8Positiivinen viidakkorumpu on pärissyt pari vuotta sitten perustetusta helsinkiläisestä The Splits -bändistä jo tovin. Puoli vuotta sitten ilmestynyt seiskatuumainen single Ghosts oli ajatonta powerpoppia. Raisu keikkapresentaatio on asettanut debyyttialbumille kovia odotuksia, joita yhtye nyt lunastaa. Saksalaisen garagepunk-levymerkin julkaiseman levyn tuotantojälki kuulostaa tyylitajuiselta ja tunnelmalliselta.
Kun lofi-kitaraskenen Dum Dum Girlsin ja Best Coastin ylisöpöstely ja kukkuralusikoilla sokeroitu latte ällöttävät, on The Splits -kitaristien Kiti Elorannan ja Helena Lundahlin ärhäkkä stemmalaulu karjahteluineen kuin valtimoon piikitetty espressoruiske. Pääasiassa Elorannan kynäilemät biisit ovat napakoita ja melodisia. Primitiivinen soitto nojaa riittävästi oikeaan suuntaan. Esimerkiksi The Black Lipsin irtonaisuuteen ja koukkuihin ei vielä ylletä; livenä The Splits on jo petrannut albumin äänitysten jälkeen.
Muutaman tunnin nonstop-kuuntelun jälkeen singlebiisien oheen kohoavat suosikeiksi etenkin It Makes Me Sick -tunnelmointi ja nopeasti tikkaava Stroke. Action on thestoogesmainen tylsistymisen kuvaus garagepunk-genren perinteikkäässä ”haluan toimintaa” -hengessä. Albumin paras biisi on kuitenkin hyytävä No Fear, joka nostaa munakarvatkin pystyyn. Ei pelota, eihän?
