KAMERA KÄY!

Yournalist kuvasi videon Horror And Terror -levynsä Fast Lane -biisiin. Making of -dokumentista vastaa Sue.

Autot saapuvat kaksi tuntia myöhässä. Ne ovat henkilöautoja ja niitä on kaksi, kumpikin kattoon saakka täynnä ihmisiä ja kalustoa. Kummankin perä laahaa maata, tavara painaa maavaran minimiin. Kello on kymmenen aamulla, paikka on Rusko, ja Yournalistin Fast Lane -videon kuvausten on määrä alkaa.

Kuvausryhmä ja bändi nousevat autoista ja alkavat purkaa lastia. Lokasuoja nousee renkaan päältä. Kaikilla on kiire. Enhän minäkään tänne kahdeksaksi jaksanut vääntäytyä, mutta koska nyt satuin olemaan vain vähän ennen muita paikalla eivätkä nämä sitä tiedä, kättelen tulijoita kuin mies, joka on aina ajoissa.
– Oli logistisia ongelmia eli säätöä tavaroiden kanssa, sanoo videon ohjaaja ja Yournalistin rumpali Mikko M. Koskinen kantaessaan johtokelaa. – Sitä paitsi meillä oli eilen Cosmic Comic Cafessa akustinen keikka, ja DJ-meiningit vielä päälle. Tuli oltua liikenteessä kolmeen tai neljään.
Ehkäpä siksi basisti Santeri Ruohonen näyttää jopa bändikavereitaan uupuneemmalta, joskin hilpeältä.
– Santeri tuli suoraan jatkoilta, Mikko nauraa. – Eikä se edellisenäkään yönä kovin paljon nukkunut. Santerihan sanookin, että eniten vituttaa se, että on koko ajan niin siistiä, ettei malta nukkua.
Nyt ei ole aikaa torkuille. Kun alku myöhästyy, kaikki myöhästyy, ja sitten tulee kiire. Kuvausryhmä käy töihin välittömästi. Katsotaan paikkoja, pystytetään kameranjalkoja, asennetaan laitteita, harpotaan autoille ja takaisin, kysellään ja huudahdellaan. Kuormasta löytyy jopa pallogrilli.
– Grilli pitäisi sommitella kameran eteen tuottamaan kuumuudesta väreilevää ilmaa, Mikko kertoo. – Sellainen luo aitoa aavikkotunnelmaa. Toinen huima idea on, että kun tulee ruokatunti, grillissä paistetaan makkaraa.
Ruokatunti? Se kyllä sopisi.

POIKKI!

Aluksi kuvataan soittokuvat. Yournalist-kolmikko vaihtaa ylleen cowboy-asut. Kun soittajat painavat stetsonit päähänsä, he alkavat muistuttaa yksiulotteista Village Peoplea.
– Kun me suunniteltiin tätä videota, Oskari (Ruohonen, laulaja-kitaristi) ehdotti, että tehdään sellainen, jossa silitetään hevosia, Mikko kertoo. – Se oli pitkään videon ainoa punainen lanka. Jossain vaiheessa alkoi kuitenkin mietityttää, että voikohan pelkän silittämisen katselu olla jonkun mielestä tylsää. Niinpä me kirjoitettiin varalta pieni länkkäritarina.
– Karjapaimenvaatetushan meillä on, mutta lähinnä me silti esitetään omia typeriä itsejämme. Roolisuoritukset ovat sitä samaa sekoilua, jota keikoilla käyvä yleisö jo osaa meiltä odottaa.
Ensin soittimensa kanssa kameralle elehtii Santeri, sitten hänen veljensä Oskari. Kamera käy – poikki – kamera käy taas, vaihdetaan kulmaa ja asentoa. Viimeisenä kuvattavaksi pääsee ohjaaja Mikko itse. Hän on teipannut pellit ja löysännyt kalvot, jotta rumpujen jyske ja räiske ei piinaisi kuvausryhmää tai ympäröivää luontoa.
Se ei auta. Kun Fast Lane alkaa soida ja Mikko lyö rumpuja, metsässä näkyy liikettä. Kuvauspaikalle astelee naapuri, joka kertoo, ettei paukutus kuulosta mukavalta. Apulaisohjaaja Outi Hartikainen menee keskustelemaan. Hetken päästä paikallinen palaa metsän kautta kotiinsa, ja Mikko puistelee päätään nolona.
– Me käytiin etukäteen tsekkaamassa kuvauspaikka. Ei tullut mieleenkään, että täällä asuisi joku. Onneksi sattui olemaan tuollainen ystävällinen ihminen, joka ymmärtää tilanteen.
Kuvaukset voivat jatkua. Mikon rummutuskuvien jälkeen kuvataan vielä koko bändiä soittamassa yhdessä. Kuvataan myös Annukkaa, tamperelaista laulajatarta, joka laulaa Fast Lanessa ja pääsee siksi mukaan biisin videoonkin.
Kun soittokuvat on saatu purkkiin, on kulunut jo tunteja. Leuto kesäkuun aamu on kääntynyt todella kuumaksi päiväksi.

ACTION!

Ratsastuskeskuksen väki taluttaa paikalle ponin ja hevosen. Eläimet ovat kilttejä, ne ovat tottuneet vieraisiin ihmisiin. Tukat silmillään ne jäystävät ruohoa kuin purkkaa. Ihan kuin Hollywood-tähtöset.
Hevoset silmäilevät kolmea karjapaimenta tuimasti. Ne ovat hakeneet silitettävän hevosen roolia, mutta nyt niitä satuloidaan. Se on kai vähän sama kuin jos ihmisnäyttelijä pyrkisi romanttiseen komediaan ja joutuisi action-leffaan.
Eläinten hoitajat pitävät Yournalistille lyhytkurssin siitä, kuinka hevosia käsitellään. Hevonen on Oskarin ratsu, Mikko saa ponin. Santeri kiertää molemmat kaukaa.
– Santeri on erittäin pahasti allerginen hevosille, Mikko selittää. – Se voi kuolla, jos se koskee näihin.
Parempi sitten olla koskematta. Vaikka eipä olisi ensimmäinen pollen yliannostukseen kuollut muusikko.
Kuvataan kohtaus, jossa päähenkilöt saapuvat tapahtumapaikalle. Cowboy-Oskari ja Cowboy-Mikko nousevat satulaan ja ratsastavat tapahtumapaikalle. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Ja vielä kerran, ohjaaja-näyttelijän pyynnöstä.
Pallogrillin väreilyttämä ilma sopisi hyvin tähän kohtaukseen. Harmi, ettei kukaan ole ehtinyt purkaa sitä laatikostaan. Eikä makkarapakettejakaan ole avattu.
Kun ratsastuskohtaus on tehty, hevoset palaavat talleihinsa, ja Mikko tulee juttusille iloisen oloisena.
– Oli tosi kivaa. Kumpikaan meistä ei ole aiemmin ratsastanut, mutta se meni tosi hyvin. Tämän olisi voinut tehdä vaikka ilman videotakin.
Seuraavassa kohtauksessa selviää, mitä varten cowboyt ratsastavat. He etsivät rahaa. Ruskon lännenmaisemiin on haudattu aikamoinen saalis, jonka etsintää kuvataan pitkään ja hartaasti. Kun kirottu kätkö lopulta löytyy, karjapaimeniin iskee ahneus. Tulee riitaa rahasta. Seuraa nujakka, jossa ei ole tietoakaan Brokeback Mountainin herkkyydestä.
Poikki! Kuuma päivä uhkaa näännyttää koko joukon. Pidetään tauko. Menen varjoon juttelemaan Mikon kanssa. Hän mutustaa kuvaaja Hannu Koivurannalta saamaansa voileipää. Hiki helmeilee otsalla.
– Älyttömän kuuma. Meinasin pyörtyä äsken. Mutta se on hyvä, polttava keli sopii videon tunnelmaan.
Niin, eihän tässä enää pallogrillejä tarvita. Saati makkaraa.

POIKKI! KIITOS!

Tampereen ammattikorkeakoulussa äänisuunnittelua opiskeleva Mikko on ohjannut videoita paitsi Yournalistille, myös Epilälle, The Streamsille ja The Friendille, jossa hän myös soittaa.
– Hyvän videon voi tehdä halvalla – jos osaa. Tämä video tehdään kengännauhabudjetilla. Matkakuluja ja sellaista tietenkin kertyy, mutta puhutaan hyvin pienistä summista, Mikko kertoo, kun iltapäivän auringon varjot alkavat pidentyä. On jo hiukan viileämpää.
Koivuranta huomaa, että kameran laturi on päässyt unohtumaan lähtöhötäkässä. On pärjättävä loppuun saakka yhdellä akulla. Se luo pientä lisäpainetta päivään.
Kun lepotauko on pidetty, aletaan kuvata videon viimeistä kohtausta. Rahasta riitelevät cowboyt päättävät ratkaista kiistan asein. Humaanisti he eivät kuitenkaan ammu toisiaan vaan purkkeja. Laukaukset kajahtelevat, hiekka pöllyää, paimenten silmissä kiiluu ahneus. Ja sitten sama uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Tasaväkisen tulitaistelun jälkeen voittaja on selvillä.
Kumpiko voitti? En minä sitä voi paljastaa.
Viimeinen kuva on purkissa, päivän työ on tehty. Yournalist vaihtaa skooparivaatteet popparivaatteisiin, ja laitteiston sullominen kahteen henkilöautoon voi alkaa. Se näyttää paljon työläämmältä kuin purkaminen. Että voikin pieniin autoihin mahtua isoja esineitä ja paljon ihmisiä.
Kuvaukset on tehty, mutta työ jatkuu. Leikkaus ja muu jälkikäsittely syövät vielä paljon aikaa ja vaivaa.
Mutta miksi kaikki tämä vaiva? Eikö maailma ole jo niin täynnä liikkuvaa kuvaa, että hienokin video katoaa maailman kohinaan? Mikko ei tuota allekirjoita. Hän uskoo, että videot ovat edelleen tärkeitä promotointivälineitä, ja sitä paitsi niitä tehdään myös taiteellisista syistä.
– Musiikkivideon tärkein tehtävä on tukea biisiä. Se nostaa kappaleen uudelle tasolle… paitsi, jos video on ihan paska, niin silloinhan se lähinnä tekee hallaa, ohjaaja aprikoi. – Mutta kyllä moni mielellään katselee kuvaa kuunnellessaan uutta singleä.
– Sitä paitsi musavideoita on kivaa tehdä. Ne ovat lyhyitä, selkeitä projekteja, jotka voi tehdä kaveriporukalla ja rennolla meiningillä. Vaikka kuvauspäivät saattavat olla pitkiä ja rankkoja, niin hauskanpito on hyvin olennainen elementti tässä hommassa.

to 26.7. – la 28.7. Indie-iltamat, Klubi, Turku

Kommentointi on suljettu.