Ruudolf

Rapin asfalttisoturi

Sue 1/2013

Ruudolf uskoo, että musiikilla voi vaikuttaa. Hyvässä ja pahassa.

Kai mä olen helsinkiläinen. Mä olen asunut täällä niin pitkään kuin muistan. Olen myös syntynyt täällä.

Mun lapsuudenkoti oli Itäkeskuksessa. Isä ja äiti erosivat, ja sen jälkeen me asusteltiin mutsin kanssa kahdestaan. Isää näin viikonloppuisin. Kun mä olin kymmenen, faija muutti Jenkkeihin. Se oli aika rankka kokemus lapselle, mutta me pidettiin kyllä yhteyttä.

Mä sain ensimmäisen rap-cd:n, kun olin käymässä isän luona Amerikassa. Olin silloin 11-vuotias. Sitä ennen musa ei ollut erityisen suuri osa mun elämääni. En tiennyt kauheasti mitään bändejä. Joku Michael Jackson varmaan oli tuttu, mutta siinäpä se.

Aika turhaa on jossitella, että olisinko mä kiinnostunut tästä musasta tai alkanut tehdä räppiä ilman sitä reissua ja levyä. Ei sitä voi tietää. Suomessa räppiä kuunneltiin ja tehtiin tietysti vähemmän kuin nykyään, mutta kyllä sitä täälläkin kuitenkin oli. Sen mä tiedän, että rap tuntui musta heti tosi luonnolliselta. Luultavasti mä olisin alkanut kuunnella sitä Suomessakin ennemmin tai myöhemmin.

Jenkeistä ostettu räppi-cd sai mut kirjoittamaan omia riimejä. En tiedä, miksi siinä niin kävi, mutta se juttu vain tarttui muhun. Kirjoitin ensin englanniksi muiden riimejä mukaillen. Ajan mittaan aloin kirjoittaa omia juttujani. Siihen aikaan tekstiä tuli paljon. En muista, miltä kirjoittaminen tuntui silloin, mutta ainakaan nykyään en pidä tekstin tekemistä helppona. Ehkä nuorempana filtteri oli löysempi, ja silloin myös intoa tehdä riimejä oli tosi paljon.

Ei ole mitään väliä, onko se helppoa vai ei, jos tekee mieli.

MUUSIKKO JA VAIKUTTAJA

Mun ekat julkaisut oli vuonna 1999 ilmestyneet kaksi kasettia, englanninkielinen Prospective Poetry ja instrumentaalinen Untitled. Seuraavana vuonna mä tein jo suomenkielistä räppiä Kesäiset äpärät- ja Vähäiset äänet -bändeissä ja vähän myöhemmin soolona. Ensimmäinen soolo Ruudolf-nimellä tuli 2003, sitä ennen olin Rääväsuu. Uusin soololevy Asfalttisoturin viimeinen hidas tuli 2010.

Muusikkona mä olen sekä artisti että tuottaja. Haluan olla molempia, koska tykkään esiintymisestä ja studiossa tekemisestä. Tykkään musiikin tekemisestä ylipäätään. Huhuista huolimatta en tiedä, koska seuraava soololevy ilmestyy. Mutta mä teen omaa musaa koko ajan. Mitä siitä tulee? Ei mitään hajuu.

Mä luulen, että me aletaan pian tehdä Karri Koiran seuraavaa levyä. Se masiina ei käy vielä täysillä, mutta kohta alkaa käydä. Mähän olin K.O.I.R.A.-levyllä vastaava tuottaja. Hieno titteli, mitä ikinä tarkoittaakaan. Mun käsittääkseni mä olin mukana siinä projektissa pitämässä huolta siitä, että musa kuulostaa hyvältä.

Karrin musa on Karrin musaa, mutta mun oma musa tulee olemaan enemmän räppiä kuin se. Ei kovin kaukana siitä mitä mä olen tähän asti tehnyt.

Mulla ei ole mitään yhtä sanomaa. Mä kirjoitan omasta elämästäni ja itsestäni. Musiikki tulee sydämestä ja kai se heijastelee tekijänsä perusvirettä. Teen mieluiten positiivista musaa, joka piristää ihmisiä. Se on terveellisempää kuin negatiivinen musa, jonka tahdissa vain masentuu entisestään ja alkaa vatvoa murheitaan. Ehkä se on poikkeuksellista tässä genressä, tai ainakin suurin osa räppäreistä kirjoittaa negatiivisista aiheista. Mun mielestäni on sääli, ettei lahjakkaat muusikot löydä itsestään mitään parempaa annettavaa faneilleen. Negatiivinen aihe ei ole se ongelma vaan se, miten sitä katsoo. Siitä voi puhua optimistisesti tai pessimistisesti. Voi antaa toivoa tai masentaa.

Mä uskon, että musa ja taide yleensä vaikuttaa ihmisiin tosi paljon. Se taas tuo artistille vastuuta. Tekijän pitää tietää mitä tekee, hallita se juttu. Silloin musiikilla voi saada aikaan paljon hyvää. Jos muusikko ei ymmärrä vastuutaan musiikin tekijänä, se voi olla haitallista kuulijoille.

Ihmisiin vaikuttaminen kiinnostaa mua, totta kai – olenhan mä muusikko. Yksi laulu voi muuttaa ihmisten elämiä paljon enemmän kuin monet poliitikot yhteensä. Musiikki luo elämäntapoja ja elämänfilosofioita ja auttaa ihmisiä löytämään se, miten on hyvä elää. Musa auttaa suhtautumaan elämään.

Musiikki on vaikuttamista, mutta politiikka ja vaikuttaminen ovat kaksi eri asiaa. Siksi mä en ole kiinnostunut politiikasta.

ITSEOPPINUT USKOVA MIES

En tee musan lisäksi muita töitä, en ole tehnyt enää aikoihin. Tai siis olenhan mä täysipäiväinen asfalttisoturi. Siinä riittää loppuiäksi tekemistä. Mutta se tavallaan liittyy musan tekemiseen.

Teen vaikka mitä muutakin kuin musaa. Tykkään urheilla, olen harrastanut vapaaottelua. Tykkään pelata Playstationia. Tykkään leikkiä sotaa metsässä muovikuula-aseilla. Kaikenlaiset pikkupoikahommat on mukavia. Mä siis tykkään leikkiä. Mulla on myös perhe, johon kuuluu lisäkseni vaimo.

Niin kuin monet tietääkin, mä olen uskossa. Uskoon tuleminen oli sekä pitkä prosessi että yhtäkkinen kokemus. Mä olen uskonut Jumalan olemassaoloon lapsesta saakka. Isä oli uskossa ja kertoi mulle sellaisista asioista, kun olin nuori. Me käytiin sen kanssa kirkossa. Eikä mutsikaan mikään ateisti ollut.

Kun olin 18-vuotias, usko realisoitui kertaheitolla. Se muuttui sellaiseksi, miltä se näyttää tänä päivänä mun elämässäni. Usko on osa mua niin kuin vaikka kansallisuus on osa ihmistä. Jotain suomalaista ei ehkä kiinnosta saunominen mutta se on silti suomalainen. Sama juttu on uskon kanssa. Vaikka kaikki pienet ulkoiset tunnusmerkit eivät näkyisikään, se on kokonaisvaltainen juttu.

En mä tiedä, miten ihmiset suhtautuu siihen, että mä olen uskossa. Ei ainakaan suoraan sano, että ”sä oot pelle mun mielestä”. Kaikki on tosi positiivisia ainakin päin naamaa.

Mä olen koulutukseltani kaksinkertainen rapin suomenmestari. Se on ainoa diplomi, jolla on mulle mitään väliä. Kaikki muut tutkinnot voi heittää roskiin. Mä puhun nyt siis itsestäni ja omasta elämästäni. Totta kai koulutuksella on muiden elämässä väliä.

Olenhan mäkin tavallaan kouluttanut itseni muusikoksi. Mä olen itseoppinut. Elämänkoulua on käyty.

ARI VÄNTÄNEN

RUUDOLF
Rudy Frans Juhani Kulmala
s. 1983 / asuu Helsingissä / perhe: vaimo
Rap-artisti, tuottaja, levyttänyt soolona ja yhtyeissä Vähäiset äänet, Rivot rakit ja Kesäiset äpärät.
Muuta: Doupeimmat Jumala seivaa -sooloalbumi oli Suen Vuoden levyt -listan kotimaisessa kärjessä vuonna 2004.
Ajankohtaista: paljon keikkoja keväällä, mm. 19.1. Helsingin Korjaamo, 25.1, Oulun 45 Special, 8.2. Mikkelin Vaakuna.

Kommentointi on suljettu.