ONNEA JA VAHINKOJA

Garagepunkia veivaavalla The Splitsilla on ollut onni mukana.

Eletään kesää 2010, ja kaksi neitokaista haluaa laittaa bändin pystyyn. Laulaja-kitaristi Kiti Eloranta ja basisti Maiju Himberg alkavat treenata yhdessä. Hieman myöhemmin mukaan liittyy rumpali Aiju Salminen. Viimeiseksi poppooseen liittyy tukholmalaisella Whole Lotta Midsommar -festivaalilla tavattu kitaristi-laulaja Helena Lundahl. Yhtyeen nimeksi tulee The Splits.

Nelikolla oli ollut halu soittamiseen jo pitkään, mutta sopivaa soittoporukkaa ei ollut löytynyt.
– En ollut ajatellutkaan, että tätä voi tehdä itse. Tavallaan se oli vitsi, kun sanoin aikovani laittaa bändin pystyyn. Olin jo pidemmän aikaa miettinyt että haluaisin, muttei ollut vaan mitään aavistusta kenen kanssa. Sitten kun sanoin ajatuksen ääneen, se tapahtuikin jollain tasolla saman tien, Eloranta sanoo.
– En usko, että kenelläkään meistä oli ajatusta siitä, että yrittäisimme tehdä tietynkuuloista musiikkia. Siitä vain alkoi tulla sellaista, Lundahl kertoo.
– Jokainen on tehnyt oman soittimensa osuudet sellaiseksi kuin on halunnut, Himberg jatkaa.
Kesällä 2012 The Splitsin nimeä kantavan debyytti-LP:n julkaisee saksalainen P. Trash Records, yhtye soittaa muun muassa Ilosaarirockissa, Flowssa, Indie-Iltamat -festivaalilla ja bändiä kehutaan laajalti.
Levytyssopimuksen bändi sai lähes sattumalta. Yhtyeen kaveri oli lähettänyt lupaa kysymättä biisejä saksalaiselle levy-yhtiölle ennen kuin bändi oli ehtinyt edes soittaa yhtään keikkaa. Yhtiö innostui kappaleista ja halusi julkaista niitä.
Nelikko on bändinsä kehityksestä syystäkin sekä ihmeissään että iloissaan.
– Hieman epäuskoisesti siihen suhtautuu, Eloranta tuumaa.
– Jos joku olisi vuosi sitten sanonut, mitä kaikkea tulee tapahtumaan, en olisi uskonut, Lundahl kertoo ja muut nyökyttelevät vieressä.
– Sen lisäksi, että meillä on käynyt hyvä säkä, kaverimme ovat auttaneet meitä äänityksissä ja muissa asioissa, Salminen kiittelee.
Yhtyeen debyytti-LP ilmestyy heinäkuussa. Nelikko odottaa jännityksellä, miten se otetaan vastaan.
– On mukavaa päästä kuuntelemaan, miltä kuulostamme. Siitä on pitkä aika, kun levy tehtiin, Eloranta sanoo.
– Jo se on niin siistiä, kun levyä on tilattu ennakkoon, Himberg iloitsee.
Levyn kokonaisuuden miettimiseen The Splits käytti kavereidensa apua. He kokosivat ikään kuin esiraadin, jolta pyysivät mielipidettä.
– Se ei kuitenkaan loppujen lopuksi vaikuttanut, vaan valitsimme levylle ne biisit, jotka itse halusimme, Salminen sanoo.
– Kysyimme kavereita raatiin siksi, että jos heillä olisi tullut jotain erityisjuttuja mieleen, Lundahl kertoo.
– Mutta ei niillä mitään tullut mieleen, Salminen huomauttaa.
Lyhyen olemassaolonsa aikana The Splits on ehtinyt soittaa jo Ruotsissa. Lisää ulkomaan keikkoja on tulossa, kun yhtye matkaa elokuussa Italiaan. Juhannuksena bändi oli soittamassa Whole Lotta Midsommar -festivaalilla Tukholmassa Södermalmin rannassa.
– Olemme aiemmin olleet siellä siviilihenkilöinä, oli kivaa olla siellä soittamassa. Jossain vaiheessa huomasi, että se laiva huojui. Oli tosi outoa soittaa, kun on tottunut soittamaan stabiileissa olosuhteissa. Siellä oli jotenkin erikoisen tuntuista, Salminen sanoo.
The Splitsin ensimmäiset kaksi vuotta ovat menneet huimaa vauhtia eteenpäin ilman suunnitelmia ja sama meininki jatkuu. Kun kysyn, missä bändi näkee itsensä viiden vuoden päästä, on nelikolla antaa vaatimattomia näkymiä.
– Soitellaan varmaan vieläkin, ainakin omaksi huviksi, Himberg sanoo.
– Olemme ehkä oppineet jotain uutta…, Eloranta lisää.
– …muttei liikaa, ettei homma mene progeksi, Salminen jatkaa lauseen loppuun.

pe 27.7. Indie-iltamat, Klubi, Turku

Kommentointi on suljettu.