8Neljänteen soololevyynsä ehtinyt Laineen Kasperi tutkailee ajan yhteiskunnallisia ilmiöitä vasemmalle kallistuneena punaisten lasiensa takaa. Mikään ei siis ole muuttunut sitten viime näkemän.
Pako-Laisella Laine pysyy kuitenkin aiempaa paremmin fokuksessa. Toisin sanoen huonoja biisejä on mahtunut mukaan aiempaa vähemmän, mikä on pelkästään positiivista.
Laineen Kasperi on jo aiemmin osoittanut kuuluvansa tekstittäjänä kotimaisen hiphopin ehdottomaan eliittiin. Tekstin juoksutus ja riimien käyttö on aidosti oivaltavaa. Toisinaan Laine taiteilee hiuksen hienolla rajalla kaatuuko sanoilla kikkailu omaan näppäryyteensä kuten presidenttivaalipäivän tuntoja heijastelevassa Blaa blaa blaassa. ”Meen ja meinaan äänestää numero blaata, mutta sitä ennen yhden kevytblaan blaadaan”. Laine selviää koitoksesta kuitenkin tällä kertaa hyvin.
Sana on hallussa vanhaan malliin, mutta kuten ennenkin, levyn heikointa osastoa ovat taustat, joista ei paljon jää käteen. Biitit ovat turhan monotonisia ja soundi puuroutuu korvissa, mikä osaltaan latistaa kuuntelunautintoa.
Laineen uran neljäs soolo on parasta Kasperia tähän asti. Aivan tusinaa biisiä flow ei vielä kestä. Oikeastaan ensimmäistä kertaa Laineen uralla koko levy on kuitenkin skenen keskiarvon yläpuolella. Helmiäkin on yli puolet levystä.
Ilkka Lappi
