Janne Laurila ja Tuhlaajapojat

s/t

(Lumpeela Julkaisut)

9Kuten kokoonpanon nimestä voi päätellä, on Janne Laurila uutukaisellaan kerännyt ympärilleen bändin. Keikoiltakin tutuista tamperelaisista soittokavereista koostuva kolmikko esiintyy levyllä lähinnä taustabändin ominaisuudessa. Biisit on toki sovitettu yhteisvoimin, mutta sävellykset ja sanoitukset tulevat edelleen poikkeuksetta Laurilan kynästä. Soundillisesti Tuhlaajapojilla on kuitenkin paljon annettavaa levylle.

Jo edelliseltä Kultaisia pisteitä -albumilta välittyi vahvana Laurilan kyky kirjoittaa kevyttä musiikkia raskaistakin aiheista. Rahaa ei ole ja rakkauskin hiipuu hiljalleen, mutta Laurila ei silti sorru suomalaiseen mollijollotteluun vaan tekee näistäkin lähtökohdista ylvästä ja nostattavaa pop-musiikkia. Gösta Sundqvistin perintö kuuluu levyllä vahvana, joskaan ei musiikillisessa mielessä. Musiikillisesti ollaan lähempänä 50-lukuisen amerikkalaisen surfpohjaisen kitarapopin ja siitä ammentavan Agents/Sorsakoski-koulukunnan ja toisaalta modernin suomirockin välimuotoa. Hiusrasvaa ei ole säästelty ja kitarassa on reilusti twangia, kuten arvata saattaa, kun kitaristina on Tuomas Luukkonen. Keikoilla jo pitkään kuullut Jos sä löydät toisen ja Kyynaamat ovat ensi kuulemalla levyn hittiraidat, mutta se johtunee pelkästään siitä, että ne ovat tuttuja entuudestaan. Pidemmässä kuuntelussa levyltä löytyy lukuisia muitakin pophelmiä.

Tuhlaajapoikien kanssa Laurila asettuu vaivatta samaan jatkumoon kuin Samae Koskinen soololevyillään tai Jukka Salminen bändinsä kanssa. Suomenkielistä rockia, jossa on tavallista enemmän substanssia ja jonka toivoisi soivan radiossa tyhjyyttään kolisevan ja euronkuvat silmissä tehdyn tositeevee-tusinapopin sijasta.

Tomi Tuominen

Kommentointi on suljettu.