CMX

Tosielämän kusimyrsky

Sue 2/2013

CMX:n A.W. Yrjänä puhuu Seitsentahokas-levyn valmistumista ympäröineistä oudoista olosuhteista, zen-mestareista sekä polemiikkia herättäneistä Spotify-kommenteistaan.

Vastikään uudistettu Porvoon Taidetehdas on kuolemanhiljainen. A.W. Yrjänä istuu toisella puolen pöytää kahvikuppi edessään. Avaan keskustelun myöntämällä, etten ennen haastattelun sopimista ollut tietoinen siitä, ettei CMX:n keulahahmo asukaan enää pääkaupunkiseudulla.

– Muutin tähän kaupunkiin yhdeksän vuotta sitten puhtaasti sen takia, että muusikon palkoilla ei osteta Helsingistä asuntoa, jossa voi myös tehdä musiikkia, Yrjänä vastaa.

– En ole mielestäni kuitenkaan porvoolaistunut. Sen sijaan koen, että satun vain asumaan talossa, joka sijaitsee Porvoossa. Täällä nousevat selvästi esille pikkukaupungin hyvät ja huonot puolet. Kunnallinen päättäminen on hyvin pienen piirin käsissä, ja kulttuuripiirien kanssa tekemisissä ollessaan huomaa, että monet ihmiset eivät ehkä näe asioiden olevan laajennettavissa asuinalueensa ulkopuolelle.

A.W. toteaa kuitenkin samaan hengenvetoon myös viihtyvänsä ympäristössään ja käyvänsä Helsingissä entistä vähemmän. Tämä ei ole ihme: Porvoossa asuu taiteilijoita monelta alalta, ja Yrjänä voi käydä lainaamassa naapuristaan maitoa toiselta suomalaisen rockin ikonilta, Herra Ylpöltä. Miksikään maamme pop-Mekaksi kaupunki ei ole silti muuttumassa.

– Tämähän on Suomen noin toiseksi paskin keikkakaupunki, Yrjänä irvailee.

Tympeä zen-mestari

CMX:llä on takanaan pitkä historia, jonka aikana hardcore punkilla aloittanut bändi on tehnyt niin rouhean romanttisia pop-helmiä kuin progressiivisia taide-eepoksiakin. Uusi Seitsentahokas-albumi on täynnä raakoja kitarariffejä ja yllättävänkin suoraviivaisesti rokkaavia kappaleita. Avausraita Valoruumiilla huudetaan ilmoille kryptisiä toteamuksia mielen ja kielen rajoista. Korisevat vokaalit ja täydessä iskussa oleva bändi kuulostavat suorastaan riivatuilta.

– Tämä on meidän parapsykologinen New Age -hippilevymme, Yrjänä sanoo ja kenties huomaa epäilevän ilmeeni.

– Kappaleet eivät ehkä kuulosta kauhean positiivisilta, mutta tuottajamme Rake kuvaili kokonaisuutta osuvasti ”viittä vaille valmiiksi zen-mestariksi”. Kun pohdin, olisiko levyllä pitänyt olla mukana enemmän hellyyttä ja armoa, Rake huomautti, ettei zen-mestarikaan turhia lässytä, vaan lyö kepillä, jos mietiskely ei näytä onnistuvan.

Levy kuulostaa mielestäni raskaalta, paikoin lähes metalliselta. Yrjänä ei ole kommentistani aivan samaa mieltä.

– Seitsentahokkaalla on vähemmän kitarasäröä kuin mitä tuotannossamme on ikinä ollut. Osat on soitettu lähestulkoon AC/DC-tyylisellä kuivilla soundeilla. Olemme viimeiset viisitoista vuotta koristelleet soittoamme, mutta tällä kertaa päädyimme pitkän väittelyn jälkeen siihen, että hyvin harvoissa biiseissä kuullaan yhtä aikaa mitään muuta kuin rummut, basso ja kaksi kitaraa.

Mikäli sana ”raskas” ei onnistu kuvaamaan Seitsentahokasta, löytyy Yrjänän vaimolta, kultuuriyhdistys Lilithin johtajana tunnetulta Kikke Heikkiseltä parempi termi.

– Levyn kuultuaan hänen ensimmäinen kommenttinsa oli: ”no johan kuulostaa tympeältä”. Se oli kehu, A.W. nauraa.

Haastavia aikoja

Yrjänän mukaan Seitsentahokkaan teemat olivat albumin valmistumisen aikana turhankin hyvin läsnä bändin jäsenten elämässä.

– Ufo- ja New Age -aihe lähti käyntiin camp-hengessä, mutta lopulta uppouduimme siihen täysin. Löysimme itsemme vertailemassa kosmisia viestejä alan kirjallisuudesta. Otimme kokeeksi täysin tosissamme kaiken, mitä moderni science fiction -hengellisyys sanoo.

Kosmisilla voimilla vaikutti lopulta olevan sormensa pelissä lähes kaikessa levyyn liittyvässä.

– Ylppö teki levyyn kannen, jossa esiintyy lentävää lautasta muistuttava esine – kuulematta sekuntiakaan itse musiikkia tai tietämättä yhtään, mistä albumissa oli kyse.

Kuvaan tuntui sopivan myös se, että levy oli moneen otteeseen vaarassa jäädä valmistumatta kokonaan poikkeuksellisen ikävän ilmapiirin ja huonon tuurin yhdistelmän vuoksi.

– Meillä oli bändin kanssa aika vaikea vuosi. Riitelimme paljon emmekä itse asiassa puhuneet toisillemme useaan kuukauteen. Janne Halmkrona ei pitänyt yhtään uusista biiseistäni, ja lähti lähestulkoon kävelemään harjoituksista. Minä taas koin olevani jonkinlainen Mozart, joka oli soittanut Salierille teoksiaan, joita tämä ei ymmärtänyt.

– Lisäksi rumpalimme Tuomas Peippo teloi kätensä, minkä vuoksi jouduimme perumaan kaikki viime kesän keikat. Lopulta mies ei edes ehtinyt soittamaan uudella levyllä, ja jouduimme etsimään uutta jäsentä. (Peipon paikalle valikoitui lopulta 51 Koodia -yhtyeestä tunnettu Olli-Matti Wahlström, toim. huom.) Tämän kaiken vuoksi yhden Seitsentahokkaan kappaleen nimi on Kusimyrsky – se kuvasti uusien biisien syntymistä edeltäneitä olosuhteita.

Kusimyrsky oli sattumoisin myös eräs vuoden 2002 Isohaara-levyn monista työnimistä. Yrjänä kertoo kuitenkin törmänneensä sanaan myös aivan äskettäin löydettyään vanhempiensa muuton yhteydessä 16-vuotiaana kirjoittamiaan lyriikoita.

– Sivu tipahti eteeni vihkoja lajitellessani ja siinä luki: ”kohta alkaa kaikkiallinen kusimyrsky”.

Puhdasta sattumaa, vaiko nuoren A.W:n tietämättään esittämä profetia? Mene ja tiedä.

Aikakausien välissä

Viimeiset vuodet on keskusteltu paljon perinteisen albumiformaatin kuolemasta. CMX jos mikä on yhtye, joka on teemalevyillään vahvasti sidoksissa klassiseen ajatukseen siitä, minkälaisia levyjä kunnianhimoisen bändin tulisi tehdä. Olisiko A.W:n ja kumppaneiden edes mahdollista kirjoittaa musiikkia millään muulla tavalla kuin konseptilevyjen muodossa?

– Albumi on minulle kuin elokuva tai romaani. Mikäli julkaisisimme pelkästään sinkkuja, pitäisi niiden kaikkien saavuttaa mahdollisimman paljon kuulijoita oikeuttaakseen olemassaolonsa. Toisin sanoen niiden pitäisi olla hittejä. Silloin olisi vähän niin kuin hommissa mainostoimistossa, jolloin paljon musiikin sävyjä jäisi tekemättä, Yrjänä pohtii.

– Toivottavasti kommentistani käy kuitenkin ilmi se, että arvostan suuresti tekijöitä, jotka pystyvät tiivistetympään ilmaisuun. Minua kuitenkin kiinnostavat enemmän reuna-alueet. Asiat, jotka eivät ole vielä hahmottuneet.

On helppo sanoa CMX:n tasapainoilleen kaupallisuuden ja avantgarden välisellä ohuella nuoralla koko uransa ajan. Bändi on aika ajoin jopa julistanut haluavansa vieraannuttaa yleisönsä jokaisella uudella levyllään. Ailti se lukeutuu Suomen menestyneimpien rockyhtyeiden joukkoon myös levymyynnissä mitattuna.

– Olemme pari kertaa yrittäneet ojentaa kättä laajemmalle yleisölle tekemällä sinkkuja, jotka kelpaisivat radiokanavien sisäänheittäjäihmisille. Ne eivät kuitenkaan aiheuta minkäänlaista reaktiota. Yhtään ainutta uutta kuulijaa ei ole niillä projekteilla saatu, Yrjänä kohauttaa olkapäitään.

Levymyynnistä puheen ollen: Yrjänä kommentoi vuosi sitten CMX:n kotisivuilla Spotify-palvelusta saatuja korvauksia toteamalla, että niillä eivät lyö rahoiksi edes kohtuullisen menestyneet artistit. Toteamus johti lopulta kiivaaseen keskusteluun levymyynnin laskun vaikutuksista kotimaisten artistien mahdollisuuksiin ansaita leipänsä työllään. Yrjänä leimattiin vuoroin joko artistien oikeuksien viimeiseksi vartiotorniksi tai vanhojen aikojen perään haikailevaksi vanhaksi jääräksi.

Esitettiinkö miehen näkemys musiikin digitaalisesta jakelusta turhan yksipuolisessa valossa?

– Kysymyksen esittäjä oletti, että Spotify tekee meistä rikkaita, mikä ei ole totta. Samalla käytän itsekin kyseistä palvelua. Meillä on kotona valtava levyhylly, mutta sinne on tullut uusia yksilöitä viime vuoden aikana tuskin viittä enempää. Maksan Spotifyn käytöstä, mutta tietysti se, kenelle nuo tilitykset todella menevät, on asia erikseen. Mitä enemmän tuonkaltaisella palvelulla on maksullisia käyttäjiä, sitä oikeudenmukaisemmaksi se muuttuu. Kyse ei ole siitä, että ihmisten pitäisi päästä valtioyhtiön johtajatason palkkoihin. Kuitenkin mikäli haluamme, että meillä on tulevaisuudessakin suomalaista musiikkia – myös vaihtoehtoisempaa sellaista – niin kyllä sen käyttämisestä pitää maksaa.

Yrjänä harmittelee, että keskustelu piratismista muuttuu sosiaalisessa mediassa liian helposti pelkäksi keskisormien heilutteluksi, joka ei edistä tilannetta millään tavalla. Toisaalta pitkän linjan rokkari tietää myös, että aiheesta suivaantuminen ei ole millään muotoa uusi ilmiö.

– Olin 90-luvun puolessa välissä Jyrki-ohjelmassa hajottamassa piraattilevyjä moottorisahalla. Jo silloin pyrimme harjoittamaan piratismin vastaista valistusta. Aiheesta puhuminen muuttuu yleensä noin kolmessa sekunnissa lapselliseksi, Yrjänä virnistää.

TUOMAS JALAMO

Seitsentahokas-kiertue:
22/03 Tampere, Pakkahuone
23/03 Jyväskylä, Lutakko
28/03 Mikkeli, Vaakuna
29/03 Lahti, Finlandia-klubi
30/03 Seinäjoki, Rytmikorjaamo
31/03 Helsinki, Virgin Oil
06/04 Hämeenlinna, Verkatehdas
12/04 Joensuu, Kerubi
13/04 Kouvola, House of Rock
26/04 Turku, Klubi

A.W. Yrjänä: lainauksia vuosien varrelta

”Kun säveltäjänero tulee treenikämpälle esittelemään, että mulla olis nyt tämmönen kappale, niin palaute on aina täysin murhaavaa. On parempi suoraan äänittää se kappale studiossa, koska bändille ei kelpaa mikään, mitä mä teen.” Sue 7/2002

”X-Men 2 -elokuvassa sotilaita tapatettiin aika lailla, ja muutama virkatehtävissä oleva poliisi käristettiin ohimennen hengiltä, mutta sillähän ei ole mitään tekemistä moraalisuuden tai sen puutteen kanssa. Se on ammatinvalintakysymys.” Sue 5/2003

”Me oltiin pohjanmaalaisessa motellissa, jossa haisi tupakka ja paistinrasva, eikä siellä ollut edes sänkyjä – ja meidän levy oli sentään listaykkösenä. Että tervetuloa alalle vaan, tytöt!” Sue 11/2004

”Visioin taulua, jossa olisi Aatami ja Eeva sen kuuluisan omenan kimpussa, mutta taustalla käärme menisi kauhuissaan karkuun.” Sue 11/2005

Kommentointi on suljettu.