Tyytyväinen nostalgia-akti

Murheenlaaksolta on turha odottaa uutta musiikkia.

Mana Manan kulttilevyt Totuus palaa ja Murheen laakso ovat saaneet kesän mittaan uuden elämän, kun turkulainen Svart Records julkaisi ne uusintapainoksina vinyylinä. Mana Mana -kitaristi Arto ”Otra” Romppanen on innoissaan kulttiklassikoiden uudesta tulemisesta juuri 33-kierroksisina.

– Vinyyli on mukava formaatti. Kansitaide pääsee oikeuksiinsa ja vinyyliä kuunnellessa joutuu keskittymään musiikkiin vähän enemmän, kun pitää käännellä levyä 20 minuutin välein.
Myös Mana Manan raunioille bändin johtohahmon Jouni Mömmön kuoleman jälkeen kasattu Murheenlaakso aktivoituu ennennäkemättömällä voimalla uudelleenjulkaisujen myötä. Kesän keikkakalenterissa on bändin harvan keikkailutahdin huomioiden suorastaan ruuhkaista. Romppasen mukaan Murheenlaakson heinä-elokuulle ajoittuva seitsemän keikan mittainen kiertue johtuu pitkälti uusintajulkaisuista.
– Tuskin näinkään aktiiviselle ”kiertueelle” oltaisiin lähdetty, jos levyt eivät olisi ajankohtaisia. Nyt aika oli sopiva keikkojen tekemiseen. Kesä on kyllä sinänsä looginen aika keikkailla, koska soittajat ovat hieman helpommin saatavilla. Mehän emme käytännössä koskaan saa koko bändiä kerralla treeneihinkään, kun kaikilla on muita menoja. Toki ei me muutenkaan kovin paljon treenata, kitaristi toteaa.
Murheenlaakso on koko olemassaolonsa ajan keikkaillut säästeliäästi korkeintaan parin keikan vuositahdilla. Otran mukaan vähäinen keikkailu on kokoonpanolle suorastaan elinehto.
– Ei tässä koko touhussa olisi mitään järkeä, jos tekisi 50 keikkaa vuodessa. Todennäköisesti kyllästyisin hommaan täydellisesti jo parinkymmenen keikan jälkeen. Kun tekee vähemmän keikkoja, homma pysyy tuoreena. Silloin siitä on iloa sekä meille että toivottavasti myös yleisölle.
Vuosien mittaan Mana Manankin nimen elvyttämisestä on tullut kyselyjä. Bändi kuitenkin henkilöityi niin vahvasti Mömmöön, ettei Mana Manan nimen käyttämisessä olisi järkeä. Yli kymmenen vuotta sitten virallisen jäähyväiskeikkansa soittanut Mana Mana pysyköön haudassaan.
Myös Murheenlaaksoa on kosiskeltu tasaisin väliajoin tiiviimpään keikkailuun, mutta Romppanen arvelee, ettei tiiviimpi keikkatahti ainakaan Murheenlaakson konseptilla olisi kenenkään kannalta järkevä ratkaisu.
– En usko, että meille olisi kysyntää kauheasti nykyistä keikkatahtia kiivaampaan menoon. Koska musiikki perustuu niin selvästi Jounin tekemälle materiaalille, se on aika nopeasti läpikäyty.
Vähäisestä keikkamäärästä huolimatta tai juuri siitä johtuen Murheenlaakson keikkasuosio on pysynyt tasaisena. Kulttibändi onkin löytänyt yleisöä kaikenikäisistä.
– Jo yli 20 vuotta sitten Mana Manan kanssa ihmeteltiin sitä yleisöpohjan laajuutta. Keikoilla kävi väkeä 18-vuotiaista pitkälle yli 50-vuotiaisiin. Viime vuosinakin vanhempia ihmisiä on näkynyt, vaikka nuoriakin on ollut keikoilla. Jounin kuolemasta on 20 vuotta, ehkä ne silloin 50-vuotiaat käy edelleen keikoilla, Otra heittää.
Miehen mukaan Murheenlaaksolta on silloin tällöin kyselty aivan uuden materiaalinkin perään. Murheenlaakso on kuitenkin selvästi nostalgiabändi ja aikoo jatkossakin pysyä sellaisena.
– Meillä ei ole kipinää uuden materiaalin tekoon Murheenlaakson puitteissa. Ollaan oltu ihan tyytyväisiä olemassa olevaan materiaaliin. Se on ollut jotenkin alusta asti selvää, että pitäydytään Jounin tekemässä musiikissa ja kunnioitetaan sillä tavalla hänen muistoaan, Romppanen linjaa.
1991 kuolleen Mömmön elinaikana Mana Mana julkaisi vain yhden levyn. Toinen levy Murheen laakso ilmestyi lähes kymmenen vuotta Mömmön kuoleman jälkeen.
– Kun viimeisiä kertoja Jounin kanssa nähtiin, puhuttiin toisen levyn tekemisestä. Siksi oli tavallaan helppoa ryhtyä tekemään Murheen laakso -levyä, mutta käynnistyminen vei aikaa. Olosuhteista johtuen levyn tekeminen ei tietenkään ollut helppo prosessi. Biisit olivat kuitenkin suurin piirtein olemassa, joten tiesi kyllä, mitä on tekemässä, mutta vuosien projekti siitä silti muodostui, Otra muistelee.

Pe 27.7. Indie-iltamat, Klubi, Turku

Kommentointi on suljettu.