Joska

Kahden vaiheilla

(Sumuinen gorilla)

8 Olin kuvitellut, että hankalasta nimestään kärsivä mutta mainiota uutta suomirockia työstävä Suomen karvapääkuninkaat 1968 -trio on täysin laulaja-kitaristinsa Mikon bändi. Kun käsillä on rumpali Joskan soololevy, huomaan, että kovaa biisinkirjoitustalenttia löytyy muiltakin jäseniltä.

Siinä missä Karvikset kuulostaa oudolla tavalla J. Karjalaisen soittamalta suomenkieliseltä grungelta, on Joskan debyytti kevyesti progressiivista ja psykedeelistä tunnelmointia, joka tuo mieleen monia suosikkejani suomirockin historiasta. Levyllä kuuluvat Love Recordsin 70-lukuiset kaiut, ja Joskan lakoninen ja jopa monotoninen tapa laulaa tuo mieleen 90-luvun alulla aloittaneen Absoluuttisen Nollapisteen vokalistin Tommi Liimatan. Joskan sanoitukset eivät yllä Liimatan nerokkaan tajunnanvirran tasolle, mutta moni biisi tuo haikeilla melodioillaan ja tunnelmallaan mieleen Rarmos Ybrehtarin, yhden oman ikisuosikkini Nollapisteen laajasta tuotannosta.

Lähes kokonaan yksin soitettu, äänitetty ja tuotettu albumi on todella vahva taidonnäyte kohtalaisen nuorelta Joskalta. Levyssä kiusaa sen yksisilmäinen kitaratyöskentely. Kappaleet rakentuvat poikkeuksetta jonkinlaisen valkoisen miehen löysän funk-kitaroinnin ympärille, mikä alkaa muutaman biisin jälkeen puuduttaa. Lyyrikkona Joska jää jälkeen Karvapääkuninkaitten oivaltavista ja kantaa ottavista teksteistä, mutta Kahden vaiheilla osoittaa silti, että yhteen bändiin on pakkautunut poikkeuksellisen paljon lahjakkuutta.

Tomi Tuominen

Kommentointi on suljettu.