä ei koskaan julkaistu. Kerron myöhemmin, miksi. Ensin kerron elämästäni.

Olen kitaristi. Kun lapsena aloin kiinnittää huomiota bändeihin, rock oli vielä aika uutta. Tykkäsin kaikista yhtyeistä, joissa oli hyviä kitaransoittajia. Leslie West, Jimmy Page, Jeff Beck, Eric Clapton, Rory Gallagher, Johnny Winter… suosikkisoittajieni lista on tosi pitkä.
Kun isoveljeni Rudolf oli kuudentoista, hän hankki sähkökitaran ja perusti saman tien oman bändin. Yhtyeen nimeksi tuli Scorpions. Minä olin silloin yhdeksän. Veljeni esimerkki innosti minutkin opettelemaan kitaransoittoa. Soittaminen oli minusta hirveän hauskaa. Tykkäsin tosi paljon siitä, kun sain selville, miten joku uusi juttu soitetaan.

Pari vuotta myöhemmin Scorpions osasi soittaa, ja niin osasin minäkin. Menin isän ja äidin kanssa katsomaan veljeni keikkaa, ja Rudolf kavereineen otti minut mukaan lavalle soittamaan pari biisiä. Soitin siis ensimmäisen keikkani 11-vuotiaana Scorpionsissa.
Siinä vaiheessa minulla oli kyllä jo omakin bändi, emme vain olleet ehtineet vielä keikoille. Oli aivan selvää, että elämäntehtäväni oli soittaa. En ollut yhtä kiinnostunut mistään muusta maailmassa.

Kun olin 15, soitin Rudolfin rinnalla Scorpionsissa. Olin mukana bändin ensimmäisellä levyllä Lonesome Crowlla. Levyn tekeminen tuntui uskomattoman suurelta harppaukselta. Veljeni suuri unelma oli, että hänen bändistään tulisi jotakin suurta, tai edes jotakin. Tulihan siitä.

LUOVA IHMINEN

Lonesome Crown ilmestyttyä Scorpions teki kiertueen brittiläisen UFO:n kanssa. UFO halusi minut kitaristikseen, ja niin minä lähdin heidän mukanaan Englantiin. Olin hädin tuskin täysi-ikäinen. Oli mahtavaa päästä asumaan maahan, josta Black Sabbath ja Deep Purple ja Led Zeppelin ja muut hienot bändit tulivat. Maksan edelleen verot Englantiin, vaikka asunkin vähän siellä sun täällä.

Kun liityin UFO:on, en osannut vielä puhua englantia enkä juuri ymmärtänytkään sitä. Mutta soittamaanhan minä menin enkä juttelemaan. Tarkoitan siis, että en ole muutenkaan hirveän puhelias tyyppi. Saattoi olla hyväkin, etten ymmärtänyt kieltä. Ainakin olin käsittävinäni UFO:n rumpalin sanovan, että jos tajuaisin, mitä he minusta puhuvat, suuttuisin.

UFO:ssa me viestimme musiikilla. Olen aina kommunikoinut parhaiten musiikin kautta. Kun puhuttu kieli on poissa pelistä, musiikkiin pystyy keskittymään paremmin. Kieli on pelkkä häiriötekijä musiikin kaltaisessa voimakkaassa kommunikaatiossa. Uskon, että toista voi ymmärtää musiikissa paljon syvemmin kuin puhuessa.

Maineeni kitaristina alkoi kasvaa. Olin ollut UFO:ssa vasta vähän aikaa, kun sain erikoisen puhelun: minua pyydettiin koesoittoon The Rolling Stonesin kitaristiksi. Säikähdin aika tavalla. Soitin isoveljelleni, että mitähän tässä pitäisi tehdä. Olin kuullut Stonesista kaikenlaista enkä ollut yhtään varma, sopisiko se bändi minulle. Loppujen lopuksi päätin, etten mene koko koesoittoon. Rolling Stonesiin liittyminen oli jo ajatuksen tasolla vähän liikaa.

UFO:ssa soittaminen tuntui paljon sopivammalta. Olin siinä bändissä kuutisen vuotta. 1970-luvun lopulla lähdin soolouralle. Perustin oman bändin, jossa sain luoda juuri sellaista musiikkia kuin halusin. Päätin pysyä sillä tiellä, joka tuntui minusta parhaalta.

Vuosien varrella minua pyydettiin myös Ozzy Osbournen bändiin, Deep Purpleen ja Aerosmithiin. Kiusaus liittyä oli aina aikamoinen, mutta sanoin aina itselleni, että Michael, tiedäthän sinä, että et sinä oikeasti halua soittaa niissä bändeissä. En ole ikinä halunnut soittaa muiden biisejä. Olin lähtenyt Scorpionsista ja UFO:sta tehdäkseni enemmän omalta tuntuvaa musiikkia. Halusin olla luova.

70-80-luvulla minua pidettiin kitarajumalana. Minua ihailtiin ja jopa palvottiin. Olin siihen aikaan hyvin ujo ja hauras ihminen, ja sellainen ylistys oli minulle aivan liikaa. En ollut tehnyt mitään sen eteen, että tulisin kitarasankariksi. mutta sellainen minusta tehtiin. Se oli vähän kuin tilaisi hienon täytekakun ja huomaisi, että sen kuorrutus on pahaa. En pitänyt sellaisesta huomiosta yhtään. Halusin vain osata soittaa hyvin.

ONNELLINEN KEHITTYJÄ

Näen elämäni jatkuvana kehityksenä. Suhtaudun soittamiseen kuin löytöretkeen. Saavutan siinä aina jotain uutta. Olen aina pyrkinyt siihen, että jokainen levytykseni on askel johonkin uuteen ja minulle tuntemattomaan. Siksi olen tehnyt sähköisiä levyjä ja akustisia levyjä ja vaikka mitä levyjä. Jokainen levy ja bändi ja projekti on oma lukunsa elämässäni. Olen tehnyt kymmeniä albumeja yli 40 vuoden aikana ja olen nauttinut niistä kaikista.

Koska haluan mennä elämässä eteenpäin, en juuri kuuntele vanhoja levyjäni. Usein ihmiset tulevat kehumaan tiettyjä biisejä. Kaipa niissä on jotakin erityistä, kun niin monet niistä pitävät.

Tiedän, että minusta liikkuu paljon tarinoita ja juoruja. Ihmiset tykkäävät puhua. Erityisesti henkilökohtaisista ongelmistani on puhuttu paljon. On kaikenlaisia tarinoita siitä, millainen tyyppi olen. Sain siitä hyvästä jopa Marshallin 11-palkinnon, joka myönnetään rajun elämäntyylin perusteella. Olen nykyisin paljon paremmassa kunnossa kuin aikana, jona maineeni syntyi.

Joku voisi sanoa, että elämäni on ollut aika kivinen tie. Itse en kutsu kokemiani vastoinkäymisiä ongelmiksi vaan siunauksiksi. Niiden olemassaololle on hyvä syy. Ne opettavat ja tekevät ihmisestä vahvemman.

Elämä on matka, jonka varrella ihmisen kannettavaksi kertyy painolastia. Kukaan ei säästy ikäviltä asioilta ja huonoilta kokemuksilta. Sellainen kuuluu elämään. Mitä virkaa elämällä olisi, ellei se opettaisi meille tärkeitä asioita? Ilman sitä puolta tämä kaikki olisi aivan turhaa. Se, mitä olen menneisyydessä tehnyt, on tuonut minut tähän pisteeseen elämässäni. Olen onnellinen mies. Saan elää hienoa elämää.

Niin, miten sille kirjalleni kävi? No, se valmistui. Ajattelin, että luen sen läpi ja hankin sille sitten kustantajan. Lukiessani tajusin, ettei kenenkään tarvitse tietää niitä asioita. Se teos oli jo tehnyt tehtävänsä. Sen kirjoittaminen auttoi minua käsittelemään kaikkea, mitä minulle on tapahtunut.

Heitin kirjan roskiin.

ARI VÄNTÄNEN

Michael Schenker
Kitaristi ja biisintekijä, s. 10.5.1955, Sarstedt, Saksa
Bändejä: Scorpions, UFO, Michael Schenker Group, McAuley Schenker Group, Michael Schenker Temple of Rock
Ajankohtaista: Michael Schenker konsertoi 25.4. Tampereen Klubilla ja 26.4. Helsingin Virgin Oil Co:ssa. Bändissä ovat Herman Rarebell, Francis Buchholz, Doogie White ja Wayne Findlay. Uusi albumi ilmestyy loppuvuodesta 2013 tai alkuvuodesta 2014.

Kommentointi on suljettu.