Tero-Petri

Korvaamattomat

(Plastic Passion)

8Vuosina 1994-2004 toimineessa turkulaisessa Limonadi Elohopea -kulttiyhtyeessä kannuksensa ansainnut laulaja-kitaristi Tero-Petri Suovanen on soolourallaan ehtinyt jo kolmanteen albumiinsa. Jos aiemmat soololevyt ovat menneet ohitse, kannattaa viimeistään nyt tehdä asiaan korjaus. Korvaamattomat on Tero-Petrin soololevytyksistä nimittäin toistaiseksi kypsin ja kiinnostavin.

Tyylitajua ja hyvää harkintakykyä osoittavat läpeensä rikas musikaalinen instrumentaatio ja sovitukset saavat levyn soljumaan miellyttävän kevyesti ja vaivattomasti. Tässä tapauksessa helposti kuunneltava ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin helposti unohdettava. Ainoastaan lyhyt levynavaaja Ajatuskupla ja Itkuässä tuntuvat täytemateriaalilta.

Hyviä tekstinpätkiä ja kiintoisia ajatuksia viljellään viljalti. Räikeä villi äijä -kappaleessa eksistentiaalisessa ahdistuksessa painiskeleva mies pohtii elämäänsä (”Mikä oma ääni on? / Mikä se näistä on? / Mä muutan puhetapaa koko ajan”). Klassikon potentiaalia pursuavassa nimikappaleessa arvostetaan läheisten ihmisten tärkeyttä (”Korvaamattomat, pienet hetket tuntuu / Ne muistan iholla koko ajan / Niistä mun ilo aiheutuu / Korvaamattomat, niistä silmät kostuu / Kodissaan törmää kultavarastoon / kun silmät avautuu”).

Tero-Petrin erikoinen lauluääni ja sanojen tavutus saattaa hämätä joitakin ihmisiä, mutta ensijärkytyksen jälkeen siihen ei voi olla koukuttumatta. Perheellisyys, arkipäiväisyys ja aikuisuus eivät nyky-yhteiskunnassa ole monen mielestä sanoituksellisia valttikorttjeja, mutta Tero-Petri kääntää tämänkin edukseen vahvalla omaperäisyydellään.

Mikko Toiviainen

Kommentointi on suljettu.